Aivan kuin ihminen olisi kohotettu yhdeksänteen taivaaseen vai kuinka monta niitä olikaan. Istuin pitkään illallisella Nea Horan rantatien varrella olevassa ravintolassa ja nautin meren läheisyydestä ja ihmisten katselusta. Yritän päästä pois aikatauluista, lomamoodiin.
Ravintolailta alkoi kuulustelulla.
”Oletteko saanut kaksi rokotetta”, tarjoilija kysyy.
Tavanomaisesti olisin tokaissut, hittoako se sulle kuuluu, mutta nyt ymmärrän tämän välttämättömyyden. Kreikan laki vaatii. Viimeksi minulta on kysytty papereita, kun olin kaukana mummoikäisestä, nyt piti kaivaa koronatodistus.
Tykkään murrosvaiheista. Olen aikaisin liikkeellä, niin näyttää olevan myös paikallinen ukkokööri ja erillään heistä istuva nainen, paikallinen hänkin. Punakat turistit lähtevät hotelliin valmistautumaan illalliselle, niin tein aiemmin minäkin, mutta nyt seuraan mielelläni muiden touhuja. Mahdanko olla tulossa vanhaksi? Kiinnostaa mitä tapahtuu normaalin ulkopuolella. Tällaisessa turistipaikassa normaalia olisi mennä siistiytymään. Nyt seuraan näitä ravinontolaan jääneitä paikallisia. Voi kun ymmärtäisi kreikkaa, niin tietäisi mitä miettivät. Miksi nainen ja ukot istuvat eri pöydissä, nainen vieläpä selkä ukkoihin päin. Jotain kyllä puhuvat toisilleen aina aika ajoin.
Rannalla, vesirajalla nainen bikineissä hakkaa miestä. He selvästi harjoittelevat nyrkkeilyä.
Söin ihanan kala-annoksen. Tarjoilija ei häiritse minua eikä muitakaan asiakkaita kyselemällä vaan odottaa merkkiä. Astiatkin korjataan pois vasta kun pyydän laskun. Mutta tätä en muistanutkaan enää. Laskun kanssa tulevat jälkkäri ja rakipullo, josta voi kaadella haluamansa määrän. Mikä olisi vastine suomalaisravintolassa?
Sitäkään en muistanut, että vielä jossain poltetaan tupakkaa.







