Välillä luen kirjoja kotikonnuiltani. Tällä kertaa Enni Mustosen Pukija -kirjan kanssa solahdin 1950-luvulle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomessa Espoon Leppävaaraan ja Helsinkiin sekä Yhdysvalloissa Kaliforniaan, jossa päähenkilö Viena Aaltonen huolehtii miss Universum kisoihin osallistuvan Armi Kuuselan vaatetusasioista. Mielenkiintoinen maailma. Missien maailmasta en olekaan aiemmin kuvauksia lukenut. Kirjassa vaellellaan myös hieman Skotlannin muistoissa, sillä Viena on palaamassa kotimaahan, kun hänen romanssinsa siellä päättyi sulhon liialliseen omaistushaluun.
Kuuluisuuksien kavalkadi
Suomessa yksi tapahtumien näyttämöistä on Suomen Filmiteollisuuden ompelimo, jonka toimitusjohtaja Toivo Särkkä tulee tutuksi kirjailijan hahmottamana. Samoin tutuiksi tulevat Armi Ratia ja Marimekon alkutaival sekä Miss Universum Armi Kuusela.
Tarinassa vilahtelevat monet Suomi-filmien tähdet kuten Leif Wager ja nuori Lasse Pöysti. Jossain vaiheessa suorastaan tuskaannuin kuuluisuuksien kavalkadiin. Tuntui kuin olisi haluttu kaikki ajan taiteilijat ja kuuluisuudet saada listattua. Muutoin pidän kyllä Mustosen tyylistä kirjoittaa yksityiskohtia, esimerkiksi mitä kaikkea Viena osti läheisilleen joululahjaksi. Se kaikki on kiinnostavaa ajankuvaa, varmaan siksi, että sen kaltaisiin asioihin olen törmännyt lapsuudessani, vaikka en ollut vielä syntynyt kirjan maailman aikoihin.
Olympialaisiin valmistautuvan Helsingin touhut avautuvat Vienan lyhyen olympiaopaspestin kautta.
Suureen maailmaan lähdetään vuoden 1952 Suomen Neidon, Armi Kuuselan vanavedessä. Viena saa pestin hänen henkilökohtaisena avustajanaan, pukijana Miss Universum -kisoissa. Maailmalta palataan Universumin kauneimman kanssa.
Missikisoja katseltiin perheen kanssa
Lapsuudessani ja vielä nuoruudessanikin katseltiin missikisoja. Telkkarissa ei ollut monen monta kanavaa, vai oliko vain yksi, en muista, mutta missikisoja kokoonnuttiin teeveen eteen katselemaan perheen voimin. Eikä ainoastaan meillä, vaan muissakin perheissä.
Missikandidaattien askellus ja olemus hallitsivat keskusteluja kisoja seuraavien päivien tapaamisissa. Voittajaa ja perintöprinsessoja arvioitiin värikkäin sanakääntein. Missikeisarin tittelikin taisi jollain miehellä olla. Toki kuului jo silloin soraääniä. Jotkut kutsuivat missikisoja lehmänäyttelyiksi. Varmaan maatalousnäyttelyissä lehmiä esiteltiin vastaavalla tavalla, näin arvelin. Valtava ero nykypäivään.
Omassa nuoruudessa kanavia oli kaksi, ja joskus, joitain vuosia myöhemmin tuli sitten kolmonen. Wikipedian mukaan TV2 on näköjään perustettu 60-luvulla. Missikisoja on tosiaan monien vastaanottimien ääressä katseltu minunkin nuoruudessani, mutta jotenkaan itseäni ei tapahtuma ole millään tavalla kiinnostanut.
Kumma juttu, monet jakavat kokemuksen. Missikisat eivät sanottavammin kiinnostaneet. Ehkä saimme jotain herkkuja samalla kun katsoimme missien mittoja, en muista, mutta nykyään minua ei saisi millään ruudun ääreen missikisojen tähden.