Naapurissa asuva Francesco näyttää olevan yhä hengissä. Ei säikähtänyt kuoliaaksi, vaikka pation toiselle puolelle aamutuimaan ilmaantui puolialaston suomalaismummo. Suomessa asun paikassa, jossa järvi erottaa naapurit minusta, enkä tahdo muistaa, että kaikkialla ei ole niin.
Hieman oudolta tuntui pyyhkeeseen kietoutuneena esittäytyä täyspukeiselle miehelle. Francescoksi naapuri itseään kutsui, katalonialainen kertoi olevansa ja muutaman kohteliaisuusfraasin katalaaniksi jo opetti, kuten kuinka sanotaan hyvää iltapäivää katalaaniksi.
Kauas ei tarvinnut mennä, kun näin ensimmäisen Katalonian lipun. Meillä Suomessa liputetaan vain liputuspäivinä ja siksi tämä paikallinen tapa kiinnittää huomioita. Sillä tietenkin tahdotaan kertoa, että täällä asuu katalonialinen. 11.9. vietetään Katalonian kansallispäivää, joka on yleensä poikinut mielenosoituksia. Itsenäistymistä ajavat ryhmittymät ovat erimielisiä keinoista, joilla itsenäisyys saavutetaan.
Vielä vähän matkaa, kun tepastelin ,olisin voinut ostaa pesukoneen kadulta. Siellä se kökötti näytillä liikkeen edessä jalkakäytävällä.
Illan suussa vielä 31 astetta. Ihanaa oli päästä suihkuun. Vieläkään ei ole muita tullut residenssiin. Yksinään täällä haahuilen kolmeen kerrokseen levittäytyneissä tiloissa. Ensimmäinen kerros on yhteistiloja: keittiö, ruokahuone ja työtiloja. Toisessa kerroksessa on makuuhuoneeni ja huone, jollekin muulle residenssivieraalle. Kolmannessa kerroksessa on kaksi makuuhuonetta.
Tuo kiinnittää reissussa tosiaan huomiota, että kyseisen maan lippuja näkyy monesti ihan eri tavalla kuin Suomessa. Monissa maissa jopa kirkossa on kyseisen maan lippuja, kuten Meksikossa.
Enpä ole Meksikossa käynyt, vielä. Mutta totta, suomalainen hämmästelee usein lippuja ja siihen liittyviä käytäntöjä, jotka vaihtelevat laajasti eri puolilla.