Viborgissa vietin puoliksi turistielämää. Kummitätini asuu senioritalossa, joten paikalliseen vanhustenhuoltoon pääsin myös tutustumaan. Aika lailla samanoloista kuin niissä suomalaisissa senioritaloissa, joissa olen käynyt. Sitä en kyllä tiedä, saako Suomessa halutessaan viiniä ruoan kanssa, mutta ainakin Viborgin Banebossa Tanskassa saa.
Serkkuni puolestaan näytti minulle kaupunkia. Hän perheineen on asunut ja työskennellyt Viborgissa jo vuosikymmeniä. Oli kiva kuulla tarinaa paikallisesta elämänmenosta.
Golf Hotel Viborg
Majoittauduin Golf Hotel Viborgiin, jonka sanovat olevan kaupungin paras hotelli. Tai oikeastaan Viborgin keskustaajaman, sillä se on virallinen ilmaisu.
Kovin montaa majoitusvaihtoehtoa noin 40 000 asukkaan Viborgissa ei ole. Hyvähän Golf Hotel Viborg oli, sijainti mitä erinomaisin. Järven rannalla, luonto lähellä, lenkkipolulle suoraan ovesta ja keskustakin muutaman sadan metrin päässä.
Aamiainen oli laadukas, vitamiiniporetabletteja myöten kaikkea.
Golf Hotel Viborgissa on pieni spa-osastokin. Uima-altaan seinällä on palmujen kuvia, niille jotka uidessaan tarvitsevat jatketta mielikuvitukselleen. Poreallas pulputti patiolla. Suomalaistyyppinen sauna ja lisäksi höyrysauna, jossa kyllä pian selvisi miksi pitäisi vaihtaa uimapuku istuinaluseen tai pyyhkeeseen saunoessaan, haju oli…no joo.
Borgvoldin puisto
Golf Hotel Viborgia vastapäätä on suuri Borgvoldin puisto järven rannalla, metsäksi taisivat aluetta kutsua. Usein olen kaivannut puistoissa istuimia tai penkkejä, joita voi siirrellä. Borgvoldin puistossa niitä oli. Paikalliset siirtelivät niitä mielensä mukaan, varjoon auringolta.
Viborg Kunsthal
Golf Hotel Viborgin viereisessä 1700-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa on alkujaan valmistettu brandyä. Sittemmin se on toiminut alkoholistien ja kehitysvammaisten hoitokotina ja viimeisten kolmenkymmenen vuoden taidegalleriana.
Kunsthal Brænderigården tai nykyään lyhyesti Viborg Kunsthal esittelee nykytaidetta. Näyttelyt vaihtuvat. Esillä oli Anette Abrahamssonin, Lykke Andersenin ja Stine Kvamin teoksia ryhmänäyttelyssä Metsästys. Aiemmin metsästäminen oli välttämätöntä. Nykyään se on huvia, urheilua ja sosiaalista kanssakäymistä.
Kakkoskerroksessa oli Daniel Svarren näyttely Uni.
Heh, ei saa Suomessa viiniä ruoan kanssa senioritaloissa. Olisi muuten todella kiinnostavaa käydä sellaiseen tutustumassa Tanskassa tai jossain muussa pohjoismaassa. Vaikka päälisin puolin moni asia näyttää samalta, sääntelyssä on varmasti todella isoja eroja.