Sain päätökseen Jussi Walgrenin ilmeisesti omasta elämästä kertovan kirjan Marmotan tarinoita. Tarinassa liikutaan Kreetalla. Oli kiva bongata paikkoja, joissa aiemmilla reissuillani olen ollut ja joissa ehkä tulisin tulevaisuudessa käymään.
Hieman häkellyin moninaisista kirjoitusvirheistä, kuten esimerkiksi suomen kieli, jossa alkukirjain oli kirjoitettu suuraakkosin. Ensin luulin, että hän halusi jotenkin korostaa suomen kieltä, mutta kun huomasin, että kreikan kielenkin alkukirjain oli suuraakkosin, ymmärsin että ne ovatkin kirjoitusvirheitä. Joissain kohtaa en ollut varma, oliko kyse jostain ruokalajista vai mistä, kun sana oli aloitettu suuraakkosella. Sekoitti minua hieman. Kirjassa oli monta muutakin kohtaa, jossa olisi luullut kustannustoimittajan heiluvan kynänsä – tai nykyään kai korjausnappulansa – kanssa.
Pääsin kuitenkin yli näistä muotoseikoista ja oli mielenkiintoista tutustua kuusikymppisen taiteilijapiireissä liikkuvan miehen maailmaan. Tosin siinä oli kyllä panemista ja viagraa enemmän kuin olisin tarvinnut. Lisänä oli muitakin kohtia ja asioita vähän liian monta kertaa samaa toistaen.
Kreetalaista elämänmenoa
Tarinassa oli Kreetan paikkakuntia, jopa ravintoloita, joista tuli muistoja omistakin reissuista. Haniassa liikuttiin paljon.
Marmotan tarinoissa oli herkullisia kuvauksia kreetalaisesta elämänmenosta, joka vertautuu suomalaiseen vaikkei sitä selvästi sanottukaan. Yksi esimerkki oli jonotuksesta. Tarinassa porukkaa lähtee konsertin päätyttyä kohti kylän keskellä olevaa souvlaki-grilliä. Joukko kävelee epämuodostuksessa tien molemmille puolille pysäköityjen autojen välissä. Grillillä muodostuu ”epämääräinen kreikkalainen jono, joka muuttaa muotoaan koko ajan, kun ihmiset hyppäävät jonosta pois, tai palaavat takaisin. Mutta, kuten aina, jonotuksesta ei synny epäsopua, eikä suunsoittoa. Kaikki juttelevat keskenään”.
Unimaailmaa
Myös jotain niin universaalia kirjassa on. Kaikki kaikkialla varmaan näkevät unia. Päähenkilön unimaailmassa tapahtuu kirjan loppuosassa muutos.
”Unet ovat positiivisia, ei tarvitse ehtiä laivaan tai lentokoneeseen, ei vieraita katuja, tuntemattomia kaupunkeja, muistamattomia hotellin nimiä. En enää mene karkuun. Uneni rakentavat uudenlaista universumia sieluuni. Ja koko ajan ajattelen, miksi? Eikö ole jo liian myöhäistä? Vai valmisteleeko alitajunta minua viimeiselle matkalle?”
Jussi Wahlgrenin muita kirjoja
Marmotan tarinoita ilmestyi vuonna 2017. Sen jälkeen ilmestyi vielä neljä kirjaa: Olga (2018), Kirjanpitäjä (2019), Enkelinperkele (2020) sekä Pala taivasta ja pari suudelmaa (2021).
Jussi Wahlgren kuoli 69-vuotiaana joulun alla vuonna 2021 Kreikassa, Ateenassa
Yllättäviä kirjoutusvirheitä tosiaan, enpä ole itse vastaaviin tainnut ikinä törmätä – ainakaan noin laajasti, jokusia on tullut vastaan, mutta harvemmin noin systemaattisesti samassa kirjassa.
Kiitos kommentistasi Mikko! Joo, en minäkään ole monia kirjoitusvirheitä aiemmin havainnut. En oikein ymmärrä miten kirjoitusvirheet olivatkaan jääneet julkaistuun teokseen. Joskus huvittaa, kun kirjaston kirjassa joku on kynällä oikein merkinnyt virheet. En ymmärrä mitä varten, tuskin se kirjaston opus tavoittaa kustantajaa tai kirjailijaa.