Serkkureissu päättyi Tukholmaan, huipentui Fotografiskassa käyntiin ja Frida Kahlon elämästä kertoviin valokuviin Kulturhuset Stadsteaternissa.
Tukholmassa rakennetaan
Tukholmassa on meneillään rakennustöitä vähän siellä sun täällä. Kauheimmalta näyttää Slussenin alue. Fotografiskaan meno Gamla Stanin liepeiltä asti oli yhtä kiertoteissä sukkulointia. Kuukeli ei tietenkään pysynyt mukana, ohjasi ties minne. Suurten kaupunkien etuna on kuitenkin se, että siellä liikkuu nahkakuukeleita, joilta voi kysyä tietä.
Tosin Fotografiskaan kävellessä huomasin, että moni lähistöllä liikkuvista oli yhtä ulalla kuin minäkin. Ja sen, että ihmisjono ei ole välttämättä suuntaamassa Fotografiskaan, vaan risteilyaluksille.
Fotografiskan lipunmyynnissä tiedettiin kertoa, että Slussenin osalta liikenteen rakennustöiden pitäisi olla valmiina joskus vuonna 2025 Mutta siihen ei mylläkkä lopu, sen jälkeen alkaa talojen rakentaminen. Vuonna 2018 ovat aloittaneet myllerryksen ja loppua ei siis näy.
Fotografiskassa kolme näyttelyä
Kolme hienoa näyttelyä tuli nähtyä Fotografiskassa. Mieleen jäävin niistä oli Diana Markosianin Santa Barbara. Yksittäisinä kuvina, ilman videoesitystä, en olisi varmaan keksinyt tarinan juonta. Videoesitys auttoi.
Santa Barbara kertoo venäläisestä äidistä, jolla on kaksi lasta. Neuvostoliitto on hajonnut, miehestä ei ole elättäjäksi ja nainen päättää lähteä postimyyntivaimoksi Amerikkaan. Vuosikymmeniä myöhemmin, toinen lapsista, aikuinen tytär Diana Markosian, panee äidin tilille. Tytär teki myös mainitsemani näyttelyssä esillä olevan videon, jossa äiti kertoo elämästään.
Kuninkaanlinnassa juhlanäyttely
Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa nousi valtaan 15. syyskuuta 1973. Tänä vuonna vietetään hänen valtaannousunsa 50-vuotispäivää. Tiettävästi juhlaillallisia ja muuta juhlaan liittyvää ohjelmaa on tulossa syyskuun 15. ja 16. päivinä. Toki ympäri vuoden on ollut ja tulee vielä olemaan juhlallisuuksia, sillä vuosi 2023 on muutenkin merkityksellinen: valtion perustamisesta on kulunut 500 vuotta. Kuninkaanlinnassa on parhaillaankin juhlanäyttely Vaasasta Bernadotteen: kulttuuri valtakunnan palveluksessa. Se esittelee hovikulttuurin vaikutusta Ruotsin kehitykseen näiden 500 vuoden aikana.
Fika – ruotsalainen kahvitauko
Ruotsalaiset ovat kuuluja ”Fika” -käsitteestä. Se tarkoittaa kahvittelua, joka on samalla lailla yleistä kuin kahvitauko Suomessa. Gamla Stanissa se löytyy jo tuotteistettuna turistien kotiinviemisiksi.
Kun Gamla Stanissa vaeltaa, ei voi olla huomaamatta kansainvälistymistä ja sen tuomia makuelämyksiä. Pitsat ja kebabit ovat saaneet seuraksi myös espanjalaiset churrot. Mutta on siellä vielä Ruotsin omiakin herkkuja! Niitä äkkimakeita, kuohkeita suklaapalloja, joita Augusta Janssonin myymälästä olen ostanut jo luokkaretkellä ollessani. Ja siitä on jo aikaa.
Illallinen lauantai-iltana ei ollutkaan niin helppo, kun kuvittelin. Ravintoloita riittää, mutta keskustan terasseilla ei välttämättä ollut tilaa. Toki siihen vaikutti, että ilta oli terassikäyntiä varten mitä houkuttelevin.
Ravintola Tures tyydytti nälkäni ja janoni.
Nostalgialenkki Sabbatsbergin sairaalan alueelle
Tein hieman pidemmän lenkin. Kävin muistelemassa aikoja, jolloin asuin Torsgatan 32:ssa ja työskentelin Sabbatsbergin sairaalassa patologian laitoksella siivoojana. Näytti siltä, että asuntolatalo oli muuttunut seniortaloksi. Niin ainakin satunnainen tapaamani henkilö tiesi kertoa.
Paljoa en muista alueesta, mutta nyt Sankt Eriksplanilla terassihoukutuksia olevan. Pari patsasta bongasin matkan varrella.
Frida Kahlon´museo viime vuonna olisi kiinnostanut Mexico Cityssa kovasti, mutta oltiin valppaana vähän liian myöhään emmekä saaneet lippuja sopivana ajankohtana. Ehkäpä Tukholman näyttelyssä voisi yrittää käydä.
Toivottavasti pääset katsomaan kuvia Frida Kahlon elämästä Tukholmaan tai muualle.