Metsään mieli suomalaisen, mutta niin näytti myös monen nairobilaisen ja kaupungissa vierailevan turistin mielivän. Karuran metsäisessä luonnonpuistossa Nairobissa risteilee vaelluspolkujen verkosto. Siellä voi kävellä raikkaassa ilmassa ja rauhoittua kaupungin vilskeeltä. Karuran metsän kävelyreitit on värikoodattu pituuden mukaan ja reittien varrella olevien merkkien avulla pystyy etenemään. Toimittaja-luontokuvaaja Päivi Arvonen, joka talvehtii parhaillaankin Nairobissa ja jonka mielimaisemia…
Kategoria: Vaellus
Häntälän notkot – Somero
Hämeen Härkätie kulkee Someron keskustan liki. Siellä liikkuvat pyöräilijät ja motoristit. Olenpa itsekin patikoinut jonkun osan tuota Suomen vanhinta tietä, josta on muotoutunut nykypäivän matkailutie kulttuuri- ja luontokohteineen. Tällä kertaa luonto-oppaana toiminut Heikki Anttila vei meidät alppimaisemia muistuttaville Häntälän notkoille. Someron maaperä on savista. Se näkyy vesistöissä sameutena ja sateen jälkeen kengänpohjissa kotiin viemisinä, joista…
Ranvikan lintuvuorelle – Pykeija, Finnmark, Norja
Patikoimme Ranvikan lintuvuorelle. Koko päivä tunturissa vierähti. Täytyy sanoa, että monenlaista tannerta on tullut talsittua, mutta näin mehuttomaksi ei Mummoa ole aiemmin saatu. Hetken jo pelkäsin, että en jaksa takaisin. Siihen mennessä oltiin menty ylämäkeä, alamäkeä, kivikkoa, jäätikköä, purojen kantta ja ties mitä myöten. Onneksi tuhannet kilometrit Espanjan caminoilla ovat opettaneet kehon tuntemusta. Silloin kun…
Kivinen polku – Samarian rotko, Kreeta
Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa….
Lettukestien jälkeen tunturia valloittamaan – Pyhätunturi
Pyhä-Luoston kansallispuistossa kun ollaan, niin ympäröivät maisemat houkuttavat. Viikon mittaiseen taideleirinohjelmaan kuului vaellusta ja tunturien valloittamista tai huiputtamista, kuten jotkut tunturin laelle kapuamista kutsuvat. Kaiken kaikkiaan kolmella tunturilla kävimme. Kultakerolla illansuussa, Ukonhatussa kokopäiväretkellä ja Ukko-Luostossa yöllä. Kaikki reissut hienoja, kukin omalla tavallaan. Kultakerolle porukalla Kultakeron valloittaminen lienee Taidepotpuri-ohjelman vakio. Sinne kapusimme porukalla heti toisena leiripäivänä….
Suoelämysiä Valkmusan kansallispuistossa
Valkmusan kansallispuistossa olen vieraillut aiemminkin, vieläpä saman Kirsi-oppaan kanssa. Viimeksi oli syksy, nyt on kevät, mutta suolla kävely on aina yhtä hieno kokemus. Se antaa iloa kaikille aisteille. Makuaisti jäi tällä reissulla vähemmälle, sillä suomuuraimet olivat vasta kukassaan. Suopursut kyllä tuoksuivat, mutta tässä vaiheessa vielä varsin vienosti. Kesä on vasta tuloillaan. Silmäni ahmivat suomaisemia samalla…
Bunkkereita, luontopolkuja ja rautaesiripun maisemia – Virolahti
Joskus on hyvä joutua paikkoihin, joihin ei olisi omatoimisesti hakeutunut. Se, jos mikä avartaa. Niin kävi vastikään pressireissulla, jonka ohjemaan kuului Virolahden Bunkkerimuseossa käynti. Vierailua sävytti aluksi epäilys, että mahtaako löytyä kiinnostavaa asiaa, mutta lähtiessä Mummo jo kyseli bunkkerimajoituksen hintoja ja käytäntöjä. Kahdellakymmenelläviidellä egellä olisi saanut yöpyä avauskuvan pallobunkkerissa. Siellä näkyi olevan kahden hengen sänky. …
Patikoimaan Patagoniaan – reissuhaaveita ja lukuvinkkejä
Tässä tulee nyt sitku, mutta nyt ei voi tehdä mitään sille, että mieli tekisi lähteä pidemmälle kuin pippuri kasvaa. Tiedäthän sanonnan? Siinä viitataan etäiseen paikkaan, kaiketi Intiaan, Malesiaan tai Vietnamiin, joiden trooppisilla alueilla kasvaa mustapippuria. Minun kuitenkin tekisi mieli vieläkin pidemmälle, Patagoniaan. En osaa edes itselleni perustella miksi, saati sitten sinulle, blogini seuraaja. Patagoniaan sitku…
Pyhän Olavin polulla – kirjavinkki vaeltajille
Taas näitä taiteellisia, joista ei ota selvää missä mennään ja mitä tapahtuu, konkreettinen minäni karjahteli, kun luin Tapani Tukiaisen Pyhän Olavin polulla -kirjan ensimmäisiä sivuja. Olin asennoitunut imemään tietoa Ruotsin ja Norjan halki Sundvallista Trondheimiin kulkevasta reitistä ja siitä soveltuisiko se minulle, mukavuudenhaluiselle pyhien polkujen tallaajalle. Sivulla 12 olin jo valmis jättämään koko sekavaksi kokevani…
Soutajalta vauhtia kanoottiretkelle – Taidepotpuri Pyhätunturilla
Elokuun alun taideleirin toinen yhteinen vaellus tehtiin yöaikaan Soutaja-tunturille, jota monena iltana olimme ihailleet Kairosmajan rantasaunalla uidessamme. Yövaellukselle suuntasi vain viisi henkeä ja opas, sillä seuraavana aamuna ohjelmassa oli odotettu kanoottiretki ja moni arvosti yöunia edessä olevan aikaisen aamuheräämisen vuoksi. Soutajalle lähdimme puolenyön aikaan ja kolmen pintaan aamuyöstä tulimme takaisin. Kyllä kannatti vaihtaa yöunet vaellukseen….
Vaellusta tunturissa – Taidepotpuri Pyhätunturilla
Pyhätunturin kansallispuiston alueella vaellusreittejä löytyy mistä valita. Taidepotpuriviikon aikana kävin kerran omatoimisesti Aittakurulla, jonka esiintymislavan ympäristöä remontoitiin parhaillaan. Opastettu retki Isokuruun – Pyhä-Luoston kansallispuisto Isokuruun teimme opastetun retken, johon osallistui reilut neljäkymmentä taideleiriläistä. Vain seitsemän eksyi porukasta. 😊 En muista koskaan, millään mantereella järjestetyistä vaelluksista olleen sellaista ryhmää, josta osa ei olisi joutunut hakoteille. Pyhän…
Juhannus – mieli tekee veden äärelle /Glimsinjoen luontopolku
Juhannusvinkkejä haette kuumeisesti, huomaan. Näin kertoo kuukelin analytiikka, joka seuraa Mummon blogiyleisön määrää ja eri postausten klikkauksia. Voi kun voisinkin vinkata itseni ja te muut jonnekin veden äärellä sijaitsevaan kivaan tanssipaikkaan juhannuksen viettoon, mutta ikävä kyllä ne ovat vähissä tänä juhannuksena. Kotikonsteja kyllä löytyy. Voit kokeilla rivitanssia tai karaokea netissä. Tai lähteä luontoon. Aivan ihana…
Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat – kirjavinkki/Espanja
Taas tuli tartuttua camino-vaelluksista kertovaan kirjaan. Tällä kertaa luin Jean-Christophe Rufinin teoksen Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat. Kirja vie lukijan kahdeksansadan kilometrin vaellukselle Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreiteille. Siis Santiagon teille, caminolle, kuka milläkin nimellä tuota vaellusta kutsuu. Itse olen vaeltanut Santiagon tiellä ja kun mainitsen asiasta, usein minulta kysytään: ”Kävelitkö koko Santiago de Compostelan reitin?” Tosiasiassa näitä…
Vaeltamaan – residenssielämää Frankfurt (Oder)
84 rappusta alas. Huonoja uutisia. Aurinkolasit unohtuivat residenssiin. Hyviä uutisia. Aurinko paistaa. Takasin ylös 84 rappusta ja saman verran alas. Kyllä se päivän liikunta tulee näinkin, mutta ajattelin kuitenkin kävellä seuraavan etapin Santiagon tietä. Täälläpäin nimi on Jacobswege. Piti kävellä Lebusiin, syödä siellä lounas ja tulla takaisin bussilla. Eksyin Boossenin, joka nyt tarkemmin katsottuna on…
Miten pakkaan rinkan caminolle – Suuntana Santiago de Compostela
Kevään merkkejä näkyvissä. Camino-kuumetta on selvästi ilmassa. Livenä ja somena minulta kysellään miten valmistaudun caminolle. Ilmeisesti oletetaan, että pusken ylämäki-alamäki treeniä kuukausitolkulla ennen suunniteltua lähtöä. Tässä lauseessa on jo kaksi harhaa: treeni ja suunnittelu. En treenaa mitenkään erityisesti caminoa varten. Tosin en kylläkään lepää laakereillani normaaliarjessa. Teen pienimuotoisen aamuvenyttelyn joka aamu. Ehdoton minimi on se,…
Barcelosista Ponte de Limaan – Portugalin camino
Täällä Lima-joen rannalla. Kuuma päivä. Albergue näyttää jalkasairaalalta. Päivän etappi oli 34 kilsaa. Mummojen järki sanoi, että käytä nykykulkuneuvoja. Kävelimme reilut kymmenen kilsaa. Mittari lähenteli 30 astetta. Erään vihreän talon kohdalla pysäytimme bussin – ei ollut pysäkkejä – ja katselimme maisemat istuen. Emme edes tienneet että istumme Brierleyn oppaassa olevan säkkipillin soittajan kyydissä. Mikä sattuma….
Meinasi käydä köpelösti – Kenkäasiaa
Selasin kesän aikana kerääntyneitä lehtiä ja silmiini osui Laura Koljosen kirjoittama Matka naiseksi -juttu (Anna 18/2017). Se kertoo hämeenlinnalaisen yrittäjän Jaana Villasen elämästä. ”Reisiluun murtuma yhdeksän vuotta sitten oli yksi elämäni käännekohdista. Kaaduin asfaltille suorin vartaloin, kun vaelluskenkieni nauhat menivät solmuun. Jalkaa on nyt operoitu kolme kertaa. Viimeisin leikkaus vuonna 2013 oli rankin. Minun piti…
Kaupunkikävelyllä
Aina ei tarvitse lähteä kauas. Riittää kun lähtee eri suuntaan. Lauantaina oli aivan mahtava päivä kaupunkikävelyä ajatellen. Moneen suuntaan olemme jo aiemmin lähteneetkin Espoon Viherlaaksosta. Tällä kertaa suuntasimme Kalajärvelle reittiä Lähderanta-Jupperi-Linnainen-Hämeenkylä-Askisto-Vihdintie-Örkkiniitty (eikö muuten ole ihana nimi!) Google kertoi matkaa kertyneen 15 kilometriä, jalkani seuraavana aamuna hieman enemmän. Kunnon nilkkoja tukevat kävelykengät olisi pitänyt olla. Lintsasin…
Perillä Santiago de Compostelassa – yksin yhdessä
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Meillä kaikilla on päivämme – niin vaeltajilla kuin paikallisilla
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…