Jännäksi meni. Astelin Stena Linen laivaan Frederikshavnissa päämääränä Göteborg, josta jatkan sitten jonnekin.
Aiemmassa postauksessa kerroin jalkapallokisoista ja hotellihinnoista, jotka Göteborgissa olivat pilvissä. Halvin mahdollinen majoitus olisi ollut 940 SEK eli noin 90 euron sänkypaikka Göteborg Hostellin makuusalissa.
Päädyin jatkamaan matkaa heti. Maata pitkin matkustavat FB-ryhmästä olin saanut vinkkejä Göteborg-Tukholma välillä olevista kiinnostavista kohteista. Laivalla kuukeloin minulle vinkattuja paikkoja. Onneksi nettini toimi, paikoin hitaasti, mutta toimi kuitenkin. Huskvarnaan ja Grännaan siis.
Netistä luin hätäisesti Göteborgia koskevan artikkelin, jonka sisällöstä silmä tarttui tähän. ”Satamaan ja sieltä pois kulkee päivittän 25 junavuoroa, joiden ansiosta Ruotsin ja Norjan ulkomaankauppaa käyvillä yrityksillä on käyttössään älykkäät ja ympäristöä säästävät kuljetusyhtydet.”
Helpotti tuo tieto, pääsen eteenpäin junalla. Tai niin luulin.
Göteborgin satamassa
Katin kontit! Koko matkustajille tarkoitettu sataman alue oli yhtä rakennustyömaata. Siellä porukka kiskoi matkalaukkujaan kasojen välissä kilometrin verran ennen kuin pääsi ratikkaan. Ei siis ollut mitään satamasta lähteviä junia, vaan ne lähtivät Göteborgin keskusasemalta. Nettiartikkelin junat varmaan olivat tavarajunia.
Göteborg Centralstationen
Ratikka ykkösellä pääsin Göteborgin keskusasemalle, Centralstationen. Oli muuten helppo lipun osto: painoin pienintä mahdollista matkaa ja vilautin visaa laitteelle. Laitteeseen ilmaantui teksti, että saan matkustaa.
Centralstationilta ostin junalipun Huskvarnaan. Mitään infoa tai lippuluukkua ei ollut, mutta Pressbyråstä lipun sai ostettua. Samalla varasin Booking.comista hotellihuoneen kahdeksi yöksi Stadshotell Huskvarnasta.
Hiljaista menoa Huskvarnaan
Sitten jyskytin kohti Huskvarnaa junassa, hiljaisessa vaunussa. Joo Ruotsissa on sellaisia, ei saa puhua. On niitä Suomessakin, mutta täytyy erikseen varata. Omena matkaeväänä ei varmaan ole hyvä, jätin myöhemmäksi.
Junan vaihto Fallköpingissä.
Autokyydillä hotelliin
Parin tunnin päästä saavuin Huskvarnaan. Aseman tienoo huokui tyhjyyttä. Ei taksia, busseista ei tietoa, lähes puolitoista kilometriä hotellille. Se ei ole matka eikä mikään, jos lähtee oikeaan suuntaan. Suuntaa kyselin kuukelilta, joka neuvoi lähtemään kaakkoon (hui, ilmansuunnat hakusessa), ja ohikulkijalta. Paikalle osui auto, joka tarjosi kyydin. Lapset lysyyn takapenkillä ja Mummo sisään. Kiitollinen olin.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Sänky löytyi. Maailma ei taida taipua enää samaan spontaaniuteen kuin nuoruuden interraileilla.
Kyllähän väkisin tuli mieleen, että joku mutteri täytyy olla löysällä, kun altistan itseni tallaisiin hankaluuksiin. Olisihan sitä voinut serkkujen luona vierailla lentämälläkin ja varaamalla ajoissa menot ja paluut. Nyt ajatuksenani oli matkustaa vapaasti, pikkuhiljaa matkasta nauttien, palaillen Suomeen.
Mutta ennen Suomea, tutustun ainakin Huskvarnaan. Siitä kohta lisää.
Heh, tuota oluen roudaamista tuolla tavalla en ole kyllä koskaan ymmärtänyt. Tuo viiden laatikon raahaaminen vaikuttaa sangen epämiellyttävältä, ja olen siinä uskossa, että järin suurta taloudellista hyötyäkään siitä ei loppujen lopuksi tule…
Kiitos kommentista. Tuo kuvassa oleva laatikkokasa oli pienimmästä päästä. Vieressäni laivan uloskäynnillä seisoi kolmen hengen ruotsalaisporukka, jolla oli sellainen vedettävä laatikko, valtava. Heidän kanssaan juttelin taloudellisesta puolesta ja vähän muustakin. He kertoivat saavansa lastinsa suunnilleen puoleen hintaan Ruotsin hintoihin verrattuna. He tekivät vain sellaisen edestakaisin risteilyn siitä syystä.