Tehdään näin aluksi pesäero vaeltamisen ja Mummon vaeltamisen välillä. Siitä joutuu aina välillä vääntämään.
Minä, Mummo kutsun vaeltamiseksi siirtymistä yöpymispaikasta toiseen vapaana kuin nomadi ja vaellan hyvinkin parikymmentä kilometriä päivittäin, kunhan perillä odottaa kylmä olut, lämmin ateria ja jonkinlainen sänky. Erävaeltajille jätän laavut, trangiat ja nuotiosafkat.
Vaelluskumppanina on joskus vain oma varjo, toisinaan joku tuttu tai vaikkapa netistä bongattu ventovieras. Matkakohteena mikä milloinkin.
Aina en matkaa kauas. Kotoa käsin päiväpatikoin lähikohteissa, kuten Nuuksion kansallispuistossa. Kylään kavereitten luo saatan lähteä kävellen, jopa Espoon naapurikaupunkeihin Helsinkiin ja Vantaalle. Helsingissä asioidessani tai kaupunkimatkoilla siirryn paikasta toiseen jalan aina kun aika sallii. Kaupunki näyttäytyy erilaiselta omat jalat maassa. Kuvauksia löytyy blogista avainsanalla kaupunkikävely.
Käy vilkaisemassa vaikka Santiagon teiden vaellustarinoita sivuilta Suuntana Santiago de Compostela.
Vinkkejä Santiagon teiden repun pakkaamiseen löydät sivulta Vaellusvarusteet caminolle.