Matkakohteita, tekemistä ja lukemista
Piskuinen Vamos on minulle entuudestaan tuttu kylä. Kävin siellä aiemmin jututtamassa Merja Tuominen-Gialitakia Taloustaito-lehden Oliiviöljyä tuliaisiksi -juttua varten. Vierailusta on jo monta vuotta, mutta kuten silloinkin niin myös tällä kertaa Merja kertoi innokkaasti oliiviöljyn tarinaa Fabrika Farmin terassilla. Ja aina oppii näissä ruoanvalmistusesittelyissä. Taas tuli esiin pari minulle uutta asiaa. Munakoisoa ei tarvitse itkettää. Niin…
Marraskuun pimeydessä selaan valokuvia. Kreetan kansiot ovat vuorossa. Postasin jo aiemmin Hanian lomaviikosta ja Taija Tuomisen kirjoituskurssista Plataniaksessa sekä kurssiohjelmaan liittyvistä retkistä. Kurssin päättäjäisretki jäi vielä postaamatta. Kreetalla oli samanaikaisesti kaksi Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssia, toinen Vamoksessa ja toinen Plataniaksessa. Päätösjuhla järjestettiin molemmille kursseille yhtäaikaa ja paikkana oli Vamos. Ilmojenhaltija piti meitä jännityksessä aivan viime hetkille…
Plataniaksen rantamaisemista kannattaa suunnata myös yläkylään. Maisemat ja kapeilla kujilla samoilu palkitsevat ylämäkeen kapuavan. Aamuvirkuille tarjolla bonuksena kanojen, kukkojen ja koirien elämöinti. Sunnuntaina tämän kaiken ylitse voi kuulla yläkylän kirkosta kaikuvaa ortodoksipapin resitointia. Hautausmaa sijaitsee – kuten aika usein Kreikassa – upealla paikalla. Maisemat antavat merelle kahteen suuntaan. Valkoisena hohtavat hautakivet ja muistomerkit kilpailevat auringon…
Reilu viikko sitten kotiuduin Kreetalta, jossa harjoittelin koronapassin käyttöä. Nyt olemme saman edessä täällä Suomessa. Kreetalla koronapassia piti vilauttaa milloin missäkin. Lentokoneeseen ei päässyt ilman, eikä monia Kreetan palveluja päässyt käyttämään ilman passia. Tai oikeammin koronatodistusta, sillä nimellä tuo lappunen tulostettuna tai kännykästä näytettävänä kulkee. Siis kyse on siitä todistuksesta, jonka voi tulostaa kanta.fi -palvelusta. Kreetalla…
Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa. Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan…
Mummo oli pyörtyä nälästä ja pissata housuun Hanian lentokentällä. Saatat ihmetellä eikö kentältä löytynyt vessaa ja sämpylöitä. Kyllä löytyi, mutta juutuin jonoon. Voi hyvät mummot, ukit ja muut, kun palaatte rescue-eläin kohteista tai sellaisista kohteista, joista palataan lemmikkien kanssa kotimaahan, katsokaa ihmeessä mihin lähtöselvitysjonoon asetutte. Hanian kentällä huono valita oli hallin keskiosassa kulkevan reitin oikealla…
Samarian rotkon patikointi sai Mummon kävelemään kuin satavuotias, rollaattori vain puuttui. Missä välissä lie pääkin harmaantunut. Hotellin respassa sattui sinä aamuna palvelemaan nainen ja hän tiesi kertoa missä on lähin kampaamo. Kävin hieman kyttäämässä miltä kampaamo vaikuttaa. Tarkastelin henkilökunnan olemuksia ja tietenkin näin korona-aikaan maskin käyttöä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pian jo kävimme keskustelua kuka…
Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa….
Aivan kuin ihminen olisi kohotettu yhdeksänteen taivaaseen vai kuinka monta niitä olikaan. Istuin pitkään illallisella Nea Horan rantatien varrella olevassa ravintolassa ja nautin meren läheisyydestä ja ihmisten katselusta. Yritän päästä pois aikatauluista, lomamoodiin. Ravintolailta alkoi kuulustelulla. ”Oletteko saanut kaksi rokotetta”, tarjoilija kysyy. Tavanomaisesti olisin tokaissut, hittoako se sulle kuuluu, mutta nyt ymmärrän tämän välttämättömyyden. Kreikan…
Tiistaina kun lähdin Suomesta kohti Kreetan Haniaa, portilla ja koneessa puheet keskittyvät maanjäristykseen. Edellispäivänä uutisoitiin yhdestä kuolleesta ja paristakymmenestä loukkaantuneesta. Järistyksen keskus sijaitsi Iraklonin alueella. Aika hatarasti me lähtijät ehdimme saada tietoa. Minäkin kiirehdin tekemään Ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Juu, matkailun ammattilaisena olen kyllä tietoinen, että se olisi hyvä tehdä normaalioloissakin, vaikka menisi vaan Viroon. Mutta kun…
Kreetalle täytyy oikein haluta, niin paljon kaikkea joutuu täyttämään jo ennen kuin pääsee koneeseen. Mutta kukapa ei haluaisi kaikkien koronarajoitusten jälkeen. Rokotusteni vuoksi nyt on turvallisin aika. Teho alkaa todennäköisesti hiipumaan marraskuussa. Ehkä, kuka tietää. Tähän saumaan osui Hämeen ammattikorkeakoulun kirjoittajakurssi, jonne nyt suuntaan. Kurssi järjestetään Plataniaksessa. PLF-lomake täytettävä ennen matkaa. Sen tarkoitus on jäljittää…
Siitä on jo jonkin aikaa kun vierailin Kreetalla. Tapasin silloin saarella vuosikymmeniä asuneen suomalaissyntyisen kirjailija-yrittäjä Merja Tuominen-Gialitakin. Hän on tutkinut oliiviöljyn tietä tuottajalta ruokapöytään. Nyt juttuni ilmestyi Taloustaito -lehdessä, joka löytyy pdf-tiedostona lehtikirjoittamisen blogistani. Oliiviöljyn makuvivahteisiin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. Kreetalla monet oliivitarhat tarjoavat mahdollisuuden maistaa öljyjä paikan päällä. Youtube-video oliiviöljyn maistamisesta Merja Tuominen-Gialitakin viimeisin teos: Neitsytöljyn…
Haastattelin lehtijuttua varten vuosikymmeniä Kreetalla asunutta suomalaissyntyistä kirjailija-yrittäjää Merja Tuominen-Gialitakia. Voi miten kiehtova ja monitahoinen onkaan oliiviöljyjen maailma. Varsinainen lehtijuttu ilmestyy lokakuussa. Laitan linkin blogiin sitten aikanaan. Merjan viimeisin teos ”Neitsytöljyn mustattu maine” ja muu tuotanto löytyy linkistä. Oliiviöljyä kannattaa maistaa Hyvän oliiviöljyn tunnistaa maistamalla. Katso tästä miten se käy. Merjan vinkki niille jotka eivät…
Käy kurkkaamassa miten uinuvasta kylästä kehittyi tapahtumakeidas Kreetalla. Juttuni löytyy tästä linkistä Evento 2 2016 Tapahtumakeidas Kreetalla
Matkailutoimittajan duunin hyviin puoliin kuuluu se, että saa fiilistellä samaa reissua niin useaan otteeseen kuin vain jaksaa. Kun tutustuu kohteisiin etukäteen…kun on kohteessa… kun ideoi juttuja eri medioihin…kun kauppaa juttujaan…kun kirjoittaa niitä…kun kaivelee kuvia tietokoneen syövereistä…kun jäljittää käyntikortteja…kun jahtaa lisätarkennusten toivossa haastateltaviaan, jotka ovat kadonneet kaukaisiin maihin omille lomilleen… Joskus käy niinkin hyvin, että haastateltava…
Kukapa ei olisi lapsena vetänyt perässään lelukoiraa ja haaveillut oikeasta koirasta. Viherlaakson kirjastossa tämä värikäs leikkikoira odotti isäntäänsä tai emäntäänsä. Kovin oli yhdennäköinen Hanian arkeologisen museon vitriinissä kököttävän leikkikalun kanssa. Sanoivat sen olevan 2700 vuotta vanha.
Ennen kotiinpaluuta ostin Hanian kauppahallista juuston, kuulun graviéran. Myymälän seiniä koristivat monet palkintoplakaatit. Oppaan kanssa olimme sopineet, että kuljettaja pysäyttää vielä ennen lentokenttää sopivalla paikalla, jotta voimme tunkea viime hetken ostokset jo muutenkin pulleisiin matkalaukkuihimme. Kuljettaja tietenkin unohti, mutta terminaalin läheisyydessä laukut nostettiin parkkipaikalle. Noloa! sanoo mummo. En pidä yhtään siitä, ette joudun katseiden saati…
Melkoista menoa. Slovakiasta kotoisin oleva kuljettaja kaasutteli suruttomasti. Minubussi pysyi tiellä ja porukka penkeillään koko 230 kilometrin ajan. Yksi kohteistamme oli pippuripuun kupeessa oleva Taverna Piperia Pefkin kylässä (lähellä Ierápetraa) Tavernan omistaja, Fanis Eikosipentakis oli ehdokkaana 20.9.2015 parlamenttivaaleissa. Ei kuitenkaan päässyt parlamenttiin. Xigalo – tuoretta vuohenjuustoa lampaan maidossa, täytettyjä kesäkurpitsan kukkia (kyllä, kukkia!) riisin kera…
Reissun neljäntenä päivänä ryhdyin epäsosiaaliseksi. Kun saimme vapaaillan seitsemästä eteenpäin, irtauduin muusta porukasta ja hakeuduin yksikseni illalliselle. Tämä siitäkin huolimatta, että kreikkalaiset pitävät yksin syömistä säälittävänä. Asetuin rantaravintolaan kävelykujan välittömään läheisyyteen, katse kohti sysimustaa merta ja salamoivaa taivasta. Pikku pala vegepitsaa ja lasi pari punkkua riittäisi kaiken kreikkalaisen herkuttelun jälkeen. Sateen vuoksi kävelijöitä kulki harvakseltaan,…
Kun turistit siirtyvät rantatuoleistaan hotelleihinsa valmistautumaan iltarientoihin, rannalle ilmestyvät yövuorolaiset, kulkukoirat. Ne jolkuttelevat tyhjällä rannalla. Joskus aamuyön tunteina rantahotellien vieraiden yöuni saattaa keskeytyä koiralauman keksinäisiin välienselvittelyihin. Aamulla rantahiekka on täplittynyt tassunjäljistä. Varhaisimmat uimarit saattavat törmätä läjiin, johon ei mielellään astuisi. Ne kuitenkin pikaisesti rantabaarien avauduttua lakaistaan jäljettömiin.