Näkemistä, kokemista ja lukemista
Sain päätökseen Jussi Walgrenin ilmeisesti omasta elämästä kertovan kirjan Marmotan tarinoita. Tarinassa liikutaan Kreetalla. Oli kiva bongata paikkoja, joissa aiemmilla reissuillani olen ollut ja joissa ehkä tulisin tulevaisuudessa käymään. Hieman häkellyin moninaisista kirjoitusvirheistä, kuten esimerkiksi suomen kieli, jossa alkukirjain oli kirjoitettu suuraakkosin. Ensin luulin, että hän halusi jotenkin korostaa suomen kieltä, mutta kun huomasin, että…
Hotkaisin tämän 670-sivuinen järkäleen muutamassa päivässä. Toki flunssan vuodehoito auttoi hieman asiassa. Olen lukenut Lucinda Rileyn teoksia aiemminkin, ja siksi tiesin mihin tartun. Keskiyön ruusu yllätti kuitenkin silllä, että se piti otteessaan läpi koko teoksen. Minulla tulee usein kirjan keskivaiheilla sellainen tunne, että veto loppuu. En tiedä mistä johtuu, mutta tunne on yleistynyt viime vuosina….
Pitkien pyhien aikana ehdin lukea aikamoisen pinon kirjoja. Rivimiehenä jatkosodassa Kannaksella oli yksi niistä. Kirjan sivuilta löytyy varsinaissuomalaisen rivimiehen, Matti Hellstenin kirjeitä yli neljän vuoden ajalta. Vuosiin mahtui monenlaista tapahtumaa, ja neljä joulua kaukana kotoa. Sitä ei voi olla ajattelematta, kun lukee kirjaa mukavasti omassa sängyssä joulusuklaata mutustellen. Matti Hellsten oli yhdeksäntoistavuotias joutuessaan rintamalle. Kirjeissä…
Petri J. Kososen romaani Yli Pitkänsillan vie meidät kahden aikakauden Helsinkiin, sen vaiheisiin ja myllerryksiin monille tutuilla seuduilla ja paikoissa, jotka osin ovat yhä olemassa. Helsingissä kulkiessa paikkoja ja katuja on mielenkiintoista tarkastella romaanin tapahtumien valossa. Yli Pitkänsillan kulkee kahdella aikajanalla. Toinen huhtikuun loppupuolella 1948, toinen takaumana toimiva ajanjakso vuosina 1918–1922. Päähenkilö on amerikansuomalainen Jack…
Jännittävää nähdä miten käy Rooman remonttien! Reilu viikko jouluaattoon, johon mennessä pitäisi Rooman keskustan alueiden olla tip top. Vuosi 2025 on katolisen kirkon riemuvuosi ja Rooma valmistautuu sen juhlintaan ja 30 miljoonan matkailijan tuloon. Palasin Assisin kirjoittajaresidenssistä Rooman kautta kaksi viikkoa sitten. Silloin Roomassa oli remonttia siellä täällä. Monet ikoniset kohteet olivat paketissa. Työmaa-aitojen ja…
Sunnuntaina 24.11. on kansallinen junalakko, kuulin siitä junassa, kun kävin Perugiassa. Minulla oli tuolle päivälle ostettuna lippu Roomaan ja hotelli siellä varattuna. Olin ajatellut viettää varmuuden vuoksi pari yötä Roomassa ennen paluulentoa. Jos jotain olen oppinut reissuillani, niin sen ettei kannata yrittää maakunnista suoraan lennolle. Se päti tässäkin tapauksessa. Sciopero, se sana on kyllä tullut…
Flunssapäivien jälkeen lähdin tutustumaan Assisiin. Ylös, alas, ylös, alas. Keskiaikaisessa Assisissa riittää mäkistä maastoa ja kapeita kujia. Hyvät kengät ovat olennaiset Assisissa vieraileville. Marraskuun puolivälin aikoihin ulkona oli luultavasti kylmempää kuin Suomessa, tai ainakin otin väärät vaatteet mukaan. Sisällä residenssissä pystyin säätelemään lämmön mieleisekseni, mutta ulkona tuuli tuiversi kylmästi. Monte Subasion rinteelle rakennettu Assisi Keskustan…
”Ei kukaan Italiassa syö kuudelta, paitsi sairaalassa. Ja turistit”, tokaisi respa Rooman hotellissa, kun kyselin ravintoloista. Siinäpä se. Milloin illalliselle, kun on tottunut syömään kuuden aikoihin ja aloittamaan valmistautumisen iltapuulle niihin aikoihin, kun Italiassa syödään. Assisissa ravintolat huokuivat tyhjyyttä, kun menimme illalliselle. Sain usein illallisseuraa naapuriresidenssin Susanista. Molemmat olimme tottuneet aikaisempiin illallisaikoihin ja pidättelimme seitsemään,…
Assisi sijaitsee Perugian maakunnassa, jonka keskus on Perugian kaupunki. Ei kovin suuri, mutta huomattava kuitenkin. Päädyin lähtemään Perugiaan vapaapäivän viettoon. Assisista on paikallisjunayhteys sinne, kestää vain parikymmentä minuuttia. Ensin toki täytyy hankkiutua Assisin keskustan kukkulalta Santa Maria degli Angelissa sijaitsevalle juna-asemalle bussilla. Busseja lähtee Piazza Matteotilta parinkymmenen minuutin väliajoin. Perugian juna-aseman vieressä on Fontiveggen asema,…
Siitä on jo lähes viisikymmentä vuotta (kyllä!) kun viimeksi olen ollut Perugiassa. Silloin tuli tutuksi Perugian ulkomaalaisille suunnattu yliopisto. Pakkohan oli käydä katsomassa, onko vielä voimissaan. Ja olihan se. Aivan samalla tavalla kuin silloin vuonna 1975 opiskelijat käyskentelivät tuossa palatsimaisessa rakennuksessa. Paljon en muista, mutta jonkinlainen mielikuva on jäänyt perhosista vatsan pohjassa, kun asetuin ilmoittautumisjonoon…
Koko Assisi köhii. Jos jotain muuttaisin täällä, niin se olisi tuo nyrkkiin yskiminen. Flunssakausi on meneillään. Olen käynyt kymmenissä elintarvikeliikkeissä – niissä ihanissa, joissa on leikkele-, salami- ja hevi-tiskit ja tiskien takana oikea myyjä. Kääntöpuoli on se, etten ole montaakaan kertaa saanut palvelua ilman, että myyjä yskii nyrkkiinsä. Sitten se sama käsi jatkaa matkaa noukkiakseen…
Assisin kivisillä kujilla vaellellessa ei voi välttyä törmäämästä Franciscus Assisilaisen muistomerkkeihin ja tietenkin häneen liittyviin matkamuistoihin. Franciscus Assisilainen oli italialainen munkki ja pyhimys, joka perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Hän kuoli vuonna 1226. Mutta on uuttakin ihmeteltävää. Kävin tänään Santa Maria Maggioren kirkossa, pienen kävelymatkan päässä residenssistä. Siellä vierailijoiden jono kiemurteli kirkon ovelta paikkaan, jossa nuori poika…
Lauantai on markkinapäivä. Kumma kyllä se traditio näyttää vielä olevan voimissaan täällä Italiassa. Aikaisin aamusta Via Borgo Aretino -katu suljetaan liikenteeltä ja kadulle ilmestyvät myyntikojut. Virallisesti kai markkina-aika on 8-13, mutta hyvissä ajoin yleensä ennen sulkemisaikaa alkavat lastata tavaroitaan takaisin autoihinsa. Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että usein nämä kauppiaat vaihtuvat. Eli jos oli ajatellut ostaa…
Olen ponnahtanut Assisiin kirjoittajaresidenssiin, jonka edellisen postauksen lukeneet tai tarinoitani (FB ja IG) seuranneet ovatkin jo huomanneet. Monien mutkien kautta kylläkin. Mutta täällä sitä ollaan. Maanantaina illan pimeydessä kävelin tästä noin 700 vuotta vanhasta ovesta sisään residenssiin. Ovi on varmasti restauroitu moneen kertaan. Ilkeän näköiset mieshahmot ovessa pelottavat pois pahoissa aikeissa lähestyvät. Minun on siis…
Kyllä oli päivä! Uber kyyti maanantaina aamuneljältä. En ole aiemmin Suomessa Uberiin taipunut, mutta nyt en voinut enää muuta. Jossain vaiheessa kipurajani lentokenttäkuljetuksesta oli 50 euroa, sitten 60 euroa, nyt olisi pitänyt hivuttaa kipurajaa vielä ylemmäs. Ehdin jo tilata normitaksini, mutta peruin kun huomasin, että hinta olisi ollut 74 euroa. Uber tuli ajallaan. Juttelimme kuljettajan…
Heraklion vai Iraklion Heraklionissa oli vuorossa kaupunkinäkymät, sillä hotellimme, Asotoria Capsis sijaitsi aivan kaupungin sydämessä. Heraklion tai Iraklion miten vaan. Kumpikin kirjoitusasuista on oikein, mutta hyvä tietää, että sama kaupunki on kyseessä. Kreetalaiset lausuvat kaupungin nimen hoolla, vaikka kirjoittavat iillä. Vai miten päin se menikään. Selityksiä on muitakin. Heraklionin satamaa suojaava aallonmurtaja on kaksi ja…
Yksi opintoretken päivistä oli varattu maatalouteen. Tutustumisen aloitimme minolaisten ajoista ja etenimme kohde kerrallaan nykypäivän kestävän kehitykseen. Edellispäivän merikilpikonnareissulla olimme ihmettelleet Messaran liepeillä olevia kasvihuoneita. Ne näyttivät kasvihuoneilta, mutta suojarakennelmia. Rakennukset suojaavat salaattia auringon poltteelta, muutoin salaatti palaa. Kuumuus ja kuivuus ovat viime aikoina olleet läsnä Kreetalla. Prinias oli ensimmäisenä kohteena. Sieltä löytyy minolaisen kylän…
Yksi odotetuimmista Kreetan matkan kohteista oli Messaranlahden rannalla oleva merikilpikonnien pesä ja siihen liittyvään vapaaehtoistyöhön tutustuminen. Merikilpikonnia saapuu parittelemaan Messaran Kalamakin hiekkarannoille keväisin. Naaraat kaivavat pesän rantahiekkaan. Syvällä hiekassa olevan pesän tarkoitus on suojata munia petoeläimiltä. Naaraat munivat parin kolmen vuoden välein, useita poikueita kesän aikana. Pesässä on yleensä noin 120 munaa. Loppukesästä poikaset syntyvät….
Yksi päivistä mentiin sitten vesilinjalla. Hellenic Mediterranean -yliopistolla Heraklionissa kuulimme muun muassa miten murtovedestä saadaan juomavettä ja kävimme maistelemassa vettä läheisellä Sychemin tuotantolaitoksella. Vesi on yksi nykypäivän haasteista. Sychemin tuotantolaitoksella saimme kuulla, että Kreetan oma väki käyttää vettä reilut sata litraa vuorokaudessa, luksushotellien matkailijat vastaavasti 450 litraan asti. Tuohon lukemaan sisältyy kylläkin henkilökohtaisen käytön lisäksi…
Ympäristötoimittajien ulkomaan opintomatka suuntautui tänä vuonna Kreetalle, jossa kiertelimme syyskuun puolivälissä tutustumassa kestävän kehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Päivittäin vaihtuviin teemoihin sisältyi vesi- ja sähköntuotantoa, maataloutta ja matkailua. Kuljimme omalla bussilla niin saaren pohjois- kuin eteläpuolella ja Psiloritis -vuoren ympäristössä. Yövyimme Anogeiassa, Heraklionissa ja Haniassa. Viikon kestävän reissun aikana tapasimme yliopistotutkijoita ja paikallisia toimijoita. Kävimme Psiloritis-vuoristossa…