Näkemistä, kokemista ja lukemista
Remontoitu Ateneum avautui 14.4.23. Kävin heti seuraavalla viikolla katsomassa Ajan kysymys -näyttelyn. Miten upea ja virkistävä esillepano! Lippukassalla kertoivat, että näyttelyä voi lähestyä kahdesta suunnasta. Jos yllätyksistä pitää kannattaa aloittaa vierailu Luonnon aika -salista, pääoven portaiden yläpäästä. Siinä on suurin yllätysmomentti! Tämä Mummo ainakin tykkää yllättyä. Aivan liian usein olen vaellellut vuosisatojen mukaan järjestetyissä museoissa….
Kara-Kamerat, espoolainen kamerakerho, johon minäkin kuulun, järjestää jäsenilleen säännöllisesti retkiä lähiympäristössä ja pari kertaa vuodessa kauempana, ulkomaillakin. Yleensä matkaamme kimppakyydeillä, niin myös lauantaina, jolloin retkemme suuntautui Tuusulaan katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy kameraimmeisille. Mukana oli yksi autollinen, neljä henkeä tällä reissulla. Pääkohteemme oli Weird Antiques, vuoden 1969 aikaiseen bensa-asemaan pystytetty antiikkiliike. Jos yrität kuukeloida Weird…
Taas työstän Etelä-Amerikan matkaani, varmaan siihen menee loppuvuosi. Valokuviakin kerkesin kahdessa kuukaudessa näppäillä tuhansia. Viikko sitten kun kauppakassini saapui ovelleni, jäin miettimään miten helpolla me täällä Suomessa pyöritämmekään arkea, siis suuri osa meistä. Tilasin tavarat netistä, maksoin netissä ja tiedän hinnat. Edellispäivänä vuotuisen inflaatioprosentin kerrottiin Suomessa olevan kauhistuttavat 7,8. Alkuvuodesta Argentiinassa jonotin ensin rahaa, en…
Jos haluat menettää yöunesi, tartu illalla argentiinalaisen Mariana Enriquesin novellikokoelmaan Mitä liekit meiltä veivät. Palasin viime viikolla Etelä-Amerikasta, jossa vietin pari kuukautta. Ennen reissua luin kohdemaiden kirjallisuutta, mutta tämä novellikokoelma jäi reissun jälkeen luettavaksi. Mariana Enriquesin novelleissa liikutaan Buenos Airesissa, joka minullekin tuli tutuksi, toisin vain vajaan viikon oleskelun kautta. Noina päivinä ehdin kuitenkin nähdä…
Edellinen kirjallinen Tampereen matkani sijoittui jatkosodan aikaan. Nyt siirryn 2000-luvun alkuvuosille. Aivan varma en ole Tyyppiteorian vuosista, mutta päättelin ajan sillä kirjassa käydään selvittämässä asioita internet-kahvilassa ja puhelinkin edustaa tuota ajankohtaa. Kummassakin matkavalmisteluihin osuneessa kirjassa päähenkilö on kolmekymppinen. Se on sattumaa. Sekä Terhi Rannelan Kiivaat, että tämä nyt lukemani Laura Saaren Tyyppiteoria tulivat esille Helmetin…
Kiivaat-romaani vei tosi mielenkiintoiseen maailmaan. Välillä tuli mieleen kummitätini kertomat tarinat, joista en lapsena niin ymmärtänyt. Lapsuudessani jopa punaiset vaatteet olivat pannassa. Lukulistalleni Kiivaat pääsi tulevan Tampereen matkan vuoksi. Tapanani on lukea jokin tulevan matkani kohteeseen liittyvä kirja ennen matkaa. Usein tulee luettua useampiakin, kuten nyt Tampereen kohdalla kävi ja käy. Aloitin kirjallisen matkani tästä…
Viime keskiviikkona avautui Generation 2023 -näyttely Amos Rexissä. Kävin siellä heti tuoreeltaan, ihan vain piipahdin näin aluksi, kun olin matkalla kokoukseen. Se, jos mikä viehättää tässä nykyisessä Helsingissä, että taidenäyttelyissä voi vain piipahtaa matkalla jonnekin. Monta taidelaitosta on lähekkäin, aivan bussi- ja juna-aseman kupeessa. Museokortin ostaneet hyötyvät tietenkin, kun ei tarvitse joka kerta maksaa pääsylippua….
Hola a todos mis amigos que conocí en Argentina, Chile y Uruguay! ¿Que tal? Espero que a todos ustedes les esté yendo bien. ¡Saludos desde Finlandia, Espoo, a 15 kilómetros de Helsinki! El viaje a casa fue complicado, pero al final salió bien. ¡Y qué recepción! Mi nieto de tres años y su familia esperaban…
Kyllä minua oli etukäteen varoitettu! Kollegat ja tuttavat olivat kertoneet juttuja koneenvaihdosta USA:ssa, mutta ainahan sitä on toiveikas. Toivottavasti muistan tulevaisuudessa, että valitsen milloin mahdollista reitityksen muuta kuin USA:n kautta. Ja miksi näin? Menomatkalla lensin Uruguayn Montevideoon New York John F Kennedyn lentokentän kautta. Siitä löytyy jo tarinaa postauksessa Yli vuorokausi lennossa ja kentillä. Nyt…
Istun täällä Santiagossa Arturo Merino Benítezin kansainvälisellä lentokentällä lähtöportilla ja mietin, että olipa reissu. Opintomatkalle lähdin ja sitä se tottavie oli. Olen ilmeisen onnekas, sillä kaikista varoituksista huolimatta reilun kahden kuukauden menetyssaldo on yhdet aurinkolasit. Ne hävisivät Puerto Monttissa. No, joo kerran taksinkuljettaja huijasi lisäksi. Se unohtui jo. Kun olin lähdössä Patagoniasta kohti Valparaisoa ja…
Bussimatka Valparaisosta Santiagoon kesti pari tuntia. Retkibussien vauhtiin verrattuna bussi suorastaan körötteli. Minkäänlaista paikkavarausta bussiin ei tarvittu. Kävelin vain Turbusin luukulle, ostin lipun ja kymmenen minuutin kuluttua katselin maisemia kaksikerroksisen bussin yläkerran etupenkistä. Olin päätynyt Turbusiin koska sen pääteasema näytti olevan Best Western Estacion Central -hotellia lähes vastapäätä. Hotellin valinnassa päädyin ainoaan tuttuun brändiin Valparaison…
Valparaiso on sekavan näköinen paikka, joka puolella törkyä ja töherrystä. Hostal, johon majoituin sijaitsee kyllä hienojen näköalojen korkeuksissa, mutta sieltä on tultava alas portaita, joissa porukkaa istuu ryyppäämässä. Kun varasin majoitusta, kerrottiin että hostal sijaitsee 550 metrin päässä keskustasta. Se ei ole paljon, mutta näissä olosuhteissa liikaa. Kun portaita laskeutuu aukiolle, siellä kuhisee elämä. Kerjäläisiä,…
Nyt on sitten minua huijattu. Enkä olisi edes huomannut. Saavuin Valparaisoon yöbussilla Puerto Monttista. Vastoin kaikkia aikaisempia kokemuksia bussi oli puoli tuntia etuajassa. Kun edellisessä paikassa Puerto Monttissa kuulivat, että aion Valparaisoon ja Santiagoon seuraavaksi, viimeiset sanat Puerto Monttin hotellissa olivat ”ten guidado” ole varovainen. Ohjeistus jatkui täällä Valparaison hostalissakin. Omistaja sanoi, että me eurooppalaiset…
Päädyin osallistumaan järjestetylle retkelle, vaikka ensin olin ajatellut meneväni Chiloelle muutamaksi päiväksi. Aikataulu alkaa olla kireä, eikä salli yöpymisiä ja pidempää oleskelua. Retki alkoi Puerto Monttin bussiasemalta kohti Parguan kaupunkia, josta bussi ajoi lautalle ja ylitimme Chacaon kanaalin. Isla Grande de Chiloélla kävimme ensin Chiloén ekologisessa ja mytologisessa puistossa. Siellä jo hieman tihutteli, mutta se…
Taas mennään bussilla, tällä kertaa kokeilen Andesmarin bussiyhtiötä. Sitä suositteli isäntäperhe. Huomasin, että kannattaa varata hotelli, jossa on 24 h respa avoinna, koska bussit myöhästyvät milloin mistäkin syystä. Tällä kertaa syynä oli jokin kansainvälinen moottorikisa ja tietenkin tullit. Barilochesta ajettaessa oli ensin Argentiinan tulli. Sen jälkeen ajettiin Andien toiselle puolelle halki valtavien metsäpaloalueiden. Sitten vuorossa…
Barilochen seudulta löytyy patikkareittejä joka lähtöön. Kaupungin keskustassa on toimisto, jossa neuvovat eri reittien vaativuusasteista. Paperikartat ovat täällä kiven alla, samoin on bussikortit. Sitä muovista läpyskää, johon arvoa voi ladata ei saa mistään. Opettaja lainasi minulle omaansa ja vannotti, etten unohda palauttaa sitä hänelle kun lähden. Ensi viikolla hän olisi ollut pulassa lippunsa kanssa. Olemme…
Noin parinkymmenen kilometrin päässä Barilochesta sijaitsee Colonia Suiza, jonne suuntasimme opettajani Eleonoran kanssa tutustumaan perinneruoan valmistamiseen. Ja totta kai myös maistamaan sitä. Nimi Colonia Suiza juontaa juurensa siitä, kun Nahuel Huoapin alueelle muutti aikoinaan sveitsiläisiä. Sveitsin ranskankieliseltä alueelta, Valaisin kantonista muuttaneet Goyan veljekset ryhtyivät valmistamaan ruokaa alkuperäisväestön lailla. Curanto on mapuchea (araucanoa) ja tarkoittaa kuumia…
Yksi kouluviikon retkistä suuntautui Cerro Campanarioon (Kellotornikukkula), jonka huipulla on useita näköalatasanteita. Tuolihissillä sinne nousimme. Hieman jännitystä Mummolle, sillä en oikein koe olevani omassa elementissäni, jos jalat eivät ole maassa. Hissistä pystyi katselemaan eri puu- ja pensaslajeja. Ne olivat merkitty kylteillä, joissa myös lisätietoa niiden koto- tai vierasperäisyydestä. Kävelläkin olisi voinut, sillä paikka ei ole…
Cerro Leonesissa kahden ja puolen tunnin ohjattu Cavernas del viejo volcan -kierros sisälsi kiipeämistä ylös kiviseen linnakkeeseen, kasveihin tutustumista, maisemien ihailua ja loppuhuipentumana luolaan ryömimisen. Vanhimmissa luolissa on asunut alkuperäisväestöä 8000 vuotta sitten. Seinillä on luolamaalauksia, niin himmeitä, että juuri ja juuri näkyivät. Paria ensimmäistä luolaa katselimme seisaallaan ulkoilmassa, mutta viimeiseen kolmanteen jouduimme konttaamaan sisään….