Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa.
Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan itse. Pääsin kuin pääsinkin perille manailevan taksinkuljettajan kyydissä. Hänelle ei ollut ollenkaan selvää missä House Kastri sijaitsi, sillä alueella ei käytetä kadunnumerointia, vain kadunnimi ilmaisee osoitteen. Kävimme ainakin kertaalleen House Kastrin vieressä (huomasin myöhemmin, sillä taksin ikkunasta näkemäni mustiin pukeutunut nainen lakaisi ovikäytäväänsä vierailuni aikana harva se aamu), mutta kuljettaja vain ajeli ympäriinsä ja hoki ”proooovlima”. Ehdotin takapenkiltä, että josko avaisi ikkunan ja kysyisi paikallisilta. Näin toimii nainen ainakin Suomessa, mutta ei kaiketi mies, oltiin sitten Kreikassa tai Suomessa. Vaarit, papat, ukit ja muut pahoittelen asenteellisuuttani, joka perustuu subjektiiviseen havainnointiin omassa pikku kuplassani. Ajeltiin lisää. Vihdoin kuljettaja luovutti, kysäisi hunajakaupan myyjältä ja pääsimme perille. Ei mitään luottokortteja! Kiireesti sujautin luottokortin takaisin lompakkooni, ennenkuin ukko poksahtaa atomeiksi. Hinnasta olin sopinut jo Haniassa lähtiessä, kuten minua on neuvottu tekemään, eli maisema-ajelut tulivat bonuksena.
Monia jännityksen aiheita kirjoituskurssiini kohdistui. Olin jo ilmoittautunut kahdesti Hämeenlinnassa järjestettävään vastaavanlaiseen ”Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin”, mutta molemmat kerrat kurssi siirrettiin koronan vuoksi verkkoon. Sitä laatua en halunnut, livenä ja läsnä oltava. Kolmas kerta toden sanoi. Platanias ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ensimmäinen lomareissu pitkästä aikaa. Lisäjännitystä toi maanjäristys juuri ennen lähtöä. Maanjäristyksen laajuudesta ei Suomesta käsin saanut oikein selkoa vielä lähtöpäivän aamuna. Kaikki varmaan arvaavat mitä matkustamiseen liittyvää jännitystä saa korona-ajasta ja sen vaatimuksista. Niitä olen jo kuvaillut aiemmissa postauksissa.
Meitä kurssilaisia oli kymmenen. Eri taustoista tulevia. Oli kirjailijoita, toimittajia, opettajia, näin muutamia ammatteja mainitakseni. Se, että tulimme eri puolilta Suomea toi mielenkiintoisen lisän sekä teksteihin että illanistujaiskeskusteluihin.
Ohjaajana toimi räväkkääkin tekstiä tuottanut kirjoittamisen opettaja, kirjailija Taija Tuominen.
Kirjoitimme milloin missäkin. House Kastrin alakerrassa käytössämme oli ”luokkahuone”, mutta teimme retkiä ja pysähdyimme kirjoittamaan muun muassa Goniesin luostarin pihalla, ravintolassa Drakianassa plataanipuun katveessa, Haniassa meren rannalla, House Kastrin kattoterassilla…
Valmiit tekstit – tai oikeastaan pikaisesti kirjoitetut raakileet – purettiin yhdessä. Kukin luki niin halutessaan tekstinsä ja sai kommentteja sekä Taijalta että muita kurssilaisilta.
Kurssin asiapuolen vastaavana on Hämeen kesäyliopisto. Majoitukset ja järjestelyt paikan päällä hoitaa Kreetan Maku
Lisää juttua tulossa, kunhan kerkeän. Pysy mukana.
