Matkalla sukuloimaan Tanskaan. Tuliaisina matkalaukussani on kuivattuja herneitä, mämmimaltaita, ruisleipää ja Fazerin sinistä suklaata. Jos olisi kylmempi kausi, Hokoo Blöötä löytyisi myös kassista, mutta näin kesällä on liian lämmintä kuljettaa makkaroita.
Norskin lennoilla käytetään tavallista kuvaavampaa ilmaisua Boarding Passista, koneeseennousukortti. En muista kuulleeni ennen. Finnair käyttää käyttää tarkastuskorttia.
Niin sitten nousin Köpikseen menevään koneeseen mämmijauheineni.
Kööpenhaminasta junalla Fredericiaan
Kööpenhaminan lentoasemalla sai vaeltaa tovin ennen kuin juna-asema tuli vastaan. Matkalippua sitten vain automaatista ja menoksi kohti Fredericiaa. Tämän kaupungin nimi muuten lausutaan niin etäällä kirjoitusasusta, että sitä on suomalaisen mahdoton hahmottaa kuultuna. Aivan kuin jättäisivät joka toisen kirjaimen pois äännettäessä.
Junassa kanssamatkustaja kertoi, että Tanskan junissa ei yleensä ole ravintolavaunua. Joissakin saattaa kiertää tarjoilukärry. Miksikö? Tanskassa välimatkat ovat niin lyhyitä, että pärjäävät ilman tarjoilua. Osa ostaa asemilta evästä, osa pakkaa kotoa purtavaa mukaan. Niin tai näin, yleismaailmallinen ilmiö, eväiden kimppuun näytettiin käytävän heti kun junaan päästään.
Tarkkana mihin junavaunuun asetut
Ainakin Fredericiaan menevässä junassa kannattaa hakeutua omalle paikalle. Meinasin laiskuuttani jäädä parin vaunun päähän, mutta onneksi varsinainen paikan haltija hääti, sillä myöhemmin huomasin, että juna oli jaettu kolmeen osaan ja kaikki osat lähtivät Fynin saarella eri suuntiin. Hätääntyneitä turisteja oli jonoksi asti ennen Fredericiaa, kun huomasivat olevansa väärässä junavaunussa.
Ison-Beltin ylitse siltaa myöten Själlandista Fyniin
Ison-Beltin siltaa mentävä osuus kesti ja kesti. Kanssamatkustajateini löysi kännykästään tiedon, että silta – vai oliko junaradan osuus – olisi 19 kilsaa. Teinin äiti lisäsi siihen, että kun silta rakennettiin neljännesvuosisata sitten, ajatus oli että autoilijoilta perittäisiin siltamaksua vain muutaman vuoden ajan, mutta yhä maksavat ylityksestä. Jalan tai pyörällä ei siltaa voi kulkea, paitsi joskus harvoin erikoistilanteissa.
Ud & Se -lehdestä ajanvietettä junamatkalla
Tanskassa junissa on yhä tarjolla matkustajien iloksi Ud & Se -lehti. (avauskuvassa) Samankaltainen Matkaan-lehti oli Suomessa myös jaossa asemilla vielä muutamia vuosia sitten. Itsekin kirjoitin juttuja siihen.
Haen aina kirjavinkkejä tähän blogini Lukemista-sivuille. Tälläinen löytyi Ud & Se -lehdestä. Kun en osaa tanskaa kuin ruotsin kautta, niin en ole varma sisällöstä. Ilmeisesti Grönlannista adoptoidun lapsen ei-niin-kauniista tarinasta on kyse.
Minua kiinnostaa, että mitä matkalaukussa on takaisintuomisina Tanskasta? Itse en muuten muista kuulleeni Boarding Passista suomenkielistä versiota ikinä, pitääpä kiinnittää asiaan huomiota.
Matkalaukkuun ei tullut mitään lisää Tanskasta. Olen huono ostelija, Suomesta saa kaikkea mitä tarvitsen. Aikoinaan kysyin teini-ikäiseltä tyttäreltäni haluaako hän tuliaiset tuliaisina vai rahana? Hän valitsi rahan. Sillä mennään yhä. Noihin aikoihin kuulin jonkun tunnollisemman tuliaisostajan käyneen Lidlistä hakemassa Lehmäkarkkeja – siis kotiin tultuaan – kun ei viitsinyt niitä Puolasta asti tuoda.
Ai niin, ostinhan jotain. Vettä pitävän H2O-takin. Suomessa ennen lähtöäni ei ollut satanut kuukauteen. Olin jo unohtanut että sellainenkin kuin sade on olemassa. Ei tullut takkia mukaan.