Aluksi oli rieska ja Henkka.
”Olin Tanskassa ravintolassa syömässä. Huomasin, että ihmiset söivät siellä paikallista rieskaa ihan hulluna ja tilasivat sitä aina lisää. Se olikin muuten todella hyvää. Mietin silloin, miksi meillä ei ole ravintolaa, jossa meidän perinteisiä suomalaisia ruokiamme syötäisi samalla innolla, vaikka sitä suomalaista rieskaa”, kertoo Henri (Henkka) Alén ravintola Finnjävelissa järjestetyssä ravintolan nimeä kantavan kirjan julkistustilaisuudessa.
Tuosta oivalluksesta alkoi Finnjävelin tarina. Ravintolan, jonka keittiömestareiden missiona on unohdettujen suomalaisten ruokalajien tuonti tähän päivään.
Henkan ajatus sai jatkoa, kun hän tapasi keittiömestari Tommi Tuomisen, josta tuli pian Finnjävelin toinen ravintoloitsija. Matka hellan vieressä ja ravintolan pyörittämisessä alkoi.
Sittemmin matkan varrelle on osunut Michelin-tähtikin. Finnjävel Salongissa vierailleiden anonyymien tähtitarkastajien lautasella arvellaan yllätyskäynnillä olleen niinkin suomalaista perusruokaa kuin porkkanalaatikkoa.
Haastavia ruokiakin on kokeiltu. ”Kun halutaan aikaansaada fine diningiä, yksi niistä on kalakukko. ”Siinä ruistaikina haastaa kokin”.
Suomalaispirulainen
Ruotsissa lienee hymyt herkässä, kun ravintolan nimi Finnjävel lausutaan. Sehän tarkoittaa suomalaispirulaista. Nimitys on ollut käytössä Ruotsissa 1950–70-luvulta alkaen. Tuolloin suomalaisia virtasi Ruotsiin sankoin joukoin paremman elämän toivossa. Varsin tuttu ilmaisu Mummollekin, joka ruotsin kieltä oppiakseen työskenteli 1980-luvulla tukholmalaisessa sairaalassa. Silloin tämän kyseenalaisen nimityksen saivat reteemmän sorttiset suomalaiset viinamäen miehet.
”Nimi aluksi tarkoittaa pahaa, mutta ajatus on käännetty hyväksi. Ravintolan nimeksi ei haluttu mitään liian siistiä. Nimen piti kuulostaa samalta kuin tekeminen”, Henkka selostaa.
Pirun hyvä keittokirja
Maanantaina 27.4.2026 julkistettiin Finnjävel – pirun hyvä keittokirja. Julkistustilaisuudessa keittömestarit Henkka ja Tommi kertoivat kirjanteon matkasta keittiöstä julkaisuun. Kirjassa on Finnjävelin tarinaa vuosien varrelta ja tietenkin reseptejä.
Reseptejä, reseptikokonaisuuksia löytyy yli kuusikymmentä. Mukana on niin arkisia perusruokia kuin juhlaherkkujakin.
Silmäni tarttuvat kirjaa selatessa väskynäsoppaan. Mitä ihmettä se voi olla? Kirjan sivuilta sekin selviää. ”Väskynöistä eli kuivatuista luumuista on puhuttu Suomessa jo 1600-luvulla. Luumukiisseli oli vielä 1900-luvun alkupuolellakin hieno ja hieman eksoottinen jälkiruoka.” Se on siiis se monen suomalaisen nykyjoulupöydän pakollinen luumukiisseli.
Mitkä olisivat ravintoloitsijoiden omat suosikit?
Tommi valitsi suosikisseen veriletut. No hups!
”Verilettu on suomalainen eines- ja varsinkin kouluruokaklassikko”, kerrotaan kirjassa. Kirjan valmistusohjeissa taikinaan laitetaan valkoviiniä ”sillä se leikkaa rasvan makua”. Veriletut saavat reseptissä seuraksi mustaherukkahyytelöä ja koristeeksi kuivattuja mustaherukoita.
”Mannapannari” on Henkan valinta. Kirjasta löytyy ohjeet, miten saada aikaan rapeareunainen mannapannukakku. Pannarin kanssa kardemummakermaa.
Konkarit tekemässä
Kirjan tuottamiseen on tarvittu koko joukko tekijöitä. ”Kaikki tekijät ovat olleet toiminnassa mukana alusta alkaen”, Henkka kertoo.
Se ei ole vähän, sillä Finnjävel täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Aika pitkä näkövinkkeli.
Henri Alén / Tommi Tuominen / Annukka Oksanen: Finnjävel – pirun hyvä keittokirja.
Kustantaja: Readme.
Kansi: Kimmo Kivilahti
Kirjan kuvat: Nico Backström