Kuvausretki Hämeeseen – Kara-Kamerat

Kara-Kameroiden kesän kuvausretki suuntasi Hämeeseen. Pääkohteena oli Ypäjän Hevosopisto. Menomatkalla pysähdyimme Forssan lisäksi Liesjärven kansallispuistossa, Korteniemen perinnetilalla. Takaisin kotikonnuille Espooseen ajoimme Someron ja Somerniemen kautta.

Korteniemen Perinnepäivä

Korteniemen perinnetilalla meneillään oli Perinnepäivä. Se on yksi kesän monista Korteniemen tilan teemapäivistä. Kannattaa vilkaista linkistä tapahtumakalenteria, jospa sieltä löytyisi kesätekemistä.

Kuvausretkellä oli mukana kolme Kara-Kameroiden jäsentä. Kuka mitäkin kuvasi, minä intouduin saippuan teosta ja sellaisista minulle tuntemattomista asioista kuin pellavan lihtaus ja loukutus.

Ypäjän Hevosopisto

Ypäjällä eri tiloilla hirnahtelee noin tuhat kaksisataa hevosta. Nelisen sataa niistä on Ypäjän Hevosopiston tiluksilla.

Hevosopistolla järjestetään kilpailuja ja valmennetaan hevosia vuoden ympäri. Vierailumme aikana oli meneillään este- ja kouluratsastuskilpailut. Hevosopistolla hoidetaan myös valtiollisia hevosia. Hoidossa on tälläkin hetkellä Sauli Niinistön Juulia.

Opiston alueella on jos jonkinlaista pytinkiä, jotka sijaitsevat laajalla alueella. Aika pian ymmärsin, miksi autoa tarvitaan. Ensin luulin, että kyse on kuvauskaluston kuljettamisesta, mutta kyllä auto helpotti liikkumista kohteesta toiseen.

Olen päättänyt, että kuvaan järkkärillä, kun osallistun Kara-Kameroiden retkille. Aina lipsun päätöksestäni, sillä jotenkin kännykkä vaan tarttuu käteeni helpommin, ja niin tälläkin reissulla. Muutin siitä syystä päätökseni ”kuvaan suurimmaksi osaksi järkkärillä”.

Mukana minulla oli Canonin M50 MarkII ja siihen 200 millinen objekti. Pikkuruiselta näytti varustukseni kollegoiden tykkien rinnalla. Järkkärini on muutaman vuoden vanha, mutta koska kuvaan suurimmaksi osaksi kännykällä, se on jäänyt vähälle käytölle. Piti oikein muistutella mieleen, miten objektiivin saa vaihdettua ilman hienosäätölekaa.

Eläinten kuvaamisessa on niksinsä

En ole aiemmin ollut kuvaamassa ratsastuskilpailuja. Raveissa Espoon Vermossa kävimme Kara-Kameroiden lähiretkellä viime elokuussa, mutta silloin oli niin kuuma, että tulokseksi syntyi vain muutama suomenhevosen kuva.

Ypäjällä sain muutamia vinkkejä siitä, miten kannattaa kuvata ja missä kulmassa hevoseen nähden ei kannata kameroineen heilua. On kuulemma joskus mennyt ratsukolta arvokilpailut pieleen, kun heppa oli säikähtänyt kuvaajaa. Kyseessä oli silloin ollut vieläpä ammattikuvaaja ja siitä syystä mielessä kävi, mitä kaikkea radan reunalla Mummo kameroineen voisi saada aikaiseksi.

Tulopäivänä kuvasimme iltayhdeksään, jonka jälkeen pikainen illallinen kämpillä ja äkkiä takaisin kuvaamaan, ettei valo ehtisi hävitä. Puolen yön jälkeen nukkumaan ja puoli neljältä aamusumua kuvaamaan.

Yötä Hevosopiston opiskelijasolussa

Yövyimme Puolukka-nimisessä opiskelijoiden solukämpässä. Hevosopistolla on satoja huoneita ja milloin vapaata on, niitä voivat myös tavanmatkailijat varata. Itse asiassa Hevosopisto aloittelee matkailutoimintaa. Viime kesänä Kara-Kameroiden retkeläiset olivat ensimmäisten hevostoiminnan ulkopuoleisten majoittujien joukossa. Majoituskapasiteettia on parhaiten kuulemma tarjolla keskellä viikkoa, sillä hevostapahtumat painottuvat viikonloppuihin.

Puolukka-solussamme oli neljä kahden hengen huonetta ja kaksi vessaa sekä erillinen suihkuhuone. Ihan toimiva tila meille kolmelle. Olisi siihen yksi vielä mahtunut, sillä yksi huone jäi vapaaksi.

Aamuneljältä kuvaamaan sumua, Ypäjä

Aamusumun kuvauksen jälkeen söimme aamiaista ja sitten takaisin pehkuihin. A vot, että uni maistui tukeva aamiainen masussa. Pari tuntia unta palloon ja takaisin baanalle.

Ypäjällä on Suomen ainoa Hevosurheilumuseo

Ypäjällä sijaitsee Suomen Hevosurheilumuseo, jossa on esineistöä 1200-luvulta lähtien. Ypäjällä on myös valtiollisten hevosten hautausmaa.

Forssan torilla kalaa ja uusia perunoita ostamassa

Vielä muutama kuva Forssasta, jossa tulomatkalla pysähdyimme käydäksemme ostoksilla Forssan torilla. Punaviinin seuraksi piti saada savukalaa. Sitä löytyikin, samoin kuin perunoita. Pikkuisen piti kiirettä, että ehdimme torille kello 14 mennessä. Kaikki, jotka valokuvaavat, tai valokuvaajien kanssa liikkuvat, tietävät että aikaa kuluu. Parasta näissä kamerakerhon retkissä on se, että kukaan ei sano ”No eikö se nyt ole jo otettu, mennään jo!”