Hyvä, että päädyin jäämään Huskvarnaan myös siksi yöksi, jonka olin aikonut viettää Grännassa. Grännassa oli kyllä majoitusta tarjolla ihan hyvään hintaan, mutta päiväreissu oli riittävä. Säästyin tavaroiden roudaamiselta paikasta toiseen ja Tukholmaan matkaa jatkaessani edestakaisin matkustamiselta, sillä Huskvarnasta pääsee helpommin Jönköpingiin, Tukholman bussiin.
Kaiken kukkuraksi Grännassa oli todellinen turistitungos, sillä meneillään oli matkailusesonki. Toki se tarkoittaa myös enemmän ravintolatarjontaa, jota oli niukanlaisesti Huskvarnassa.
Paikallisbussilla Huskvarnasta Grännaan
Bussi 121 Esplanaden puiston päästä, lähes Huskvarna Stadshotellin edestä vie Grännaan. Matkaan meni vajaat kolme varttia maisemia ihaillen. Liikenneympyrässä hieman ennen Grännan taajamaa näkyi kuumailmapallopatsas. Sekin selvisi myöhemmin miksi.
Paikkakunnan poika, naparetkeilijä Salomon August Andrée kahden kumppaninsa, Nils Strindbergin ja Knut Frænkelin kanssa, tuli kuuluisaksi vuonna 1897 Pohjoisnavalle suuntautuneesta tutkimusmatkasta. Matka tehtiin vetyilmapallolla ja ikävä kyllä, huonosti kävi. Andrée ja kaksi hänen matkakumppaniaan kuolivat.
Grenna Museumin Andrée-kokoelmissa voi tutustua tutkimusmatkan vaiheisiin ja esineistöön. Vartin kestävästä videoesityksestä saa hyvän yleiskuvan, jonka jälkeen museoesineetkin hahmottaa helpommin.
Andrée-näyttelyn vastapäätä olevassa rakennuksessa voi tutustua Grännan asuttamiseen.
Jönköpingin alueella tuotteistetut turistitouhut
Jönköpingin matkailuesitteestä löytyy turistin 50 kohteen bucketlista. Siinä yksi kohta oli kiivetä Grrännaberget -kukkulalle.
Ja turistihan kiipeää. Jaa, että montako askelta?
261 ylös mennessä, alas tullessa vähemmän.
Kaikkea Mummoturisti tekeekin. Kiipeilee kukkuloille ja syö jäätelöä, joka sekin oli turistin bucketlistalla.
Jäätelö, aah mikä kalorikimara. Niin hyvää. Jäätelöä tarjoava kahvila löytyy pääkadun varrelta. Niitä on monia muitakin.
Polkkapossut ovat Grännan erikoisuus, mistä nimi?
Polkagrisar, polkapossujen eli tankomaisten piparminttukaramellien valmistusta voi seurata monessa myymälässä Grännassa. Ne ovat Grännan erikoisuus. Yhden naisen aloittamasta liiketoiminnasta on poikinut kymmeniä uusia.
Leskeksi jäänyt Amalia Eriksson keksi valmistaa piparminttukaramelleja noin 150 vuotta sitten. Hän elätti karkeilla perheensä. Noihin aikoihin polkka oli suosittu tanssi ja miehet ostivat näitä piparminttutankoja tansseihin mennessään. Gris tarkoitti yleisesti karamelliä ja näin Amalian karkki sain nimen polkagris, polkkapossu. Alun perin ne ovat olleet puna-valkoisia, mutta nykyään niitä on vaikka minkä värisiä ja makuisia. Amalia kaiken aloitti ja polkagrisistä tuli tavaramerkki ja nykyään niitä valmistaa moni muukin.
Jännittävä bussimatka Grännasta Huskvarnaan
Kaikki valitsemani turistitouhut tuli tehtyä. Bucketlistalla ollut Tegner Tower jäi, sillä taivas näytti pahaenteiseltä, kun olin Grännabergetin korkeuksissa.
Bussi 121 Huskvarnan kautta Jönköpingiin lähtee Grännan satamasta, noin puolen kilometrin päästä keskustasta. Hyppäsin bussiin Grännan pääkadun alkupäässä, johon bussi jumittui lähes heti sen jälkeen, kun olin asettunut istumaan. Edessäni näin kuinka pääkadulla tungeksi kuorma-auto, asuntoautoja ja -vaunuja, moottori- ja polkupyöriä, ihmisiä ja lopulta vielä turistijuna. Kaikki yrittivät päästä jonnekin suuntaan.
Koska istuin etupenkissä, minulla oli aikamoinen teatteriesitys suoraan silmieni alla. Yksi autoilija hiiltyi niin totaalisesti, että paikalle tarvittiin välien selvittelijä. Selvittelijä rauhoitteli hiiltyneen ja ryhtyi sitten purkamaan kulkuneuvosumaa, jota jokunen ohikulkijakin oli jo yrittänyt selvittää.
Kun vihdoin bussi pääsi eteenpäin, kuulin kuinka kuljettaja selosti kännykkään, ilmeisesti esimiehelleen, että 42 minuuttia meni ennen kuin pääsi jatkamaan matkaa. Kyseessä oli noin kilsan pituinen tienpätkä. Sanoivat, että matkailusesongin aikaan pääkadulla on aina hankalaa. Kaiken kaikkiaan matka takaisin kesti puolitoista tuntia.
Itsekin tulee välillä pyrittyä tekemään nimenomaan päiväreissuja kohteiden välillä juuri siksi, ettei tarvitse raahata tavaroita. Joskus jopa olen valinnut kaksi peräkkäistä pitkääkin päiväreissua. Ja heh, tieruuhkissa tosiaan tunteet usein kuumenevat eikä se ainakaan jouduta matkantekoa.
Pitäisi muistaa tuo, aina ei tarvitse liikutella kaikkea, voi asettua jonnekin sopivaan paikkaan ja päiväretkeillä. Siinä on sekin etu, ettei tarvitse kahlata läpi hotellivaihtoehtoja netissä.