Piskuinen Vamos on minulle entuudestaan tuttu kylä. Kävin siellä aiemmin jututtamassa Merja Tuominen-Gialitakia Taloustaito-lehden Oliiviöljyä tuliaisiksi -juttua varten.
Vierailusta on jo monta vuotta, mutta kuten silloinkin niin myös tällä kertaa Merja kertoi innokkaasti oliiviöljyn tarinaa Fabrika Farmin terassilla. Ja aina oppii näissä ruoanvalmistusesittelyissä. Taas tuli esiin pari minulle uutta asiaa.
Munakoisoa ei tarvitse itkettää. Niin tehtiin aiemmin, mutta lajikkeet ovat muuttuneet, kuulemma näin on Suomessakin myytävien lajikkeiden kohdalla.
Toinen oppi. Kun tekee kesäkurpitsaan reikiä, se kypsyy nopeammin.
Illallista odotellessamme juttelimme niitä näitä. Mielenkiintoista miten kreetalainen ruokakulttuuri on muuttunut tai muuttumassa.
”Kreetan ruokakulttuuria pidetään terveellisenä. Niin olikin aiemmin, sillä Kreetan keittiössä käytettiin vähemmän viljaa ja perunaa. Lihaakin vain kerran viikossa, esimerkiksi viikonlopuksi teurastettiin kana, jonka perhe nautti. Juhlissa ruokapöytään valmistettiin lammas. Jälkiruokaa ei ollut, hedelmä vain”, Merja kertoi. ”Pääsiäinen oli vuoden kohokohta, suuri juhla. Joulu pienempi, mutta kesti pari viikkoa.”
Matkustaminen saarelle ja saarelta tuo uusia vaikutteita ja toiveita ruokatarjontaan. Pikkuhiljaa ne siirtyvät paikallisten ruokapöytiin. Näin käy kaikkialla, matkailu avartaa niin hyvässä kuin pahassa, myös ruokapöydän antimia.
Vierailumme aikana lokakuun alkupäivinä oliivin marjat olivat pieniä. Ne odottivat sadetta. Kun kotiuduin Kreetalta, kuulin että sinne oli saatu vihdoin sadetta. Oliivipuut kiittävät varmaan.
Illallisen aikana kolmihenkinen orkesteri viihdytti meitä kirjoituskurssilaisia. Tanssiksi pantiin loppuillasta.
Lenan tanssiesitys tästä linkistä. Lola taputtaa taustalla.