Kyllä Fredericiassa voi hoidella muutakin kuin arkisia asioita, turistihommia siis. Ne jäivät vähemmälle tällä reissulla, osin siksi että sukulaisten tapaaminen oli vierailuni tarkoitus ja toisaalta siksi, että satoi paria pikku taukoa lukuun ottamatta koko ajan.
Tulipa ostettua sadetta pitävä takki. Suomessa oli kuukauden sateeton kausi ennen lähtöäni ja pakatessani matkaan ehdin jo unohtaa, että sellainen asia kuin sade on olemassa. Kevyesti ja hellettä varten varustauduin. Kengätkin sellaiset, että piti föönillä kuivatella.
Sanonta ”märkä kuin uitettu koira”, täällä Tanskassa taipuu muotoon ”on kuin märkä kissa” ja kissat eivät pidä vedestä. Kävimme Frederician lähistöllä olevassa Middelfartin taajamassa. Pääkadun varrella on ravintoloita ja tietenkin kauppoja. Sieltä ostin avauskuvassa näkyvän H2O-takin. Onneksi osui kohdalle tanskalainen tavaramerkki, sillä nyt se käy matkamuistosta. Mutta kuten yleensä monasti muutenkin, takki on tehty Kiinassa. Vedenpitävyyttä näytti olevan ainakin Tanskan ja Ruotsin sateisiin. Kokeiltu on.
Frederician merkittävä päivä 6.7.1849
Tanskalaiset puhuvat kunnan keskustaajamista kaupunkien sijaan. Fredericiakin on sellainen, noin 40 000 asukkaan taajama. Merkittävin nähtävyys lienee linnoitusalue.
Satuin olemaan Fredericiassa juuri niinä päivinä, jolloin juhlittiin 1849 taistelujen voittoa. Se on jokakesäinen, paripäivää kestävä juhla. Alkuyön tunteina 6.7. jolloin makailin jo serkkuni luona, sateen ropinaan sekoittui tykinlaukausten ääniä. Pääsin laskuissani neljäänkymmeneen.
Juhlallisuuksien aikana kaupungilla oli paraateja pitkin päivää, eri puolilla. Olaf Ryen muistomerkille kokoontui juhlijoita. Rye oli norjalainen kenraalimajuri, joka kaatui ensimmäisessä Saksan-Tanskan sodassa 6.7.1849.
Cafe Mair´s Frederician keskustassa
Cafe viittaa mielessäni kahvioon pullineen ja pikkusyötävineen. Siksi olin yllättynyt, kun olimme aikeissa syödä ja serkkuni johdatti minut Cafe Mair´siin. Se näytti olevan suosittu ruokailupaikka myös paraatissa marssivien keskuudessa. Cafe Mair´sissa oli kiva, rento tunnelma. Kuten Tanskassa on tapana.
Ravintola Carlos
Ravintola Carlos ansaitsee tulla mainituksi. Kävimme siellä myöhäisellä lounaalla. Hyvää ruokaa, mutta en tullut ottaneeksi kuvia. Myös Carlos sijaitsee aivan ydinkeskustassa.
Børkop Mølle- Entinen mylly Börkopissä
Hieman kauempana Frederician keskustasta, reilun kymmenen kilometrin päässä on vanha Børkop Mølle -mylly. Nykyään se toimii ravintolana. Paikka on luonnon helmassa, useiden kävelypolkujen varrella. Myllyn alueella laiduntaa lehmiä. Sieltä löytyy myös yksi monista Thomas Dambon puuveistoksista. Dambo on erikoistunut kierrätysmateriaalista tehtyihin veistoksiin.
Aina ei tosiaan säät suosi. Ehkäpä tällä reissulla se haittasi sitten kuitenkin vähiten, kun sukulaisten tapaaminen oli se keskeisin tarkoitus. Hyvältä kuulostava takki, minulta on joskus varastettu vastaava enkä ole ostanut tilalle vielä uutta.
Kylläpä on ikävästi käynyt, takki viety! Uuden hankkiminen on aina oma juttunsa. Huomaan, että uudessa takissani etutasku on liian pieni. Ei mahdu kännykkä. Mutta vettä näyttää pitävän.