Näkemistä, kokemista ja lukemista
Pian koittaa lähtö Kreetalle ja olenkin jo hyvän tovin kasannut alueelle sijoittuvaa kirjallisuutta sängyn viereen. Eveliina Talvitien ”Pieniä ilkeitä tarinoita” on yksi niistä. Se on ensimmäisenä lukuvuorossa. Tapahtumat kylläkin sijoittuvat enemmän Ateenaan, vain muisteloissa liikutaan Kreetan Matalassa. Pieniä ilkeitä tarinoita -kirjassa kerrotaan Ateenassa asuvan kuusikymppisen Sofian, entisen hipin ja hänen Suomessa asuvan ja suht normaalia…
Tere/Labdien! Tervehdys viroksi ja latviaksi. Käsissäni on Kaarina Silmusen uutuuskirja Löytöretkellä Baltian luonnossa. Katselen kirjaa Kara-Kamerat ry:n syysretkeä ajatellen. Ensikosketus tähän opukseen: Onpas painava! Hyvä että jaksan nostella. Olen aiemminkin ihmetellyt miksi jotkut tämän sortin kirjat voivat olla niin raskaita. Ihania kuvauksia ja ohjeita karttoineen paikoista, joihin mielellään suuntaisin. Kun lähden reissuun, ottaisin mukaan. Mutta…
Anna-Sofia Bernerin 10 haavaa Amerikan sydämessä -kirjaa lukee kuin romaania. Ollakseen tietokirja se on yllättävän helppolukuinen. Mielenkiintoisuutta lisää kirjailijan läsnäolo omine kokemuksineen. Tekstissä on mukana henkilökohtaisia tarinoita, historiallisiä viittauksia ja analyyseja. Ne antavat perspektiiviä monessa kohdin. Kirja koostuu kymmenestä luvusta, jotka käsittelevät Yhdysvaltojen yhteiskunnallisia ongelmia ja ristiriitoja. Anna-Sofia Berner pureutuu muun muassa rotusyrjintään, aseväkivaltaan, terveydenhuoltoon…
Mart Sanderin Naisten sota jatkaa Ilolinnuista tuttujen henkilöhahmojen tarinaa Virossa toisen maailmansodan aikaan. Tarinassa liikutaan Tallinnassa, bordellissa ja kuvataan sen asukkaiden, Rouva Kukkin tyttöjen elämää neuvostojoukkojen miehittämässä Virossa. Tyttöjen tarinat kietoutuvat yhteen monella tapaa, kun he tekevät vaikeita valintoja sodan keskellä. Naisten sota on Rouva Kukkin tytöt -kirjasarjan toinen osa. Hyvin pysyy mukana, vaikka lukisi…
Vielä yksi Karen Blixen -postaus. Luin viime marraskuiselta Kenian reissulta palattuani Varjoja ruohikolla -kirjan. Siinä on jo kulunut neljännesvuosisata siitä, kun Karen on palannut Keniasta Tanskaan. Kirjassa hän muistelee henkilöitä ja tapahtumia, joita Afrikan vuosiin kuului. Ensimmäisenä on Karenin somalipalvelija Farah Adenin tarina. Ensikohtaaminen 1913 ja yhteiset vuodet siitä eteenpäin ahmaisevat kirjan 43 ensimmäistä sivua….
Keniaan sijoittuvaa kirjallisuutta tuntuu löytyvän paljon. Yksi tutuimmista kirjailijoista lienee tanskalainen Karen Blixen, joka on kirjottanut myös salanimillä Isak Dinesen, Tania Blixen, Osceola ja Pierre Andrézel. Karenin pitkäaikainen Keniassa asuminen on tuottanut monia teoksia. Yksi näistä on lähes viisisataa sivuinen Eurooppalaisena Afrikassa. Sen ja Karenin muistojen pohjalta on tehty myös Minun Afrikkani -elokuva vuonna 1985….
Kirjastosta löytyi kasapäitten Viron matkaoppaita. Se kertoo siitä, että Viro on suomalaisille tärkeä matkakohde. Sinne suuntaa kamerakerhommekin ensi viikonloppuna. Sen takia olen viime aikoina kahlannut Viroa ja erityisesti Haapsalun alueen kirjoja. Kuvassa olevat kolme kirjaa luin pikalukuna, hidastaen niissä kohtaa missä kerrottiin paikoista, joissa ehkä käväisemme. Vinkkejä tietysti metsästin. Tosin tulevalla matkalla keskitymme valokuvaamiseen, emme…
Ann-Christine Antellin Puuvillatehtaan varjossa ja sen jatko-osa Puuvillatehtaan perijä ovat sopivan kevyitä ja mukaansatempaavia historiallisia romaaneja. Erinomaista kesäluettavaa. Nyt lukuvuorossa oli Puuvillatehtaan perijä, jossa liikutaan 1900-luvun alun Turussa. Tomeran Martan tarinaa oli kiva lueskella kesäpäivänä parvekkeella. Yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta ja siitä seuraavaa jännitettä, vahvaa ajankuvaa yksityiskohtineen ja totta kai romantiikkaa. Siinä kesäkirjan ainekset. Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä
Loppusyksystä häämöttävää Kenian matkaani ajatellen olen aloittanut haeskelemaan aluetta käsitteleviä kirjoja. Sainkin useamman hyvän vinkin Päivi Arvoselta, Keniassa paljon oleskelleelta ja siellä työskenneeltä luontokuvaaja-toimittajalta. Ensimmäinen kirjavinkki, johon tartuin oli Sari Mannisen Afrikkalainen kouluvuosi. Se sai minut valmistautumaan monenlaisiin ajatuksiin, kuten siihen mistä löydän tarvittavan kärsivällisyyden tulevalla reissulla. Kirjan sivuilla nimittäin monesti toistui kenialainen aikakäsitys, se…
Välillä luen kirjoja kotikonnuiltani. Tällä kertaa Enni Mustosen Pukija -kirjan kanssa solahdin 1950-luvulle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomessa Espoon Leppävaaraan ja Helsinkiin sekä Yhdysvalloissa Kaliforniaan, jossa päähenkilö Viena Aaltonen huolehtii miss Universum kisoihin osallistuvan Armi Kuuselan vaatetusasioista. Mielenkiintoinen maailma. Missien maailmasta en olekaan aiemmin kuvauksia lukenut. Kirjassa vaellellaan myös hieman Skotlannin muistoissa, sillä Viena on palaamassa…
Imatran alueeseen liittyviä romaaneja hakiessani tuli vastaan Laila Hirvisaaren kirjat. Niitä jokunen onkin mainittu aiemmissa postauksissa. Nyt ajattelin lukea Imatra-sarjan päätösromaanin Pihkovan kellot ja siksi vallan hämmästyin, kun kirja veikin minut Venäjälle, Pihkovaan, eikä siis Imatralle. Välillä kirjan sivuilla käväistään muun muassa Tartossa ja Narvan seudun kartanoissa. Ei siinä mitään, oli mielenkiintoista lukea tapahtumista, ja…
Jos joskus vielä lähden Patagoniaan tai Tulimaahan, niin luen ennen matkaa Väinö Auerin Tulimaata tutkimassa -kirjan. Saatan lukea muutenkin. Siinä on paljon mielenkiintoista tietoa Etelä-Amerikan eteläisimmästä alueesta ja erityisesti sen historiasta. Käsissäni on parhaillaan kirjavanhus, Tulimaata tutkimassa -teos vuodelta 1929, siis melkein satavuotias. Kirjan riutunut ulkomuoto kertoo sitä aiemmin luetun ahkeraan. Kuvat ovat suttuisia ja…
Tampereella yhä, vaikkakin tapahtumissa lähes sata vuotta sitten. Olavi Toivolan Sattuman tuomio -dekkarissa liikutaan Tampereen maisemissa. Vuonna 1929 rakennettu Hotelli Tammer on yksi näyttämöistä. Päähenkilö Akseli Salo palaa Ranskasta muukalaislegioonasta, jonne hän on paennut vainoajaan neljätoista vuotta aiemmin. Suomessa toivutaan lamasta, kieltolaki on päättymässä, vakoilua harjoittaa yksi sun toinen valtio. Salo vedetään mukaan raa’an murhan…
Taas tuli eteen kirjailija, jonka teoksiin en ole aiemmin tutustunut. En muista kuka vinkkasi tämän, kun haeskelin Tampereelle sijoittuvia romaaneja, mutta nyt se on luettu ja Tampereen reissukin tehty. ehkä outo tapa lähestyä kirjallisuutta näin, matkakohteiden mukaan, mutta minun lukukokemuksiani se on monipuolistanut. Luen toki muutakin kuin näitä matkoihin liittyviä kirjoja. Pirjo Tuomisen Hiljaiset huvimajat…
Imatran seudulle suuntautuvan matkan vuoksi luin Laila Hirvisaaren romaanin Vuoksen helmi. Se on Imatra-sarjan neljäs kirja, vielä yksi on jäljellä. Vuoksen helmi kuvaa 1911 vuoden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä sekä aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen kohtaloita Vuoksen rannalla ja Valtionhotellissa. Käväistään kirjassa Terijoellakin. Vaikka tiesin, että tulemme tekemään aivan muuta kuin ihailemaan Imatran kosken kuohuja ja…
Moroholat, kotiuduin juuri Tampereelta! Osallistuin siellä Suomen Journalistiliiton seminaariin perjantaina ja lauantaina. Paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka käsittelivät toimittajien ja muiden alan toimijoiden arkea ja ammatillista kehittymistä. Oman lisämausteensa tähän kaikkeen toi lähestyvä vappu ja Tapparan tuore SM-kultamitali. En muista nähneeni koskaan Hämeensillalla olevia Väinö Aaltosen Pirkkalaisveistoksia ilman vaatteita. Joko käyn harvoin tai sitten Tampereella tapahtuu…
Jos haluat menettää yöunesi, tartu illalla argentiinalaisen Mariana Enriquesin novellikokoelmaan Mitä liekit meiltä veivät. Palasin viime viikolla Etelä-Amerikasta, jossa vietin pari kuukautta. Ennen reissua luin kohdemaiden kirjallisuutta, mutta tämä novellikokoelma jäi reissun jälkeen luettavaksi. Mariana Enriquesin novelleissa liikutaan Buenos Airesissa, joka minullekin tuli tutuksi, toisin vain vajaan viikon oleskelun kautta. Noina päivinä ehdin kuitenkin nähdä…
Edellinen kirjallinen Tampereen matkani sijoittui jatkosodan aikaan. Nyt siirryn 2000-luvun alkuvuosille. Aivan varma en ole Tyyppiteorian vuosista, mutta päättelin ajan sillä kirjassa käydään selvittämässä asioita internet-kahvilassa ja puhelinkin edustaa tuota ajankohtaa. Kummassakin matkavalmisteluihin osuneessa kirjassa päähenkilö on kolmekymppinen. Se on sattumaa. Sekä Terhi Rannelan Kiivaat, että tämä nyt lukemani Laura Saaren Tyyppiteoria tulivat esille Helmetin…
Kiivaat-romaani vei tosi mielenkiintoiseen maailmaan. Välillä tuli mieleen kummitätini kertomat tarinat, joista en lapsena niin ymmärtänyt. Lapsuudessani jopa punaiset vaatteet olivat pannassa. Lukulistalleni Kiivaat pääsi tulevan Tampereen matkan vuoksi. Tapanani on lukea jokin tulevan matkani kohteeseen liittyvä kirja ennen matkaa. Usein tulee luettua useampiakin, kuten nyt Tampereen kohdalla kävi ja käy. Aloitin kirjallisen matkani tästä…
Pirjo ja Reijo Toivanen kuvaavat Etelä- ja Väli-Amerikan reissujaan Salsaa ja Mojitoa -kirjassaan. Se ei ole varsinainen matkaopas, mutta tarjoaa monta hyvää vinkkiä. Hetimmiten Mummoa kiinnosti Argentiinan Buenos Airesissa olevaa Caserón Porteño -tangohotelli, jossa pariskunta oli jo yöpynyt vuosina 2010 ja 2014. Siellä kuulemma opetettiin hotellin asukkaille tangoa iltaisin. Yritin jo kuukeloida, mutta ei ainakaan…