Samarian rotkon patikointi sai Mummon kävelemään kuin satavuotias, rollaattori vain puuttui. Missä välissä lie pääkin harmaantunut. Hotellin respassa sattui sinä aamuna palvelemaan nainen ja hän tiesi kertoa missä on lähin kampaamo.
Kävin hieman kyttäämässä miltä kampaamo vaikuttaa. Tarkastelin henkilökunnan olemuksia ja tietenkin näin korona-aikaan maskin käyttöä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pian jo kävimme keskustelua kuka ottaisi haasteen vastaan ja mitä tekisivät.
Pitkän kampaamokokemuksen omaava Rena ja apulaisena toimiva Dora ottivat haasteen vastaan. Se, mitä tuleman pitää, oli vaikeampi juttu. Rena osasi ainoastaan saksaa, Dora vain kreikkaa.
Renalla vaikutti olevan vankka käsitys siitä miltä minun tulisi näyttää. Väristä syntyi vääntöä. Koska harrastan kampaamokäyntejä ulkomaanreissuillani, niin tiedän kokemuksesta, että Suomessa hiukseni värjätään mielellään tummemmaksi, etelän maissa vaaleammaksi. Rena tuntui ehdottomalta, mutisi kyllä että toki asiakas päättää. Päätinkin. Annoin Renalle vapaat kädet hoitaa hiukseni.
Hiukset oli se varsinainen asia, mutta kun huomasin, että Hair Linessä tarjolla oli myös jalkahoitoa, päätin palkita jalkani eilisen Samarian rotkon urakasta. Ja samalla toteuttaa yhden asian jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. En ole käynyt koskaan jalkahoidossa. Enkä varsinkaan tilannut sellaista saksaksi.
Kolmen tunnin jälkeen poistuin salongista arviolta sentin lyhentyneenä (jalkapohjista lähti kerros), paikallisten asiakkaiden mukaan 35-vuotiaalta näyttäen ja lompakko satsku ja risat keventyneenä.
Miten niillä riittääkään puhumista. Onneksi Renalla on maski käytössä. Kolme tuntia, ei hiljaista hetkeä. En ymmärrä kreikkaa, mutta hauskaa heillä näytti olevan.
















