Sukulaisillani on lemmikkejä. Yksi niistä oli Viggo, vasta muutama päivä ennen vierailuani sukulaisperheelleni luovutettu koiranpentu. Seurasimme sitä illallisen lomassa huolensekaisin tuntein. Pentu ei käyttäytynyt kuten pennut yleensä, uteliaana paikkoja tutkien. Se vain makasi sohvalla. Ei syönyt, ei juonut. Eläinlääkärissä Viggoa oli käytetty jo aiemmin päivällä ja se oli saanut lääkityksen. Seuraavana päivänä Viggo vietiin uudestaan eläinsairaalaan, josta se ei enää palannut.
Koiranpentu oli hankittu luotettavan oloiselta kasvattajalta. Rokotukset ja terveystodistuksetkin oli parhaimmistoon kuuluva eläinlääkäri kirjoittanut. Mutta jotakin kummallista papereista löytyi, jokin ei stemmannut. Tanskassa pentubisnes – kuten monessa muussakin maassa – on saanut epärehellisiä piirteitä. Arveluttavaa pentutehtailua ja luvatonta tuontia ulkomailta. Viggon taustoja tutkitaan ja viimeisimmän tiedon mukaan se on osoittautunut tuontikoiraksi.
Viggo kuoli, mutta sen viimeiset päivät olivat halauksien täyttämät. Mutta on muunlaisiakin kohtaloita. Kaikenlaisia kotieläimiä hylätään, jopa roskikseen, josta ohikulkija äänen kuultuaan pelastaa ne löytöeläinkotiin. Sieltä ne sitten toivottavasti pääsevät uusiin koteihin, joissa niistä välitetään.
Löytöeläinsuojista lemmikkejä
Toisella sukulaisperheellä on lemmikkinään kolme marsua ja Skæggi, australialaista alkuperää oleva lisko – bearded dragon sanoivat roduksi. Skæggin he pelastivat löytöeläinsuojasta, jonne aieimpi omistaja oli jättänyt sen pandemian jälkeen. Samasta löytöeläinsuojasta on kotoisin myös yksi marsuista, kuvassa oleva Ellen. Lenkillä ollut mies oli löytänyt Ellenin ja toisen marsun tien varrella makaavasta pahvilaatikosta ja tuonut ne eläinsuojaan.
Kuvassa on Ellen, tyttömarsu. Lisäksi perheellä on kaksi poikamarsua, jotka aluksi elelivät sovussa, mutta vanhemmiten jouduttiin asuttamaan eri häkkeihin, kun rupesivat tappelemaan. Yhden vielä hankkivat seuraksi.
Onpa surullista. Toivottavasti asia selviää vielä, ja syylliset saavat asianmukaisen rangaistuksen. Uskon, että tuollainen toiminta tosiaan on valitettavan yleistä ja harmittaa, jos syyllisiä ei saada kiinni.
Kiitos kommentista, Mikko! Ajan kanssa selvinnee. Tämä – pentutehtailuksi kai nimitettävä asia – on uusi minullekin. Olen kuukeloinut miten Suomessa on asian laita ja tuntuu, että ei täälläkään kaikki ole kohdallaan.