Näkemistä, kokemista ja lukemista
Minulta on usein kysytty, mitä luen. Onpas vaikea kysymys. Luen kaikkea piimäpurkin kyljen pikkupräntistä maailmankirjallisuuden klassikoihin. Kysyjät tarkoittanevat, minkälaista kirjallisuutta. Joku voisi vastata dekkareita, toinen kartanoromaaneita tai muuta vastaavaa. Luen mitä sattuu. Se koskee myös kirjoja. Niissäkään yksi genre ei ole ylitse muiden. Eräs määräävä tekijä kuitenkin löytyy. Kun suunnittelen reissua, siihen sisältyy myös aluetta…
Liisa Marjatta Järvisen Thalassa, meri -kirja alkaa siitä, kun suomalainen runoilija Aura ostaa viimehetken lähdön Kreetan saarelle paetakseen viisikymmenvuotisjuhliaan. ”Alussa oli Kaaos, sitten Gaia ja Uranos, Maa ja Taivas, niin se oli, ja Eroksella oli sormensa pelissä. Mikä määrä jumalia siitä syntyikään, vuorta ei erottanut jumalasta eikä merta jumalattaresta, niin yhtä luonto ja jumalat pitivät…
Sain päätökseen Jussi Walgrenin ilmeisesti omasta elämästä kertovan kirjan Marmotan tarinoita. Tarinassa liikutaan Kreetalla. Oli kiva bongata paikkoja, joissa aiemmilla reissuillani olen ollut ja joissa ehkä tulisin tulevaisuudessa käymään. Hieman häkellyin moninaisista kirjoitusvirheistä, kuten esimerkiksi suomen kieli, jossa alkukirjain oli kirjoitettu suuraakkosin. Ensin luulin, että hän halusi jotenkin korostaa suomen kieltä, mutta kun huomasin, että…
Heraklion vai Iraklion Heraklionissa oli vuorossa kaupunkinäkymät, sillä hotellimme, Asotoria Capsis sijaitsi aivan kaupungin sydämessä. Heraklion tai Iraklion miten vaan. Kumpikin kirjoitusasuista on oikein, mutta hyvä tietää, että sama kaupunki on kyseessä. Kreetalaiset lausuvat kaupungin nimen hoolla, vaikka kirjoittavat iillä. Vai miten päin se menikään. Selityksiä on muitakin. Heraklionin satamaa suojaava aallonmurtaja on kaksi ja…
Yksi opintoretken päivistä oli varattu maatalouteen. Tutustumisen aloitimme minolaisten ajoista ja etenimme kohde kerrallaan nykypäivän kestävän kehitykseen. Edellispäivän merikilpikonnareissulla olimme ihmettelleet Messaran liepeillä olevia kasvihuoneita. Ne näyttivät kasvihuoneilta, mutta suojarakennelmia. Rakennukset suojaavat salaattia auringon poltteelta, muutoin salaatti palaa. Kuumuus ja kuivuus ovat viime aikoina olleet läsnä Kreetalla. Prinias oli ensimmäisenä kohteena. Sieltä löytyy minolaisen kylän…
Yksi odotetuimmista Kreetan matkan kohteista oli Messaranlahden rannalla oleva merikilpikonnien pesä ja siihen liittyvään vapaaehtoistyöhön tutustuminen. Merikilpikonnia saapuu parittelemaan Messaran Kalamakin hiekkarannoille keväisin. Naaraat kaivavat pesän rantahiekkaan. Syvällä hiekassa olevan pesän tarkoitus on suojata munia petoeläimiltä. Naaraat munivat parin kolmen vuoden välein, useita poikueita kesän aikana. Pesässä on yleensä noin 120 munaa. Loppukesästä poikaset syntyvät….
Yksi päivistä mentiin sitten vesilinjalla. Hellenic Mediterranean -yliopistolla Heraklionissa kuulimme muun muassa miten murtovedestä saadaan juomavettä ja kävimme maistelemassa vettä läheisellä Sychemin tuotantolaitoksella. Vesi on yksi nykypäivän haasteista. Sychemin tuotantolaitoksella saimme kuulla, että Kreetan oma väki käyttää vettä reilut sata litraa vuorokaudessa, luksushotellien matkailijat vastaavasti 450 litraan asti. Tuohon lukemaan sisältyy kylläkin henkilökohtaisen käytön lisäksi…
Ympäristötoimittajien ulkomaan opintomatka suuntautui tänä vuonna Kreetalle, jossa kiertelimme syyskuun puolivälissä tutustumassa kestävän kehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Päivittäin vaihtuviin teemoihin sisältyi vesi- ja sähköntuotantoa, maataloutta ja matkailua. Kuljimme omalla bussilla niin saaren pohjois- kuin eteläpuolella ja Psiloritis -vuoren ympäristössä. Yövyimme Anogeiassa, Heraklionissa ja Haniassa. Viikon kestävän reissun aikana tapasimme yliopistotutkijoita ja paikallisia toimijoita. Kävimme Psiloritis-vuoristossa…
Pian koittaa lähtö Kreetalle ja olenkin jo hyvän tovin kasannut alueelle sijoittuvaa kirjallisuutta sängyn viereen. Eveliina Talvitien ”Pieniä ilkeitä tarinoita” on yksi niistä. Se on ensimmäisenä lukuvuorossa. Tapahtumat kylläkin sijoittuvat enemmän Ateenaan, vain muisteloissa liikutaan Kreetan Matalassa. Pieniä ilkeitä tarinoita -kirjassa kerrotaan Ateenassa asuvan kuusikymppisen Sofian, entisen hipin ja hänen Suomessa asuvan ja suht normaalia…
Piskuinen Vamos on minulle entuudestaan tuttu kylä. Kävin siellä aiemmin jututtamassa Merja Tuominen-Gialitakia Taloustaito-lehden Oliiviöljyä tuliaisiksi -juttua varten. Vierailusta on jo monta vuotta, mutta kuten silloinkin niin myös tällä kertaa Merja kertoi innokkaasti oliiviöljyn tarinaa Fabrika Farmin terassilla. Ja aina oppii näissä ruoanvalmistusesittelyissä. Taas tuli esiin pari minulle uutta asiaa. Munakoisoa ei tarvitse itkettää. Niin…
Marraskuun pimeydessä selaan valokuvia. Kreetan kansiot ovat vuorossa. Postasin jo aiemmin Hanian lomaviikosta ja Taija Tuomisen kirjoituskurssista Plataniaksessa sekä kurssiohjelmaan liittyvistä retkistä. Kurssin päättäjäisretki jäi vielä postaamatta. Kreetalla oli samanaikaisesti kaksi Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssia, toinen Vamoksessa ja toinen Plataniaksessa. Päätösjuhla järjestettiin molemmille kursseille yhtäaikaa ja paikkana oli Vamos. Ilmojenhaltija piti meitä jännityksessä aivan viime hetkille…
Plataniaksen rantamaisemista kannattaa suunnata myös yläkylään. Maisemat ja kapeilla kujilla samoilu palkitsevat ylämäkeen kapuavan. Aamuvirkuille tarjolla bonuksena kanojen, kukkojen ja koirien elämöinti. Sunnuntaina tämän kaiken ylitse voi kuulla yläkylän kirkosta kaikuvaa ortodoksipapin resitointia. Hautausmaa sijaitsee – kuten aika usein Kreikassa – upealla paikalla. Maisemat antavat merelle kahteen suuntaan. Valkoisena hohtavat hautakivet ja muistomerkit kilpailevat auringon…
Reilu viikko sitten kotiuduin Kreetalta, jossa harjoittelin koronapassin käyttöä. Nyt olemme saman edessä täällä Suomessa. Kreetalla koronapassia piti vilauttaa milloin missäkin. Lentokoneeseen ei päässyt ilman, eikä monia Kreetan palveluja päässyt käyttämään ilman passia. Tai oikeammin koronatodistusta, sillä nimellä tuo lappunen tulostettuna tai kännykästä näytettävänä kulkee. Siis kyse on siitä todistuksesta, jonka voi tulostaa kanta.fi -palvelusta. Kreetalla…
Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa. Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan…
Mummo oli pyörtyä nälästä ja pissata housuun Hanian lentokentällä. Saatat ihmetellä eikö kentältä löytynyt vessaa ja sämpylöitä. Kyllä löytyi, mutta juutuin jonoon. Voi hyvät mummot, ukit ja muut, kun palaatte rescue-eläin kohteista tai sellaisista kohteista, joista palataan lemmikkien kanssa kotimaahan, katsokaa ihmeessä mihin lähtöselvitysjonoon asetutte. Hanian kentällä huono valita oli hallin keskiosassa kulkevan reitin oikealla…
Samarian rotkon patikointi sai Mummon kävelemään kuin satavuotias, rollaattori vain puuttui. Missä välissä lie pääkin harmaantunut. Hotellin respassa sattui sinä aamuna palvelemaan nainen ja hän tiesi kertoa missä on lähin kampaamo. Kävin hieman kyttäämässä miltä kampaamo vaikuttaa. Tarkastelin henkilökunnan olemuksia ja tietenkin näin korona-aikaan maskin käyttöä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pian jo kävimme keskustelua kuka…
Osallistuin viime vuonna Muoviroska-seminaariin, jossa havainnollistettiin monin keinoin muoviainesten vaikutuksia meriolosuhteisiin. Seminaarissa pääsivät esittelemään tutkimustuloksiaan Suomen Ympäristökeskus, joka esitteli Itämeren meriroskaseurantaa ja -tutkimuksia, sekä Euroopan kemikaalivirasto, joka pureutui mikromuovien päästöihin ja WWF:n meriasiantuntija, joka tarjosi avaimia muoviongelman ratkaisuun. Paljon seminaarissa oli asia-ainesta, mutta tässä yhteydessä lainaan muutaman luvun WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuon esitysmateriaalista. (6.3.2020) Soirinsuon…
Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa….
Aivan kuin ihminen olisi kohotettu yhdeksänteen taivaaseen vai kuinka monta niitä olikaan. Istuin pitkään illallisella Nea Horan rantatien varrella olevassa ravintolassa ja nautin meren läheisyydestä ja ihmisten katselusta. Yritän päästä pois aikatauluista, lomamoodiin. Ravintolailta alkoi kuulustelulla. ”Oletteko saanut kaksi rokotetta”, tarjoilija kysyy. Tavanomaisesti olisin tokaissut, hittoako se sulle kuuluu, mutta nyt ymmärrän tämän välttämättömyyden. Kreikan…
Tiistaina kun lähdin Suomesta kohti Kreetan Haniaa, portilla ja koneessa puheet keskittyvät maanjäristykseen. Edellispäivänä uutisoitiin yhdestä kuolleesta ja paristakymmenestä loukkaantuneesta. Järistyksen keskus sijaitsi Iraklonin alueella. Aika hatarasti me lähtijät ehdimme saada tietoa. Minäkin kiirehdin tekemään Ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Juu, matkailun ammattilaisena olen kyllä tietoinen, että se olisi hyvä tehdä normaalioloissakin, vaikka menisi vaan Viroon. Mutta kun…