Näkemistä, kokemista ja lukemista
Naapurissa asuva Francesco näyttää olevan yhä hengissä. Ei säikähtänyt kuoliaaksi, vaikka pation toiselle puolelle aamutuimaan ilmaantui puolialaston suomalaismummo. Suomessa asun paikassa, jossa järvi erottaa naapurit minusta, enkä tahdo muistaa, että kaikkialla ei ole niin. Hieman oudolta tuntui pyyhkeeseen kietoutuneena esittäytyä täyspukeiselle miehelle. Francescoksi naapuri itseään kutsui, katalonialainen kertoi olevansa ja muutaman kohteliaisuusfraasin katalaaniksi jo opetti,…
Saavuin Arenys de Mariin jo iltapäivällä. Aamupäivän Norskin lento näytti hyvältä valinnalta, ehtii sopivasti illalliselle vielä tulopäivänä. Illallinen on aina se tulopäivän huippuhetki. Mittari näytti 31 astetta vielä iltakuudelta, mikä lisäsi illalliseen oluenjanon. Muutamia haasteentapaisia kohtasin, ennen kuin pääsin tyydyttämään helteen nostattamaa oluthimoa. Ponnistelin ansiokkaasti lukkojärkäleen kanssa, joka odotti porttiin kiinnitettynä numerokoodin haltijaa. Onneksi olin…
Syyskuun alusta vuoden loppuun on tarjolla Espanjassa ilmaisia junamatkoja. Tällä pyritään helpottamaan ihmisten taloudellista ahdinkoa ja vähentämään yksityisautoilua. Niinpä minäkin hankin sellaisen ”bono multiviajes” -lipun. Kympin maksoi lunastettaessa esimerkiksi tämä, jolla voin matkustella lentokentältä Arenys de Mariin ja ehkä myöhemmin Barcelonaan, kun alkaa residenssielämä riittämään. Bono multiviajes -lipulla on myös vaihtoehto kattavampaan alueeseen, pidemmille matkoille…
Katalonian projektia varten luin taas yhden Ildefonso Falconesin kirjan. Oli jotakuinkin virkistävää siirtyä melkein nykyaikaan. Aiemmat lukemani Falconesin tarinat liikkuivat keskiajalla. Taidemaalari Dalmaun ja aatetaistelija Emman kohtaloiden kautta pääsin tutustumaan 1900-luvun alun arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen. Näiden kahden lisäksi Falcones kuljettaa tarinassa kahta hellyttävää mierolaista, katulasta, joiden kautta Barcelonan kuvaus laajenee. Sielujen maalari -kirjan maailma on…
Ostin juuri lentolipun Barcelonaan. Lähtöön on vielä aikaa, mutta hyvä niin. Nyt ehdin matkustella Barcelonan seudulla kirjojen avulla. Aloitin kirjallisen matkanteon Ildefonso Falconesin historiallisella romaanilla Meren katedraali. Kiehtova tarina naulitsi minut päiväkausiksi sänkyyn, kirjanjärkäle rinnuksilla makaamaan ja lukemaan. Meren katedraali kertoo 1300-luvun Barcelonasta ja päähenkilön Arnaun sinnikkäästä työnteosta haaveidensa toteuttamiseksi. Arnau syntyy katalonialaiseen maaorjaperheeseen, mutta…
Taas tuli tartuttua camino-vaelluksista kertovaan kirjaan. Tällä kertaa luin Jean-Christophe Rufinin teoksen Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat. Kirja vie lukijan kahdeksansadan kilometrin vaellukselle Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreiteille. Siis Santiagon teille, caminolle, kuka milläkin nimellä tuota vaellusta kutsuu. Itse olen vaeltanut Santiagon tiellä ja kun mainitsen asiasta, usein minulta kysytään: ”Kävelitkö koko Santiago de Compostelan reitin?” Tosiasiassa näitä…
Garajonayn kansallispuistoon tutustumiseen oli varattu kokonainen päivä, kymmenen tuntia. Päivä alkoi Juegos de Bolas -vierailukeskuksesta. Intohimoinen leipuri, Irina Idelina tarjosi meille voimia vaellukseen. Irina on leiponut 8-vuotiaasta asti ja pitää nykyään leipomo-kahviota vierailukeskuksessa. Kun kalorit oli kerätty, siirryimme viininmaistajaisiin. Hieman huolestutti, kun astuin sisään viinikauppaan ja näin esittelijän seisomassa pullorivin vieressä. Vaellussauvat odottivat kasattuina…
Reissun odotetuin retki suuntautui Valle Gran Reyn pikkukaupungista merelle bongaamaan delfiinejä ja valaita. ”Delfiinejä näkee safarilla aina, enemmän tai vähemmän mutta niitä näkee. Pienempiä valaitakin noin 60 prosentin varmuudella, mutta suuria valaita nähdäkseen täytyy olla jo onnekas”, oppaamme Melanie valmisteli ryhmää tulevaan merimatkaan. Valle Gran Reyn satamassa meitä odotti Excursiones Tina -safariyrittäjän opas Angela Schröder,…
San Sebastiánin sataman parkkipaikalla seisoo jo kymmenkunta bussia, kun yhteysveneemme El Gabritosta saapuu yhdeksän aikoihin. Se tarkoittaa, että ensimmäiset päivämatkalaisryhmät ovat jo ehtineet saarelle. Bussit ovat tyhjillään, sillä turistit ovat jalkautuneet kaupungille katselemaan nähtävyyksiä. Jalan onkin hyvä liikkua lähinnä kylää muistuttavassa San Sebastiánissa, joka on La Gomeran pääkaupunki. Asukkaitakin on vähemmän kuin espoolaisissa lähiöissä, noin…
Yleensä en kiinnitä paljoakaan huomiota yöpymispaikkoihin. Sänky on tärkeä, hiljaisuus plussaa. Kolme ensimmäistä yötä La Gomeralla kuitenkin innoittivat minut erilliseen hotellimiljööpostaukseen. Saavuimme siis, koko kymmenpäinen bloggari-toimittajaryhmä, kuka mistäkin suunnasta mutta kaikki tyynni matkanteosta ryytyneinä La Gomeran saarelle. Ryhmä jaettiin useisiin majapaikkoihin. Minä ja kaksi muuta päädyimme tiettömän taipaleen päässä olevaan Hotel Finca El Gabritoon, jonne…
Tätä voisi kutsua työtapaturmaksi. Pressireissu, jossa kolme lentoon nousua ja laskua! Nykypäivänä, jolloin tietoisuus lentomatkailun ilmastovaikutuksista on laajalle levinnyt. Tämän reissun jälkeen ei hiilijalanjälkeni pienentämiseen riitä yhden puun istuttaminen, vaan joudun istuttamaan kokonaisen metsän, ehkä hehtaareja. Lähdenkö vai en, sitä vatvoin monena yönä! Olin saanut itseni sumppuun. Ennen kuin sain lentotiedot, olin täytellyt monenlaisia lomakkeita,…
Eilen tunnelmani olivat kuin Espanjan caminolla marraskuussa muutamia vuosia sitten. Erona vain se, että eilen rämmin Helsingin paraatipaikoilla, keskustassa hakeutuen Forumissa pidettävään camino-esittelyyn. Marraskuisella caminolla sen sijaan vaelsin harvaanasutulla vuoristoreitillä, jossa ei voi odottaa näkevänsä lumenlapioijia, saati lumiauroja. Espanjan matkailutoimiston järjestämässä tilaisuudessa puhui espanjalainen toimittaja Cristóbal Ramírez. Lumimyräkästa huolimatta 120-paikkainen sali oli lähes täynnä. Kiinnostusta camino-vaelluksiin riittää. Eikä…
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…
Olen nöyrä vaeltaja. Vaikea sanoa, miten minusta sellainen kehkeytyy Santiagon teillä, mutta niin siinä käy. Kun reppu selässä riuhtoo pitkin maita ja mantuja, edessä siintävä majatalo saa onnen tunteen hulahtamaan sisuksissa. Jos vielä majatalon lähellä on paikka, josta saa ruokaa, lähestyy jo vaeltajan taivasta. Olen suorastaan otettu paikallisten halusta pitää (pyhiin)vaeltajat ruoissa jopa pikkuruisissa kyläpahasissa, joissa on vaikea…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.
Mieleen painuneita vappupäiviä. Vuosi 2007: Vaeltamassa Ranskan reitillä Santiagon teillä. Ensimmäisellä caminollani satuin vappupäivänä Foncebadonin alueelle. Kaverit juhlivat Ulliksella. Viestien mukaan helteessä, tiedä häntä kannattaako uskoa. Kavereiden kuvat kyllä näyttivät aurinkoisilta. Minä talsin nilkkoja myöten lehmänlannalla maustetussa sohjossa. Tässä kuvia siivoimmasta päästä kävelyäni. Ja kauneimmasta.
Santiagon teillä vaeltaessa saattaa törmätä keskellä ei mitään polun viereen pystytettyyn ”kahvilaan”. Joku paikallinen tarjoaa kulkijoille miehittämättömän välipalapöydän ”maksa mitä jaksat” -periaatteella. Myös monet majatalot, erityisesti uskonnollismieliset toimivat lahjoituksilla. Yöpyjät laittavat lippaaseen vitosen, jotkut jopa enemmän, jotkut taas eivät mitään. Vaikea uskoa, että donativo-paikat kukoistaisivat taloudellisesti. Kaikki maksaa: vessapaperit, aamiaistarpeet (joskus majataloa pyörittävä hospitalero laittaa jopa…
Pääsiäspyhät livahtivat Pakana pyhiinvaelluksella -kirjaa lukiessa ja omia camion-kuvia katsellessa. No, eilen oli pakko lähteä liikkeelle. Kävelimme lounaalle camino-päivämatkan päähän (3,5 tuntia). Tänään sänky-caminoni taas jatkui. Kuvissani olen päässyt jo Galician hallintoalueelle. Mietteissäni vaikka mihin. Camino edustaa minulle vapautta. ”Omaisuus” matkaa selässä. Pää on usein pilvissä, mutta jalat aina maassa. Juuri tuo vapaus jäi kaivelemaan. Tuli niin paha olla, kun…
Kolmatta kertaa menossa tällä osuudella. Ensimmäisen camino-reissuni v. 2007 aloitin täältä. Remonttireissu v. 2013 kulki loppupäässä näissä maisemissa. Ja nyt vielä tämä ”sänky-camino”. Pentin kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella kerrottiin Astorgasta ja suklaasta. Käväisin minäkin suklaamuseossa. Sanovat, että suklaa rantautui tänne ensimmäisenä Euroopassa, mutta niin minulle kerrottiin Biarrizissäkin. Rautaristi Rautaristille on tuotu kiviä ja muistoja menehtyneistä…