Viime kesän kohokohtia oli Via Kalevala-kävely. Siitä postailin heinä-elokuussa aika tiuhaan (avainsana Via Kalevala). Nyt kävelystä ilmeistyi ensimmäinen juttuni Evento-lehdessä. Se kertoo Via Kalevalan taustoista ja idean isästä Antti Holopaisesta. Käy kurkkaamassa Kirsti Sergejeff – lehtijutut
Avainsana: Via Kalevala
Takaisin kotimaahan Kalevala – Kostamus – Kajaani
Kotimatkalle lähdimme aamuseitsemältä aamiaispusseilla varustettuna. Ponkalahdella, kun aamiaistimme, yritin kuikulla näkyisikö sitä tuloreissulta tuttua koiraystäväämme. Ei näkynyt. Vielä yksi ohjelmanmuutos. Lounaspaikka ehti vaihtua. Emme syöneetkään keskustan ravintolassa, jossa olisi voinut tehdä viime hetken ostokset, vaan samassa Richardissa, jossa olimme syöneet jo alkumatkasta kaikki ateriamme. Puolenpäivän aikaan tappelimme bussin liikkeelle. Turvavyöt ja ilmastoinnit saatiin kuin saatiinkin kaikkia…
Päätösjuhla Lönnrotin männyn juurella
Uhtualla, Kalevalassa porukka otettiin vastaan juhlallisin menoin. Kunniakirjat jaettiin, puheita pidettiin ja runoja lausuttiin puolin ja toisin. Jaksan muiden mukana ihmetellä niitä neljää, jotka aloittivat 4.6. Sammatista ja parin kuukauden päästä päättivät kävelynsä Kalevalassa, Vienan Karjalaan. Lähes tuhat kilometriä ja lukemattomia öitä matkailuvaunussa ja muissa vaihtelevanlaatuissa majoituksissa. Itse liityin porukkaan rajalta ja siinäkin oli kokemusta kerrakseen. Onnenkalu…
Kalevalaa Kalevalassa
Kulttuuriohjelmaa riitti koko lauantaille. Kolmen tunnin opastetun kyläkierroksen aikana kävelimme Uhtuan tai Kalevalan – kummaksi sitä nyt pitäisi kutsua – päästä päähän. Näkymiä raitilta. Haikola Iltapäivällä ajoimme Haikolaan Mihaelin ja Olgan luokse. Kirjailija Ortjo Stepanov oli Mihaelin isä ja Mihael on perustanut hänelle museon. Haikolan kylässä asuttiin ympärivuotisesti ennen kuin perspektiivittömien kylien tyhjennysohjelma alkoi.Kirjailijaisä kuitenkin sinnikkääsi…
Loppu häämöttää Vuonninen – Kalevala noin 20 km
Nyt alkaa olla jo menemisen meininki. Kaksi hyvää kävelypäivää peräkkäin. Ikävä kyllä olemme jo loppusuoralla. Vuonnisista jatkoimme matkaa bussilla Kis-Kis -kukkuloille, josta matkaa Uhtuna majapaikkaan oli parisenkymmentä kilometriä. Sieltä oli useimmille sopiva kävelymatka. Autokyytiä tarjottiin kolmen kilometrin välein. Kis-Kis -kukkulat Jatkosodan taistelutanner. Muistomerkit ovat matkailukohde nykyään. Jälkiä hiekassa 5.8.2016 perjantai Vuonninen –…
Venehjärveltä Vuonniseen – noin 20 km
Aamu valkeni liian kuumana, liian ukkosta enteilevänä tai monenlaisena liikana, minä kullekin osallistujalle. Kävelyn määrästä tuli taasen kovaäänistä keskustelua. Teimme jonkinlaisen kompromissin. Koska piti palata takaisin päätielle, ja vaikka tieosuus oli Vienan reissun kauneimmasta päästä, emme kuitenkaan halunneet kävellä samaa tietä, jota olimme jo pari päivää sitten tulleet. Ajoimme siis autolla Ponkalahdelle. Osa jatkoi kävellen Vuonnisiin, osa…
Kalmistoja ja shamaanikierroksia – Venehjärvi
Lepopäivän ratoksi käymme kalmistossa ja shamaanikierroksella. Huomenna jatkamme matkaa, mutta tämä päivä kuluu Santerin tarinoiden parissa. Santeri saa historian eläväksi kuvaamalla tapahtumia Lesosen suvun ja Venehjärven kylän tapahtumien kautta. Hän kertoo, että Lesosia menehtyi satakunta Neuvostoarmeijan ja Suomen armeijan palveluksessa. Sodan jälkeen muutaman kymmenen venehjärveläisen joukko palasi kotikonnuilleen. Kylää alettiin elvyttää, mutta 1960-luvulla kylä joutui ”perspektiivittömien kylien” listalle…
Ponkalahdelta Venehjärvelle -12 km auto kiinni persuksissa
Ponkalahdelta peräämme lähti mustavalkoinen koira. Vaelsimme Kalevalan kansallispuistoa halkovaa hiekkatietä myöten Venehjärvelle auto persuksissa kiinni. Sellaiset oli ohjeet, että yhdessä ryhmässä tuli pysyä. Koira juoksenteli kanssamme koko 12 kilometrin matkan ja jäi Niina ja Santeri Lesosen vieraaksi kuten mekin. Santeri soitti koiran omistajalle, Ponkalahden leirintäalueen hoitajalle, ja kertoi mistä musti löytyy. Omistaja oli asioimassa Kostamuksessa. Liekö koiran aika…
Kohti Ponkalahtea – ja mökkiolosuhteita
Juhlat on juhlittu ja nyt pääsemme asiaan, kävelemään. Matkaa ei ole pitkästi seuraavaan kohteeseemme Ponkalahteen, vain noin 12 kilometriä. EU:n tukemaa leveää hiekkatietä myöten tallustellessamme suomalaisbussi pysähtyy kohdallemme. Vuokkiniemi seura ry:n ympäri Suomea keräämä porukka on matkalla kohti Uhtuaa. Sopiva hetki pienelle markkinointipläjäykselle. Antti Holopainen kertoo matkalaisille Via Kalevalasta. Osalle tuttu juttu, sillä sitähän esiteltiin jo Iljan…
Kyläjuhla – Iljan päivän prasniekka
Vuokkiniemen kyläjuhliin, prasniekkoihin saapuu bussilasteittain suomalaisia. Monet heistä ovat Vuokkiniemi Seura ry:n kokoamia ja sukujuuriensa kautta alueesta kiinnostuneita. Iljan päivän juhlallisuudet jakautuivat useaan kohteeseen: kylätalolla olivat avoimet ovet, kyykkäkilpailu järjestettiin läheisen koulun pihalla ja varsinainen ohjelma juhlalavalla. Suuri tuatonmuallini sota Rajan läheisyys on tuonut paljon vaikutteita Suomen puolelta. Vienassa puhuttu karjalan kielikin avautuu ymmärrettävänä suomalaisille….
Kulttuuriohjelmaa – Vuokkiniemi
Lauantaina pantiin jalalla koreasti ja katsottiin Kullervo-näytelmä. Sunnuntaina oli kuitenkin se suuri juhla, Iljan päivän prasniekka. Tuona päivänä Ilja varmaan heittää kylmän kiven kuten Jaakko meillä, sillä paikalliset sanovat, että Iljan päivän jälkeen vesi on liian kylmää uimista ajatellen. Kullervo-näytelmä Ennen tansseja kylätalon salissa esitettiin Kullervoa paikallisin…
Lietosaareen – Vuokkiniemi
Lauantaina ilma muuttui sen verran, että pääsimme veneretkelle läheiseen Lietosaareen. Samovaari matkasi mukana kuten täällä on tapana. Sillä kun saa veden lämpimäksi missä tahansa. Ja teetä pitää aina olla tarjolla. Veneissä tulee olla rekisterinumero. Vuokkiniemi 30.7.2016
Rentunruusuilla reunustetut tiet – Vuokkiniemi
Vuokkiniemessä asuu viitisensataa ihmistä ympäri vuoden. Rentunruusut – maitohorsmat reunustavat kyläteitä. Koirat jolkottelevat kylän raitilla valtoimenaan, äksyimmät toivottavasti ovat liekassa kotipihoillaan. Ihmisiä – ja jopa taloja – siirrettiin Vuokkiniemelle ”perspektiivittömien kylien” politiikan aikana.
Ruokaa läheltä ja kaukaa
Metsästä marjat. Pellosta perunat, kurkut ja muut. Liha mistä lie. Pari possuakin röhkii takapihalla. Varmaan tästä kaikesta syntyy työtä, joka valtaa päivät. Rantojen ruoppaaminen on toissijaista, niin mielellään kuin turisti pulahtaisikin pihapiirin rantaan. Aamiaispöydästä pongaan Pirkka-juustoa ja monenmoista suomalaista. Majatalon pyörittäjä, Julia, Marian tytär kuulemma käy Suomen puolella kaupassa. Mutta saamme lähiruokaakin. Ne hillot! Makua, marjoja, mehukkuutta….
Suunnitelmat muuttuvat tiuhaan
Tänään piti lähteä saareen veneillä, pelastusliivitkin olisi. Mutta aamusta emäntämme kertoi, että ukkosta on ilmassa, menettekin koskelle. Hienoa! Kävelemään. Eilen aamusta potkaisin varpaan kiveen, kun kiirehdin nurmikon poikki aamiaisella. Kipusalva on vaikuttanut yön ja vaiva hävinnyt. Varvas on kyllä sininen. Ohjelma muuttuu kuitenkin vielä kerran. En tiedä mistä tieto tuli, mutta Maria lähdön hetkellä sanoi: ”Ette…
Matka jatkuu kävellen Vuokkiniemeen
Tepastelimme uskomattoman leveää tietä myöten kohti Vuokkiniemeä. Asvaltoituna se kävisi kaksikaistaisesta maantiestä. Kormilosta mukaamme liittynyt Antero tiesi kertoa, että EU on tukenut tien rakentamista miljoonalla eurolla. ”Alunperin piti tien tulla koko Kostamus-Kalevala -välille, mutta rahat eivät riittäneet”. Vuoran talo Uimarantaa etsimässä Nelisen tuntia siinä meni kun kävelimme vajaat kymmenen kilometriä. Päivä oli…
Tollonjoen perspektiivitön kylä
Tollonjoen kylä on kutistunut Kormilon tilaksi ja pariksi taloksi hieman etäämmällä. Kylä kuului ”perspektiivittömien” kylien joukkoon ja se tyhjentyi 1970-luvulla, jolloin vallanpitäjien ajatuksena oli saattaa kansalaiset samanlaatuisten palvelujen pariin. Tuolloin kyliä pakkotyhjennettiin ja ihmisiä siirrettiin taajamiin ja kaupunkeihin. Jos ei Kormilon tilan uusia tuulia huomioda, niin Tollonjoen muuttoliike näyttää suuntautuvan nykyään lähinnä hautausmaalle. Se sijaitsee…
Pyhättö pikkuruisessa saaressa
Ällistys oli kaikenkattava kun soutumatkan jälkeen rantauduimme Kormilojärvellä pikkuruisen saaren rantaan. Muutaman kallionlohkareen päällä kökötti pikkuruinen tsasouna ja pikkuruisen tsasounan seinällä asiaankuuluvat ikonit. Kormilon isäntä, matkailuyrittäjä Viktor on rakentanut tsasounan, ortodoksipyhätön omaksi ja vieraittensa iloksi sinne.
Sadoittain samovaareja – Kormilo
Viktor kerää samovaareja. Hänen Kormilon tilalle perustamassaan museossa on esillä niitä kolmisen sataa. Suuri osa on venäläisiä, mutta vedenkeittimiä on kotoisin myös muualta maailmasta. Isoäidiltä saatu samovaari lienee rakkain, siitä hän ainakin esittelynsä aloittaa. Hyllyiltä löytyy lilliputti-samovaari. En tosin ymmärrä mihin tarkoitukseen ja ennenkaikkea miten sillä vettä keitetään. Onko kyseessä nukkekotisamovaari? Avauskuvassa olevalla pyörillä kulkevalla…
Mökkeilyä Kormilon tilalla
Kormilon tilalla asustaa yritteliäs perhe, joka on muuttanut Vienan perukoille Moskovan seudulta. Viktor, Olga ja kolme lasta. Tilalla on harjoitettu maanviljelystä sitten sovhoosiaikojen, mutta Viktorin katse suuntaa matkailuun. Useita mökkejä on jo saatu rakennettua, 70 petipaikan verran. Puulämmitteinen sauna ja savusauna pitävät vieraat puhtaina. Viktor havittelee myös lisämaata järven toiselta puolelta rakentaakseen sinne asuintalon perheelleen: ”On…