Näkemistä, kokemista ja lukemista
Reissun tarkoitus oli käydä Tanskassa sukuloimassa ja kokeilla, miten sieltä pääsee maata pitkin takaisin Suomeen. Kyllä monesti matkalla huokaisin, että kaikkeen sitä ryhtyykin. Utelias mieli. Kahden viikon aikana sain kattavan katsauksen matkalippujen tilauskäytäntöjä ja kännyn täyteen erilaisia sovelluksia. Nykyään ihmisiä ei ole missään palvelupisteissä. Matkakeskusten lippuluukut ja infopisteet ammottavat tyhjinä, kaikki tulee etsiä netistä. Mennessä…
Serkkureissu päättyi Tukholmaan, huipentui Fotografiskassa käyntiin ja Frida Kahlon elämästä kertoviin valokuviin Kulturhuset Stadsteaternissa. Tukholmassa rakennetaan Tukholmassa on meneillään rakennustöitä vähän siellä sun täällä. Kauheimmalta näyttää Slussenin alue. Fotografiskaan meno Gamla Stanin liepeiltä asti oli yhtä kiertoteissä sukkulointia. Kuukeli ei tietenkään pysynyt mukana, ohjasi ties minne. Suurten kaupunkien etuna on kuitenkin se, että siellä liikkuu…
Huskvarnasta kulkee paikallisbussi Jönköpingin matkakeskukseen, Jönköping Resecentrum. Sieltä lähtee sekä junat että bussit moniin kohteisiin, esimerkiksi Tukholmaan, jonne olin suuntaamassa. Ei tarvitse kuin vaihtaa laituria. Aikatauluja ja lisätietoja. Tikusta ajankulua – Jönköpings Tändsticksmuseet En tajunnut bussin vaihtamisen olevan niin helppoa ja tulin tunnin etuajassa Jönköpingiin. Mutta se tunti vierähti hyvin, sillä huomasin että muutaman sadan…
Hyvä, että päädyin jäämään Huskvarnaan myös siksi yöksi, jonka olin aikonut viettää Grännassa. Grännassa oli kyllä majoitusta tarjolla ihan hyvään hintaan, mutta päiväreissu oli riittävä. Säästyin tavaroiden roudaamiselta paikasta toiseen ja Tukholmaan matkaa jatkaessani edestakaisin matkustamiselta, sillä Huskvarnasta pääsee helpommin Jönköpingiin, Tukholman bussiin. Kaiken kukkuraksi Grännassa oli todellinen turistitungos, sillä meneillään oli matkailusesonki. Toki se…
Miten mukavaa, kun ymmärrän kieltä. Mukavaa on myös se, että kaikki sinuttelevat toisiaan. Vastapuolen ei tarvitse arpoa sinutellako vai teititellä minua, ja mumista sitten jotain sinnepäin. Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuin Huskvarnaan, Jönköpingistä seitsemän kilometrin päässä olevaan kunnanosaan. Huskvarna Stadshotell, jossa yövyin on yksityisen omistama boutiquehotelli. Jokainen huone on omanlaisensa. Pieni paikkakuntahan Huskvarna on. Ei…
Sukulaisillani on lemmikkejä. Yksi niistä oli Viggo, vasta muutama päivä ennen vierailuani sukulaisperheelleni luovutettu koiranpentu. Seurasimme sitä illallisen lomassa huolensekaisin tuntein. Pentu ei käyttäytynyt kuten pennut yleensä, uteliaana paikkoja tutkien. Se vain makasi sohvalla. Ei syönyt, ei juonut. Eläinlääkärissä Viggoa oli käytetty jo aiemmin päivällä ja se oli saanut lääkityksen. Seuraavana päivänä Viggo vietiin uudestaan…
Jännäksi meni. Astelin Stena Linen laivaan Frederikshavnissa päämääränä Göteborg, josta jatkan sitten jonnekin. Aiemmassa postauksessa kerroin jalkapallokisoista ja hotellihinnoista, jotka Göteborgissa olivat pilvissä. Halvin mahdollinen majoitus olisi ollut 940 SEK eli noin 90 euron sänkypaikka Göteborg Hostellin makuusalissa. Päädyin jatkamaan matkaa heti. Maata pitkin matkustavat FB-ryhmästä olin saanut vinkkejä Göteborg-Tukholma välillä olevista kiinnostavista kohteista….
Kun serkut oli läpikäyty, tai oikeastaan vain puolet, ja Viborg koluttu, niin aloin pyörimään kohti Suomea. Pyörimään, koska söin Tanskassa liikaa ruokaa, siksi uusi tapa liikkua. Tanskan pikkukaupungit ovat juna- ja bussimatkalaisille kolkkoja. Missään ei ketään, joka neuvoisi, saati myisi lippuja. Viborg ei ole poikkeus. Netistä kaikki on tongittava. Mutta toisaalta Tanska on korttimaksajan taivas,…
Viborgissa vietin puoliksi turistielämää. Kummitätini asuu senioritalossa, joten paikalliseen vanhustenhuoltoon pääsin myös tutustumaan. Aika lailla samanoloista kuin niissä suomalaisissa senioritaloissa, joissa olen käynyt. Sitä en kyllä tiedä, saako Suomessa halutessaan viiniä ruoan kanssa, mutta ainakin Viborgin Banebossa Tanskassa saa. Serkkuni puolestaan näytti minulle kaupunkia. Hän perheineen on asunut ja työskennellyt Viborgissa jo vuosikymmeniä. Oli kiva…
Kyllä Fredericiassa voi hoidella muutakin kuin arkisia asioita, turistihommia siis. Ne jäivät vähemmälle tällä reissulla, osin siksi että sukulaisten tapaaminen oli vierailuni tarkoitus ja toisaalta siksi, että satoi paria pikku taukoa lukuun ottamatta koko ajan. Tulipa ostettua sadetta pitävä takki. Suomessa oli kuukauden sateeton kausi ennen lähtöäni ja pakatessani matkaan ehdin jo unohtaa, että sellainen…
Ruokaa ja jätettä. Niin Suomessa kuin yhä enenevässä määrin muuallakin, kulmakauppojen sijaan ihmiset suuntaavat suuriin marketteihin ruokaostoksille. Ruokajättien keskittymään suuntasimme mekin täällä Fredericiassa. Serkku esitteli eri elintarvikeliikkeiden ominaispiirteitä: missä oli halpaa, missä parempaa valikoimaa. Fötexiin (kirjoitetaan tanskalaisella ööllä, mutten löydä sitä nyt näppikseltä) päädyimme. Sianlihojen sijaan minua suomalaisena kiinnosti viiniosasto. Alkoholiprosentti ruokakaupassa on ollut kuuma…
Matkalla sukuloimaan Tanskaan. Tuliaisina matkalaukussani on kuivattuja herneitä, mämmimaltaita, ruisleipää ja Fazerin sinistä suklaata. Jos olisi kylmempi kausi, Hokoo Blöötä löytyisi myös kassista, mutta näin kesällä on liian lämmintä kuljettaa makkaroita. Norskin lennoilla käytetään tavallista kuvaavampaa ilmaisua Boarding Passista, koneeseennousukortti. En muista kuulleeni ennen. Finnair käyttää käyttää tarkastuskorttia. Niin sitten nousin Köpikseen menevään koneeseen mämmijauheineni….
Serkkujen vaihtoviikot! Yksi serkku tulee, toinen lähtee. Niin pysyy tasapaino huushollissa ja kukat hengissä. Julkisilla lentokentälle Aivan ensimmäiseksi täytyy ihmetellä tätä parjattua julkista liikennettä. Ensin ajattelin, että on mahdotonta sunnuntaina päästä Viherlaaksosta lentokentälle ilman taksia. Arkisin olen monesti mennyt ja se on sujunut hyvin. Reissaan sen verran paljon, että jostain on säästettävä ja minulla luontuu…
Loppusyksystä häämöttävää Kenian matkaani ajatellen olen aloittanut haeskelemaan aluetta käsitteleviä kirjoja. Sainkin useamman hyvän vinkin Päivi Arvoselta, Keniassa paljon oleskelleelta ja siellä työskenneeltä luontokuvaaja-toimittajalta. Ensimmäinen kirjavinkki, johon tartuin oli Sari Mannisen Afrikkalainen kouluvuosi. Se sai minut valmistautumaan monenlaisiin ajatuksiin, kuten siihen mistä löydän tarvittavan kärsivällisyyden tulevalla reissulla. Kirjan sivuilla nimittäin monesti toistui kenialainen aikakäsitys, se…
Välillä luen kirjoja kotikonnuiltani. Tällä kertaa Enni Mustosen Pukija -kirjan kanssa solahdin 1950-luvulle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomessa Espoon Leppävaaraan ja Helsinkiin sekä Yhdysvalloissa Kaliforniaan, jossa päähenkilö Viena Aaltonen huolehtii miss Universum kisoihin osallistuvan Armi Kuuselan vaatetusasioista. Mielenkiintoinen maailma. Missien maailmasta en olekaan aiemmin kuvauksia lukenut. Kirjassa vaellellaan myös hieman Skotlannin muistoissa, sillä Viena on palaamassa…
Imatran alueeseen liittyviä romaaneja hakiessani tuli vastaan Laila Hirvisaaren kirjat. Niitä jokunen onkin mainittu aiemmissa postauksissa. Nyt ajattelin lukea Imatra-sarjan päätösromaanin Pihkovan kellot ja siksi vallan hämmästyin, kun kirja veikin minut Venäjälle, Pihkovaan, eikä siis Imatralle. Välillä kirjan sivuilla käväistään muun muassa Tartossa ja Narvan seudun kartanoissa. Ei siinä mitään, oli mielenkiintoista lukea tapahtumista, ja…
Jos joskus vielä lähden Patagoniaan tai Tulimaahan, niin luen ennen matkaa Väinö Auerin Tulimaata tutkimassa -kirjan. Saatan lukea muutenkin. Siinä on paljon mielenkiintoista tietoa Etelä-Amerikan eteläisimmästä alueesta ja erityisesti sen historiasta. Käsissäni on parhaillaan kirjavanhus, Tulimaata tutkimassa -teos vuodelta 1929, siis melkein satavuotias. Kirjan riutunut ulkomuoto kertoo sitä aiemmin luetun ahkeraan. Kuvat ovat suttuisia ja…
Maailmalla on ravintoloita, joissa keittiömestarit ovat tuskaantuneet asiakkaisiin, jotka kuvaavat ruoka-annoksiaan. Jossain kuulemma kokki on kuumentunut siinä määrin, että on heittänyt kännykän kanssa touhuavat ulos ravintolastaan. Olen itsekin ollut sellaisessa ravintolassa, jossa kännykkä ei saanut soida, eikä siihen puhua. Berliinissä. Ja Tanskassa matkustanut hiljaisissa junavaunuissa. Mutta että kokonainen saari julistetaan kännykkävapaaksi -saareksi. Se on mielenkiintoista….
Kara-Kameroiden kesän kuvausretki suuntasi Hämeeseen. Pääkohteena oli Ypäjän Hevosopisto. Menomatkalla pysähdyimme Forssan lisäksi Liesjärven kansallispuistossa, Korteniemen perinnetilalla. Takaisin kotikonnuille Espooseen ajoimme Someron ja Somerniemen kautta. Korteniemen Perinnepäivä Korteniemen perinnetilalla meneillään oli Perinnepäivä. Se on yksi kesän monista Korteniemen tilan teemapäivistä. Kannattaa vilkaista linkistä tapahtumakalenteria, jospa sieltä löytyisi kesätekemistä. Kuvausretkellä oli mukana kolme Kara-Kameroiden jäsentä. Kuka…
Postailin aiemmin useamman tarinan Etelä-Savosta, jotka olivat pressimatkan tuotoksia. Minulta on monesti kysytty pressimatkojen rahoitusasioista.Kyseessä oli Visit Saimaan järjestämä media-alan ammattilaisille suunnattu kaksipäiväinen matka, joka oli toteutettu hankerahoilla. Se oli suunnattu ruokatoimittajille, mutta koska paikkoja jäi, mukaan otettiin myös matkailusta kirjoittavia. Pressimatkojen rahoituksesta Pressimatkojen rahoitusvaihtoehtoja on toki monenlaisia. Tällä Visit Saimaan pressimatkalla kyse oli hankkeesta….