Minulta on usein kysytty, mitä luen. Onpas vaikea kysymys. Luen kaikkea piimäpurkin kyljen pikkupräntistä maailmankirjallisuuden klassikoihin. Kysyjät tarkoittanevat, minkälaista kirjallisuutta. Joku voisi vastata dekkareita, toinen kartanoromaaneita tai muuta vastaavaa.
Luen mitä sattuu. Se koskee myös kirjoja. Niissäkään yksi genre ei ole ylitse muiden. Eräs määräävä tekijä kuitenkin löytyy. Kun suunnittelen reissua, siihen sisältyy myös aluetta koskevan kirjallisuuden lukeminen. Kirjoja olen luetteloinut muiden iloksi blogin Kirjavinkkejä-sivulle.
Matkani alkaa yleensä kirjaston hakukoneesta, jonka avulla etsin ja varaan itselleni lukemista niin reissun ajaksi kuin sitä edeltäviksi viikoiksi.
Joskus käy myös niin, että kirjoitan juttua pitkiä aikoja matkan jälkeen, kuten nyt kirjoitan Kreetasta, ja lueskelen huvikseni kirjoittamiseeni liittyvän alueen teoksia. Fiilistelen.
Yleensä vinkkaan – en suosittele, sillä karsastan kaikenlaista nykyaikaan kuuluvaa suosittelua – teoksia blogissani.
Jussi Wahlgrenin Miekkaliljojen aikaan vie Kreetalle
Nyt käsissäni oli Jussi Wahlgrenin teos Miekkaliljojen aikaan, jossa liikutaan Kreetalla. Kirja alkaa kylläkin Helsingistä, jossa Tero-Ville viettää viisikymmenvuotispäiviään. Alussa kuvataan pitkään Tero-Villen taustoja. Hän on paljon matkustanut toimittaja. Freelancer kuten Mummokin. Syntymäpäiväjuhlissaan Tero-Ville saa jonkinlaisen primitiivireaktion kuultuaan vaimonsa rakastajasta ja kaiken sen seurauksena hän päätyy Kreetalle.
Tarina jatkuu Kreetalla minunkin matkoiltani tutuissa maisemissa, mutta totaalisen toisenlaisissa kuvioissa.
Tero-Ville tutustuu Kreetalla nuoreen parantajaan, hippityttöön, joka opettaa joogaa. Tututumisesta seuraa tarina, joka muuttaa Tero-Villen elämän.
Miekkaliljojen aikaan -kirja on aika ajoin hyvinkin paksua tekstiä, pornoa lähenteleviä seksikuvauksia valtoimenaan.
Kuvaus Tero-Villen suhteesta omaan äitiinsä ja tämän kohtalo ja toisaalta Tero-Villen suhde isäänsä riipaisi, toki moni muukin ihmissuhdekuvaus.
Sama juttu itsellä, aikalailla kirjat laidasta laitaan kelpavat. Ja oikeastaan se on melkein se paras juttu, että ovatkin eri kategoriaa, niin jaksaa aina innostaa enemmän.
Kiitos kommentistasi! Vaihtelu virkistää, kirjoissakin.