Näkemistä, kokemista ja lukemista
Joulukalenterin pussista löytyi Timo Sorjasen Lentävien lauseiden käsikirjasta lainattu lausahdus ”Ei itselle, vaan kaikille.” Kuinka ollakaan Santigon vaelluksen muistot tulvivat mieleen. Äkkiseltään arvioituna olen osallistunut noin sadalle pyhiinvaeltajan illalliselle (menu peregrino). Suurin osa niistä sijoittuu kylläkin ravintoloihin, joissa syö edullisesti tiettynä kellonaikana. Silloin pääsee nauttimaan illallista ja jakamaan kokemuksia muiden vaeltajien kanssa. Ja mikä parasta,…
Taas tuli tartuttua camino-vaelluksista kertovaan kirjaan. Tällä kertaa luin Jean-Christophe Rufinin teoksen Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat. Kirja vie lukijan kahdeksansadan kilometrin vaellukselle Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreiteille. Siis Santiagon teille, caminolle, kuka milläkin nimellä tuota vaellusta kutsuu. Itse olen vaeltanut Santiagon tiellä ja kun mainitsen asiasta, usein minulta kysytään: ”Kävelitkö koko Santiago de Compostelan reitin?” Tosiasiassa näitä…
Suunnittelemani syyskuun vaellus Santiagon teillä siirtyi tuonnemmaksi. Hieman tunnelmiin pääsin, kun luin Monika Peetzin Tiistaisiskot -romaanin. Se kertoo viiden nelikymppisen naisen vaelluksesta Ranskan Loudresiin. Matkaan viisikko lähtee Montpellieristä. Jokainen siskoksista on tietenkin omanlainen, ammattikirjo kattava ja elämäntilanne vaihtelee sinkusta neljän lapsen äitiin. Naiset ovat saksalaisia ja tavanneet toisensa viisitoista vuotta aiemmin ranskankurssilla, jonka jälkeen ovat…
84 rappusta alas. Huonoja uutisia. Aurinkolasit unohtuivat residenssiin. Hyviä uutisia. Aurinko paistaa. Takasin ylös 84 rappusta ja saman verran alas. Kyllä se päivän liikunta tulee näinkin, mutta ajattelin kuitenkin kävellä seuraavan etapin Santiagon tietä. Täälläpäin nimi on Jacobswege. Piti kävellä Lebusiin, syödä siellä lounas ja tulla takaisin bussilla. Eksyin Boossenin, joka nyt tarkemmin katsottuna on…
Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä, sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas. Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa…
Kevään merkkejä näkyvissä. Camino-kuumetta on selvästi ilmassa. Livenä ja somena minulta kysellään miten valmistaudun caminolle. Ilmeisesti oletetaan, että pusken ylämäki-alamäki treeniä kuukausitolkulla ennen suunniteltua lähtöä. Tässä lauseessa on jo kaksi harhaa: treeni ja suunnittelu. En treenaa mitenkään erityisesti caminoa varten. Tosin en kylläkään lepää laakereillani normaaliarjessa. Teen pienimuotoisen aamuvenyttelyn joka aamu. Ehdoton minimi on se,…
Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan. Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet. Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat…
Aiemmissa postauksissa tuskailin dilemmaa, joka syntyy kun camino-kamppeet pitäisi yhdistää kaupunkioleiluun. Aina näyttää kummajaiselta puutarhatossuineen ja vaelluskenkineen kaupungeissa korkkareissa sipsuttavien joukossa. Santiagossa helpottaa niillä, joilla se kaupunki on päätepisteenä. Voi heittää reissussa rähjääntyneet varusteet ja hankkia tilalle uusia. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei aio jatkaa vaeltamista. Vinkki sinulle, jos haluat kutrit kuntoon. Samalla kadulla,…
Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä….
Toistamiseen sama ilmiö. Muut lähtevät, minä jään. Viipyilevää sorttia lienen. Camino-kamuni lensi eilen kotiin, minä jäin haahuilemaan tänne, kunnes tiedän mihin päin suuntaan. Lentoni lähtöön on vielä viitisen päivää. Edellisen kerran tämä tuli eteen remonttireissulla vuonna 2013. Minulla oli sen verran enemmän aikaa, että kaikki kanssavaeltajat olivat ehtineet koteihinsa jo kauan ennen minua. Caminoon hurahtaneiden…
Santiago ei ole entisensä. Reppuselkäinen peregrino-kansa velloo kujilla. Eräältä tarjoilijalta, joka silmät lasisina juoksi vaeltajien toivomuksia täyttämässä, kysyin asiakasmääristä. ”Tämä ei ole mitään. Heinäkuussa…elokuussa silloin vasta on väkeä”, tarjoilija sanoi ja viittoi tutun rahantuloa ilmaisevan eleen käsillään. Eron huomaa kaikessa. Pysähtynyt katsekontakti, joka viestii sinun olevan universumin tärkein ihminen juuri sillä hetkellä, on Santiagossa vaihtunut…
Teksti vähenee sitä mukaa kun matka määränpäähän lyhenee. Aivot eivät tuota mitään. Se johtuu varmaan siitä, että muut lihakset ovat olleet koetuksella. Yritän kuitenkin hieman muistella mennyttä kuukautta. Kuvia kuitenkin otin. Tänään olisimme voineet kävellä suoraan Santiagoon, sillä matkaa olisi ollut vain 24 kilometriä. Päätimme kuitenkin yöpyä Faramellossa, kun aikaa kerran oli. 12 kilsan vaellus,…
Yömyöhällä löydetty majoituspaikka sai meidät jäämään kahdeksi yöksi Caldas de Reisin Lotus-hotelliin. Hyvä niin, sillä eilinen päivä vettä satoi kaatamalla. Lepopäivä. Niitä ei ole ollut kovin montaa, jos ollenkaan. Kuukauden reissussa olo alkaa väsyttää. Tämän päivän vaellus puolipilvisessä säässä. Aika ihanteellinen, asteitakaan ei ollut hikoiltavaksi asti. Lähellä Santiagoa olemme, alle 25 kilometriä. Tämä Padronin Corredoiras…
Aamu alkoi luottavaisin mielin, iltayö tiesi enemmän. Kaikki hyvin kuitenkin ennen puoltayötä, jolloin vihdoin löysimme sängyt itsellemme. Siihen tosin tarvittiin joukko camino-enkeleitä. Ihme, jota olemme saaneet kokea monesti jo tämän Portugalin caminon varrella. Miksi ihmiset haluavat ja jaksavat auttaa kerta toisensa jälkeen. Kiitokset aluksi portugalilaisille, sittemmin espanjalaisille paikallisille. Pulassa olemme olleet usein. Paljon useammin kuin koko…
Rubiaesista Valencaan ja sieltä Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin. Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti…
Hieno päivämatka vaikkakin rankka. 19 kilsaa metsätietä ja viinitilojen vieruksia. Jyrkkä nousu 400 metriin. Ensimmäinen etappi johon ei sisältynyt liikenteen seassa kävelyä. Kuvia matkan varrelta. Tästä kengät aamulla ja matkaan.
Täällä Lima-joen rannalla. Kuuma päivä. Albergue näyttää jalkasairaalalta. Päivän etappi oli 34 kilsaa. Mummojen järki sanoi, että käytä nykykulkuneuvoja. Kävelimme reilut kymmenen kilsaa. Mittari lähenteli 30 astetta. Erään vihreän talon kohdalla pysäytimme bussin – ei ollut pysäkkejä – ja katselimme maisemat istuen. Emme edes tienneet että istumme Brierleyn oppaassa olevan säkkipillin soittajan kyydissä. Mikä sattuma….
Ukonilmaa odotellessa. Tämä osuus oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta. Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä. Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin. Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on. Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka. Aamulla alberguen käytävällä paikkailtiin rakkoja ja…