Yksi opintoretken päivistä oli varattu maatalouteen. Tutustumisen aloitimme minolaisten ajoista ja etenimme kohde kerrallaan nykypäivän kestävän kehitykseen.
Edellispäivän merikilpikonnareissulla olimme ihmettelleet Messaran liepeillä olevia kasvihuoneita. Ne näyttivät kasvihuoneilta, mutta suojarakennelmia. Rakennukset suojaavat salaattia auringon poltteelta, muutoin salaatti palaa. Kuumuus ja kuivuus ovat viime aikoina olleet läsnä Kreetalla.
Prinias oli ensimmäisenä kohteena. Sieltä löytyy minolaisen kylän jäänteet ja aivan hurmaava pieni kappeli. Avauskuvassa: lampaat kiipeävät kohti kappelia, joka sijaitsee vuoren huipulla. Mahtavat näkymät!
Hieman kauempana on ikivanha viinitila – vai mahdettiinko niitä viinitiloiksi kutsua tuolloin. Pääsinpä kurkistamaan kallion sisässä olevaan viinilähteeseen.
Viinitilalla Kerasiassa lähellä Heraklonia
Nykytuotantoon pääsimme tutustumaan Kerasiassa Efrosinin viinitilalla. Kosmadakin yrittäjäperheen jäsenet esittelivät tilaansa ja kertoivat tuotantotavoista.
Perhe on aloittanut viinin tuotannon vuonna 1999 nollasta, ei siis sukuperinnettä. He raivasivat esi-isien pellot viinin viljelyyn sopiviksi.
He harjoittivat luomuviljelyä alusta asti. ”Tiedän mitä juon”, kiteytti kemistinä toimiva Manolis Kosmadakis.
Alkuvaiheessa olivat ranskalaiset lajikkeet muodissa. Viime vuosina he ovat siirtyneet kreetalaisiin lajikkeisiin. Tila on viinitilaksi pieni, mutta nykyään se on heidän pääelinkeinonsa.
Aivan kuivin suin emme tietoa hankkineet. Siinä sivussa maistelimme viittä eri viinisorttia. Tilalla voi käydä viininmaistelussa muutkin kiinnostuneet, kunhan varaa ajan etukäteen. Lisätietoa Efrosini Wineryn sivuilta.
Yhteisöllinen ruokailu
Matkailijoille suunnatut palvelut ovat oma monenkirjava lukunsa. Matkailija nukkuu, syö, kokee ja liikkuu paikasta toiseen. Siihen kirjoon mahtuu monenlaista mietittävää. Myös ravintolassa käydessä.
Leivästä Kreetalla kaikki alkaa. Ravintolassa tarjoilija kiikuttaa leipäkorin heti kun pöytään istahtaa. Usein leivät ovat kiinni toisissaan ja ne täytyy repiä erilleen. Sillä on symbolinen merkitys. Leipä jaetaan pöydässä olevien kesken. Siitä syntyy yhteisö, joka jakaa ajatukset, muistot, kaiken kaikkien pöydän ääressä istuvien kesken. Yhdessä olemme, yhdessä syömme.
En yleensä syö leipää aterioilla, mutta yhtä en voi vastustaa. Leipää, jonka päällä on loraus öliiviöljyä. Joskus vaiennan lekurin moittivan äänen ja ripottelen vielä suolaa tuon herkun päälle.
Kummallista kyllä, monesti tämän reissun aikana katseeni sai harhailla hakemassa oliiviöljykannua. Muistini mukaan aiemmilla reissuilla se on aina ollut vakiona pöydässä. Liekö syynä kuivuus ja siitä johtuva oliiviöljyn hinnan nousu. Eräs paikallisista kertoi oliiviöljyn hinnan kaksin-kolminkertaistuneen viime vuosina.
Mitä näille ylimääräisille ruoille tapahtuu?
Kreetalla – tällä reissulla – ehkäpä suurin järkytys oli ruokapöydässä. Ravintoloissa syödään vähän samaan tapaan kuin meillä noutopöydästä, mutta erona se, että tarjoomukset tuodaan seurueen pöytään. Yhteisistä tarjoiluastioista jokainen noukkii haluamiaan ruokia lautaselleen.
Eräänä iltana ravintolassa olimme syöneet jo reippaan valikoiman alkupaloja, kun pöytään kiikutettiin lihavati toisensa jälkeen. Kauhistuneena katselimme, että kuka nämä syö. Ja jos ei syö, niin mitä ylimääräiselle ruoalle tapahtuu. Ravintolan edessä jolkutellut koirakin oli ehtinyt hävitä näkyvistä.
Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. Pöytäseurueeseemme kuului myös autonkuljettajamme, paikallinen, joka ratkaisi asian. Pian keittiöstä ilmestyi pakkauslaatikoita, joihin ylimääräiset lihat aseteltiin. Kuljettaja kertoi, että he järjestävät kollegoiden kanssa lounaspiknikin seuraavana päivänä. Sinne liika ruoka sillä kertaa meni.
Lue myös muut syyskuun 2024 Kreetan matkan postaukset
Merikilpikonnien pelastaminen – Kreeta 3
Enpä ollut minäkään moisista rypäleistä kuullut, mutta paikalliset tosiaan kiinnostavat aina! Hurjalta kuulostaa tuo oliiviöljyn hinnannousu. Ja kyllä näyttävät sapuskat maukkaita.
Kiitos Mikko! Aina tulee uutta eteen, kun reissaa. Yritän etsiä paikallisia tuotteita reissuillani, oli sitten juomat tai ruoat kyseessä. Nyt kävi tuuri, kun näitä minulle uusia rypäleitä pääsin maistelemaan.