Yksi odotetuimmista Kreetan matkan kohteista oli Messaranlahden rannalla oleva merikilpikonnien pesä ja siihen liittyvään vapaaehtoistyöhön tutustuminen.
Merikilpikonnia saapuu parittelemaan Messaran Kalamakin hiekkarannoille keväisin. Naaraat kaivavat pesän rantahiekkaan. Syvällä hiekassa olevan pesän tarkoitus on suojata munia petoeläimiltä. Naaraat munivat parin kolmen vuoden välein, useita poikueita kesän aikana. Pesässä on yleensä noin 120 munaa. Loppukesästä poikaset syntyvät.
Syyskuun puolessa välissä, kun olimme Kreetalla, pääsimme seuraamaan, kuinka vapaaehtoiset auttoivat pesästä löytynyttä, vastasyntynyttä poikasta pääsemään mereen. Pesä avattiin tutkimustarkoituksiin kymmenisen päivää sen jälkeen, kun kuoriutuneet poikaset olivat lähteneet. Poikaset tarvitsevat pienen hiekkavaelluksen ennen meren aaltoihin heittäytymistä. Sinä aikana niiden räpylät kehittyvät meren olosuhteisiin sopiviksi.
Odotuksia useamman poikasen löytymisestä oli, mutta lopulta vain yksi pikkuinen eloonjäänyt ”Caretta caretta” löytyi. Sekin heiveröisesti hengissä. Niin se vaan kamppaili itsensä meren aaltoihin vapaaehtoisten avulla.
Muut munat – ne ovat valkoisia, pingispallon näköisiä – olivat joko tyhjiä – poikanen oli lähtenyt kohti merta ja toivottavasti sinne päässyt – tai munassa oli kuollut poikanen. Vapaaehtoistyöntekijä kirjasi ylös munien määrän ja tilan.
Työtä merikilpikonnien pelastamiseksi Kreetalla
Archelon on voittoa tuottamaton järjestö, joka on vuosikymmenien ajan tehnyt suojelutoimia Kreetalla merikilpikonnien suosimilla rannoilla. Vapaaehtoisvoimin he kartoittavat merikilpikonnien pesiä ja pyrkivät varmistamaan rannoille pesintään otolliset olosuhteet.
Käytännössä vapaaehtoistyöntkeijät käyvät tarkastelemassa ranta-aluetta aamutuimaan ja yrittävät löytää pesäpaikat, jotka sitten merkitsevät pesien rauhoittamiseksi muulta rantaelämältä. Joskus pesä joudutaan siirtämään esimerkiksi siitä syystä, että rannalla olevasta suihkusta on valunut vettä pesään.
Merikilpikonnat palaavat munimaan syntymärannalleen. Kalamakin rannalle aikoinaan parittelemaan päätynyt Caretta caretta -laji on erittäin uhanalainen. Tuolloin rannat olivat autioita, mutta ajat ovat muuttaneet olosuhteista. Kalamakiin on tullut rantaelämää, aurinkotuoleja, valoja ja muuta merikilpikonnille uutta ja vierasta. Pahimmillaan muuttuneet olosuhteet estävät munimisen.
”Kumpi munasta syntyy, uros vai naaras, riippuu ympärillä olevan hiekan lämpötilasta” kertoo Archelonin projektipäälikkö George Vrampas. Pienen tarkistuksen jälkeen raporteista löytyy asteluku, jonka mukaan 27,7 astetta lämpimämmissä olosuhteissa syntyy naaraita, viileämmissä uroksia. ”Tästä syystä ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lajin tulevaisuuteen. Jos syntyy pelkkiä naaraita, se ei auta lajia”.
Archlon tekee yhteistyötä paikallisten kanssa ja valistaa matkailijoita, jotta merikilpikonnat saisivat pesintärauhan. Monilla rannoilla näkyy aurinkotuolien lomassa kehikoita, joita turistit joskus ihmettelevät. Ne ovat merkkinä pesästä. ”Elämme turismista mutta haluamme yhteiseloa merikilpikonnien kanssa. Siksi yhteistyö on tärkeää esimerkiksi aurinkotuolien omistajien kanssa”, George sanoo. Käytännössä he käyvät läpi aurinkotuolien sijoittelua niin etteivät tuolit häiritse yöaikaan vaeltavia merikilpikonnia.
Merikilpikonnat liikkuvat rannalla yöaikaan. Ne ovat aina naaraita. Uros merikilpikonnat eivät tule rantaan, elleivät ole sairaita. Tähdet ja kuu opastavat merikilpikonnia mereen. Ne lähtevät kohti valoa. Sen vuoksi valot häiritsevät niiden vaellusta. ”Saattavat lähteä rantabaariin”, naurahti George.
Jos päiväsaikaan tapaa merikilpikonnan harhailemassa rannalla, se pitää suojata kuumuudelta esimerkiksi pahvin avulla. Yöllä niitä ei saa lähestyä, ne etsivät tietä mereen. Näin neuvoi George Vrampas.
Merikilpikonnien kehitys munassa loppuu monista eri syistä. Syitä voivat olla bakteerit, virukset, moottoriajoneuvot, saasteet, pesän vallannut vesi tai muut.
Kuvan merikilpikonna selvisi mereen. Pesän ympärille avaamista seuraamaan kerääntyneet matkailijat taputtivat riemuissaan ja toivottivat hyvää matkaa. Tiedä häntä, vaikka tämä yksilö olisi naaras ja selviäisi seuraavat 15–20 vuotta. Ja palaisi sukukypsänä syntymärannalleen Kalamakille pesää kaivamaan ja munimaan.
Uudistavaa matkailua
Määreitä riittää. On kestävä matkailu, vastuullinen matkailu, reilu matkailu ja sitten sama ritirampsu, mutta matkailu-sanan sijaan turismi. Uudistava matkailu on viimeisin sanatulokas.
Uudistavan matkailun tunnusmerkkinä on matkailijan teko, joka auttaa matkakohdetta. Toisin sanoen matkailijan vierailun jälkeen kohde jää parempaan tilaan kuin se oli ennen matkailijan sinne tuloa. Kreetalla merikilpikonnien pelastustyö on yksi vapaaehtoistyön muoto ja varmaan uudistavan matkailun kategoriaan voisi tämän vapaaehtoistyön lukea.
Archelonin verkkosivuilla kerrotaan miten homma toimii. Käytännössä vapaaehtoiseksi haluava voi varata tietyn määrän viikkoja paikan päällä toimimiseen.
Rahoitusta toiminnalleen Archelon saa niin matkailijoilta kuin vapaaehtoisiltakin. Kuka tahansa voi antaa lahjoituksen tai vaikkapa adoptoida merikilpikonnan. Myös vapaaehtoistyöntekijät maksavat osallisumisestaan.
Lue aiemmat tätä matkaa koskevat postaukset.
Merikilpikonnat ovat huippuja! Erityisesti tykkään nähdä niidä vedessä, noita valekarettikilpikonnia ei vielä olekaan tullut snorklatessa vastaan. Kilpikonnilla tosiaan on ihmisen lisäksi paljon muitakin uhkia – itselleni tulee tämä mieleen Costa Ricasta: https://www.matkallamissamilloinkin.com/corcovadon-kansallispuisto-unelmat-kayvat-toteen/
Kiitos viestistäsi Mikko! Ja linkistä. Ihania kuvia ja reissukuvauksia postauksessasi. Rupesi tekemään mieli Costa Ricaan!