Näkemistä, kokemista ja lukemista
Taas näitä taiteellisia, joista ei ota selvää missä mennään ja mitä tapahtuu, konkreettinen minäni karjahteli, kun luin Tapani Tukiaisen Pyhän Olavin polulla -kirjan ensimmäisiä sivuja. Olin asennoitunut imemään tietoa Ruotsin ja Norjan halki Sundvallista Trondheimiin kulkevasta reitistä ja siitä soveltuisiko se minulle, mukavuudenhaluiselle pyhien polkujen tallaajalle. Sivulla 12 olin jo valmis jättämään koko sekavaksi kokevani…
Taas tuli tartuttua camino-vaelluksista kertovaan kirjaan. Tällä kertaa luin Jean-Christophe Rufinin teoksen Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat. Kirja vie lukijan kahdeksansadan kilometrin vaellukselle Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreiteille. Siis Santiagon teille, caminolle, kuka milläkin nimellä tuota vaellusta kutsuu. Itse olen vaeltanut Santiagon tiellä ja kun mainitsen asiasta, usein minulta kysytään: ”Kävelitkö koko Santiago de Compostelan reitin?” Tosiasiassa näitä…
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…
Olen nöyrä vaeltaja. Vaikea sanoa, miten minusta sellainen kehkeytyy Santiagon teillä, mutta niin siinä käy. Kun reppu selässä riuhtoo pitkin maita ja mantuja, edessä siintävä majatalo saa onnen tunteen hulahtamaan sisuksissa. Jos vielä majatalon lähellä on paikka, josta saa ruokaa, lähestyy jo vaeltajan taivasta. Olen suorastaan otettu paikallisten halusta pitää (pyhiin)vaeltajat ruoissa jopa pikkuruisissa kyläpahasissa, joissa on vaikea…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.
Mieleen painuneita vappupäiviä. Vuosi 2007: Vaeltamassa Ranskan reitillä Santiagon teillä. Ensimmäisellä caminollani satuin vappupäivänä Foncebadonin alueelle. Kaverit juhlivat Ulliksella. Viestien mukaan helteessä, tiedä häntä kannattaako uskoa. Kavereiden kuvat kyllä näyttivät aurinkoisilta. Minä talsin nilkkoja myöten lehmänlannalla maustetussa sohjossa. Tässä kuvia siivoimmasta päästä kävelyäni. Ja kauneimmasta.
Santiagon teillä vaeltaessa saattaa törmätä keskellä ei mitään polun viereen pystytettyyn ”kahvilaan”. Joku paikallinen tarjoaa kulkijoille miehittämättömän välipalapöydän ”maksa mitä jaksat” -periaatteella. Myös monet majatalot, erityisesti uskonnollismieliset toimivat lahjoituksilla. Yöpyjät laittavat lippaaseen vitosen, jotkut jopa enemmän, jotkut taas eivät mitään. Vaikea uskoa, että donativo-paikat kukoistaisivat taloudellisesti. Kaikki maksaa: vessapaperit, aamiaistarpeet (joskus majataloa pyörittävä hospitalero laittaa jopa…
Pääsiäspyhät livahtivat Pakana pyhiinvaelluksella -kirjaa lukiessa ja omia camion-kuvia katsellessa. No, eilen oli pakko lähteä liikkeelle. Kävelimme lounaalle camino-päivämatkan päähän (3,5 tuntia). Tänään sänky-caminoni taas jatkui. Kuvissani olen päässyt jo Galician hallintoalueelle. Mietteissäni vaikka mihin. Camino edustaa minulle vapautta. ”Omaisuus” matkaa selässä. Pää on usein pilvissä, mutta jalat aina maassa. Juuri tuo vapaus jäi kaivelemaan. Tuli niin paha olla, kun…
Kolmatta kertaa menossa tällä osuudella. Ensimmäisen camino-reissuni v. 2007 aloitin täältä. Remonttireissu v. 2013 kulki loppupäässä näissä maisemissa. Ja nyt vielä tämä ”sänky-camino”. Pentin kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella kerrottiin Astorgasta ja suklaasta. Käväisin minäkin suklaamuseossa. Sanovat, että suklaa rantautui tänne ensimmäisenä Euroopassa, mutta niin minulle kerrottiin Biarrizissäkin. Rautaristi Rautaristille on tuotu kiviä ja muistoja menehtyneistä…
Siitä se alkaa. Päiväkausien tasainen vaellus Mesetalla, ylänkötasangolla. Olen aiemmin miettinyt miksi remonttireissullani (nimitys tulee siitä, että pakenin putkiremppaa caminolle, ”construction work refugee” oli tittelini tuolloin) on päivien ehkä viikkojenkin hahmottamaton ajanjakso. Kuvissa vilahtelevat Pentin kirjassakin mainittuja kyliä. On calzadillaa, condesia, hornillosia sun muuta, mutta en vaan saa muistoja mieleen. Ilman kuvia, minulla olisi vain…
Työnteosta ei meinannut tulla alkuviikosta mitään. Onneksi nyt edessä on pääsiäispyhät. Sain käsiini Pentti Korpelan kirjan Pakana pyhiinvaelluksella. Pentin mutkikas matka Suomesta Malagan kautta caminonsa alkuun, Pyrenneiden Ranskan puolelle, Saint Jean Pied du Portiin sai ajatukseni siirtymään vuoden 2013 remonttireissuuni. Pentti otti vauhtia aina Andalusiasta asti, minä Biarrizistä, jossa tein työkeikan ennen pitkälle vaellukselle lähtemistä. Kolmen kuukauden reissu vaati vielä…
Menneellä viikolla tapasin nuoren kuntosalia ahkerasti käyttävän miehen. Hän tuntui tietävän kaiken lisäravinteista ja sen sellaisesta. ”Mitä palautusjuomaa käytät tuollaisen kävelyurakan jälkeen”, nuori mies kysyi kun kuuli, että vaelsin vastikään kolmisen sataa kilometriä Espanjan pohjoisosassa. ”Punaviiniä”, vastasi vaellustarinoitani monasti aiemminkin kuullut kollega. Nuoren miehen silmät pälyilivät itään ja länteen. Ei tainnut ihan uskoa. Mutta totta…
Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni. Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta. Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa. Vuonna 2013 Santiago de…
Helteet piinaavat jo viidettä viikkoa täällä Suomessa. Kyllä! Saan käyttää ilmaisua piinaavat, sillä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei marise pilvisistä päivistä ja sateesta. Ne ovat helpotus aurinkoallergiselle ihmiselle, ja liikkumisen kannalta otollisia. Lueskelen vähän väliä netistä Santiagon tiellä vaeltavien postauksia. Vvarpaitani kutittaa, pitäisi päästä caminolle. Postauksissa jalkineet saavat aika merkittävän osan. Syystäkin, sillä jalat ja…
Olisi hyvä, jos ei saapuisi paikkakunnalle lopen uupuneena. Silloin kaatuu helposti ensimmäiseen tarjolla olevan yöpaikan lähimpään sänkyyn. Majoitusvaihtoehtoja löytyy. Loppusesongista syyskuun lopussa ja lokakuun alussa omalla reissullani oli lähes runsaudenpula. Periaatteessa pyhiinvaeltajien majataloissa saisi yöpyä vain yhden yön kerrallaan. Jossain oltiin hyvinkin tarkkoja, joissain taas katsottiin matalasesongin vuoksi sormien läpi. Santiagossa alberguet kilpailevat asiakkaista. Esitteitä oli jaossa jo hyvän…
Nettikeskusteluissa korostuu varusteiden tärkeys. Kuinka monta litraa on oikea rinkan koko. Sitten ne kilomäärät. Täytyy olla hyvät kengät. Täytyykö? Tämä mies vaelsi syksyllä Pyreneiltä Santiagoon ilman kenkiä. 800 kilometrin matkaan mahtui kaikkea vihreästä nurmesta lumeen. Franco Ricordi saapui Santiago de Compostelaan 2013 marraskuun puolivälissä.
Santiagosta monet haluavat jatkaa vielä maailman ääriin, meren rannalle, jossa aikoinaan pyhiinvaeltajat polttivat ryvettyneet vaatteensa. Uudestisyntyneinä he sitten saapuivat Santiagoon. Cabo de Finisterra/Fisterraan jalan matkaavan vinkki: Santiago de Compostelan katedraalin vieressä on säilytys, jonne voi jättää ylimääräiset tavarat mikäli palaa lentäen tai junalla kotiin Santiagon kautta. Parilla eurolla/24 h/kolli. Pesulapalvelua saa myös. samasta paikasta. Jos on reppuaan jo raahannut…
Tässä muutamia sanoja, joista saattaa olla hyötyä camino-vaeltajille Peregrino – pyhiinvaeltaja, joka nykyään käsittää kaikki reppu selässä Santiagon teitä matkaavat pikkureppulaiset, pitkänmatkan kulkijat ja yöllä vaeltavat. Credencial – pyhiinvaeltajien passi, tarvitaan majoittautuessa Refugio – alkujaan pyhiinvaeltajien majatalo, mutta nykyään siellä voi yöpyä kaikki, jotka omaavat passin. Vaeltamisen syitä ei kysellä. Albergue – käytetään nykyään yleisemmin…
Minulta kysellään jatkuvasti kuinka uskaltauduin matkaan yksin. No, vaihtoehtoja ei ollut, sillä kukaan tuttavistani ei pystynyt irrottautumaan kolmeksi kuukaudeksi. Empijöille sanoisin, että simpukka roikkumaan reppuun ja menoksi. Moni pitää yksin matkaan lähtemistä hyvänä vaihtoehtona. Toukokuusta syyskuuhun Ranskan reitillä kulkee paljon porukkaa, seuraa saa kyllä halutessaan. Sesongin ulkopuolella vaeltajia on vähemmän, silloin joutuu ajoittain vaeltamaan yksin. Lokakuu jo hiljainen….