Näkemistä, kokemista ja lukemista
Tämän päivän pussin sisältö on Timo Sorjasen Lentävien lauseiden käsikirjasta. ”Nopea apu on kaksinkertainen apu.” Näin varmaan on, sillä onhan ilmiselvää, että nopeasti auttamalla saattaa ehkäistä uuden onnettomuuden tai hankalan tilanteen tai helpottaa muuten vain toisen elämää. Olen ollut ilmeisen onnekas, sillä mummonikään asti olen selvinnyt varsin vähillä vammoilla. Pikku murtumia enimmillään. Matkoilla paras vakuutukseni…
Voi miten monta kertaa minulta on kysytty, miten ja missä Santiagon teillä nukutaan. Selvää on, että vaihtelevasti ja monenlaisissa olosuhteissa. Kuuteensataan kilometriin Lissabonista Santiagoon mahtuu vaikka mitä majapaikkaa. Jouduimmepa muutaman kerran paloasemillekin. Se on Portugalin reitin erikoisuus, sillä kaikkialla ei ole albergueja mutta kaikki tarvitsevat rahaa, myös palomiehet. Julkiset alberguet – pyhiinvaeltajien majatalot – majoittavat…
Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä….
Toistamiseen sama ilmiö. Muut lähtevät, minä jään. Viipyilevää sorttia lienen. Camino-kamuni lensi eilen kotiin, minä jäin haahuilemaan tänne, kunnes tiedän mihin päin suuntaan. Lentoni lähtöön on vielä viitisen päivää. Edellisen kerran tämä tuli eteen remonttireissulla vuonna 2013. Minulla oli sen verran enemmän aikaa, että kaikki kanssavaeltajat olivat ehtineet koteihinsa jo kauan ennen minua. Caminoon hurahtaneiden…
Santiago ei ole entisensä. Reppuselkäinen peregrino-kansa velloo kujilla. Eräältä tarjoilijalta, joka silmät lasisina juoksi vaeltajien toivomuksia täyttämässä, kysyin asiakasmääristä. ”Tämä ei ole mitään. Heinäkuussa…elokuussa silloin vasta on väkeä”, tarjoilija sanoi ja viittoi tutun rahantuloa ilmaisevan eleen käsillään. Eron huomaa kaikessa. Pysähtynyt katsekontakti, joka viestii sinun olevan universumin tärkein ihminen juuri sillä hetkellä, on Santiagossa vaihtunut…
Teksti vähenee sitä mukaa kun matka määränpäähän lyhenee. Aivot eivät tuota mitään. Se johtuu varmaan siitä, että muut lihakset ovat olleet koetuksella. Yritän kuitenkin hieman muistella mennyttä kuukautta. Kuvia kuitenkin otin. Tänään olisimme voineet kävellä suoraan Santiagoon, sillä matkaa olisi ollut vain 24 kilometriä. Päätimme kuitenkin yöpyä Faramellossa, kun aikaa kerran oli. 12 kilsan vaellus,…
Yömyöhällä löydetty majoituspaikka sai meidät jäämään kahdeksi yöksi Caldas de Reisin Lotus-hotelliin. Hyvä niin, sillä eilinen päivä vettä satoi kaatamalla. Lepopäivä. Niitä ei ole ollut kovin montaa, jos ollenkaan. Kuukauden reissussa olo alkaa väsyttää. Tämän päivän vaellus puolipilvisessä säässä. Aika ihanteellinen, asteitakaan ei ollut hikoiltavaksi asti. Lähellä Santiagoa olemme, alle 25 kilometriä. Tämä Padronin Corredoiras…
Aamu alkoi luottavaisin mielin, iltayö tiesi enemmän. Kaikki hyvin kuitenkin ennen puoltayötä, jolloin vihdoin löysimme sängyt itsellemme. Siihen tosin tarvittiin joukko camino-enkeleitä. Ihme, jota olemme saaneet kokea monesti jo tämän Portugalin caminon varrella. Miksi ihmiset haluavat ja jaksavat auttaa kerta toisensa jälkeen. Kiitokset aluksi portugalilaisille, sittemmin espanjalaisille paikallisille. Pulassa olemme olleet usein. Paljon useammin kuin koko…
Rubiaesista Valencaan ja sieltä Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin. Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti…
Hieno päivämatka vaikkakin rankka. 19 kilsaa metsätietä ja viinitilojen vieruksia. Jyrkkä nousu 400 metriin. Ensimmäinen etappi johon ei sisältynyt liikenteen seassa kävelyä. Kuvia matkan varrelta. Tästä kengät aamulla ja matkaan.
Täällä Lima-joen rannalla. Kuuma päivä. Albergue näyttää jalkasairaalalta. Päivän etappi oli 34 kilsaa. Mummojen järki sanoi, että käytä nykykulkuneuvoja. Kävelimme reilut kymmenen kilsaa. Mittari lähenteli 30 astetta. Erään vihreän talon kohdalla pysäytimme bussin – ei ollut pysäkkejä – ja katselimme maisemat istuen. Emme edes tienneet että istumme Brierleyn oppaassa olevan säkkipillin soittajan kyydissä. Mikä sattuma….
Ukonilmaa odotellessa. Tämä osuus oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta. Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä. Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin. Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on. Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka. Aamulla alberguen käytävällä paikkailtiin rakkoja ja…
Puolipilvisessä säässä tänään. Ripauttipa muutaman pisarankin. 200 kilometriä jäljellä Santiagoon. Tuli kumma olo, pitäisikö ryhtyä tilaamaan jo paluulippuja. Vastahan alkuun päästiin. Portosta lähtee liikkeelle paljon enemmän vaeltajia kuin Lissabonista. Varmaan siitä syystä, että täällä näyttäisi löytyvän helppoon vaellukseen tarvittavat palvelut. Niitä näytti olevan ainakin tänään riittävän tiheässä. Tähän albergueen päädyimme
Huh hellettä! Matka ei ollut pitkä – ehkä 12 km – mutta hikinen. Nyt alkaa olla jo virkistäviä keitaitakin sopivin välein. Vielä mennään paljolti tienlaitaa. Yöviymme luostarissa. Päivän kohokohta oli yhteinen illallinen luostarin lähiravintolassa. Peter ja Christine (se isotukkainen) USA:sta ja Michael Brasiliasta.
Saavuimme Portoon äsken ja jottei muistot kultaannu liikaa, laitan heti kokemukseni jakoon. Camino-reitillä Lissabonista Portoon oli liikaa tienlaitaa makuuni. Loppumatkasta ennen Portoa rekkaliikennettä sen verran paljon, että hyppäsimme Porton bussiin Lourosassa. Alkumatkasta rankat sateet muuttivat sinänsä hienot maisemat mutapoluiksi. Kiipeilimme milloin missäkin hakien tietä ohi vesiesteiden. Sauvat olivat tarpeen. Matkanteko vaati kokoaikaista säätämistä. Mihin seuraavaksi,…
Välihuikan paikka. Tuntui melkein ylelliseltä majoittua Porton albergueen kuuden hengen yhteismajoitukseen kaikkien paloasemien jälkeen. Tosin olimme siellä kahden. Peregrinan ilot koostuu pienistä jutuista. Puhtaat ja kuivat vaatteet. Hyvä illallinen lähiravintolassa ja lasillinen portviiniä jälkiruoaksi. Muutamia kuvia kauniista Portosta.
Tätä voisi sanoa pohjanoteeraukseksi, jollei päivä olisi ollut muuten hieno. Aamu alkoi tuopillisella maitokahvia. Hyvin heräsi. Ilmat suosivat, mutta taas pitkä majoituspaikkojen väli. Reilut parikymmentä kilometriä kun olimme kävelleet, bombeiros majoituskin alkoi kelvata. Illallinen paloaseman vieressä Mäkkärissä. Pidemmälle eivät jalat suostuneet. Samaan paikkaan päätyi myös kolme linkkaavaa puolalaista, jotka olivat kävelleet 39 kilsaa. ”Aika loppuu”….
Tänään koirat rupesivat ottamaan pattiin. Että ne jaksavat haukkua joka talon pihasta. Jotkut hyppivät rauta-aitaa vasten niin että rymisee. Siinä vaiheessa toivoo, että aita pitää. Ne eivät ole mitään pikkuisia söpöläisiä, vaan kulmahampaat tanassa murisevia otuksia. Hoitavat tunnontarkasti vartiontivelvollisuutensa. Tähän aikaan vaeltajia on vähän, mutta koiraparat mikä duuni kun reitti saavuttaa lisää suosiota. Ehkä ne siinä vaiheessa muuttuvat…