Näkemistä, kokemista ja lukemista
Varaslähtö caminolle. Pääsin espanjalaisiin tunnelmiin jo eilen Ritarihuoneella Helsingissä Espanjan kansallispäivän juhlallisuuksissa. Rentoa menoa, puheita ei pidetty mutta puheensorinaa riitti. Suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop (arvaa vaan muistanko nimen lunttaamatta) kätteli ovella samaan tapaan kuin olemme tottuneet näkemään linnanjuhlissamme. Tämä tilaisuus oli kylläkin vähemmän muodollinen. Ja niinkuin tavallista on, yksi johtaa toiseen. Suolaista, makeaa, kuohuvaa……
Kesätäpinössäni tulin tilanneeksi matkaliput Madridiin. Varmuudeksi varasin aikaakin reippaasti, mielessäni Santiagon teiden maisemat. Kukaan kavereistani ei päässyt mukaan, eikä myöskään siippani töittensä takia (vaikka kutsun itseäni ansiottomasti mummoksi, en tohdi häntä ukiksi nimitellä). Nettihakuni tuotti tulosta, sain vaelluskaverin. Samalla kosolti jännitystä reissuuni. Siippani, joka vaelsi toissa kesänä kanssani San Sebastianista Santaderiin, pystyi yhden sunnuntailounaan aikana luettelemaan toistakymmentä reissuntuhoavaa vaeltajankuoppaa,…
Mikä saa ihmisen kävelemään satojen kilometrien vaellusreitin Espanjan Santiago de Compostelaan? Itsensä löytäminen, uskonto, liikunta ja kulttuuri lienevät yleisimpiä syitä. Historiallisia vaellusreittejä Espanjan Santiago de Compostelaan kulki viime vuonna 264 459 pyhiinvaeltajaa eli peregrinoa. Suomalaisia oli joukossa 898. Luvut kertovat compostelan, pyhiinvaellustodistuksen hakeneiden määrän. Tosiasiassa vaeltajia on enemmän sillä kaikki eivät hae todistusta ja lisäksi…
Hulluus iski kymmenisen vuotta sitten. Istuimme kirjallisilla kesäpäivillä juttelemassa haaveista. Halusin vaeltaa Santiago de Compostelaan, ja kaveri vieressä jakoi saman haaveen. Päätös syntyi hetkessä ja pian me kaksi ventovierasta löysimme itsemme Santiagon teiltä, caminolta. Emmekä olleet kahden. Vuosittain Espanjan Santiago de Compostelaan saapuu sataja tuhansia vaeltajia, peregrinoja. Viime vuonna compostelan – pyhiinvaellustodistuksen sai 262 459…
Ei mitään päällepantavaa. Maanantai-ilta, Espanjan kansallispäivän vastaanotto Ritarihuoneella, töiden jälkeen klo 17–19. Normaalisti ei ongelma, mutta tuo kansallispäivä. Meillähän itsenäisyyspäivään suhtaudutaan varsin vakavasti, linnanjuhlineen kaikkineen. Ymmärtääkseni espanjalaiset koristautuvat vaatimattomammissakin juhlissa, ja jopa arjessa suomalaisia tarmokkaammin. Lumeet löytyvät ja saan puristettua ne kesäkilojeni päälle. Ritarihuoneella Istuntosalin ovensuussa vieraita vastaanottava Espanjan suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop hymyilee:…
Jos haluaa välttyä jonottamiselta Sagrada Familia –kirkkoon (joka on siis kuuluisa sekä arkkitehdistaan Antoni Gaudista, että siitä että on yhä kesken) lippu kannattaa tilata netistä. Online ticket 15 euroa, ja pääsee jonon ohi. Parc Güell, ns.”Gaudí-puisto” sijaitsee kukkulan päällä. Kannattaa katsoa mistä päin lähestyy puistoa, ettei käy niinkuin meille. Yritimme kävellen Sagrada Familialta suorinta reittiä Gaudí-museoon ja…
Katsomme maisemat takaperin. Bussin ikkunasta näemme Laredon ja Bilbaon, ja muita paikkoja joita, olimme kävelleet viikon ajan. Nyt kaikki taittui tunnissa. Ensimmäisellä Santiagon teiden vaelluksella joku koki, että camino symboloi elämää. Niin se varmaan on monen muunkin mielestä. Helppo jäsentää sitä tässä bussimatkan kuluessa. Caminon alussa kaikki tuntuu hitaalta ja siltä, että aikaa on –…
Laredosta ajaa tiheään busseja Santanderiin, paikallislinjoja ja pikavuoroja. Sittemmin huomasimme, että myös Barcelonaan olisi täältä päässyt bussilla. Se on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun joskus tulevaisuudessa jatkamme caminoa. Kun aikaa oli,matkasimme paikallislinjalla. Kattava kierros pikkupaikkoja Santanderin liepeillä.Meitä peloteltiin Jaakonpäivän juhlallisuuksien tuomilla ruuhkilla ja tilasimme liput etukäteen. Taas kerran turhaan. Santanderin albergue (yksi niistä) oli muutaman sadan…
Túnel – tunneli johtaa näköalapaikalle. En tajunnut, miksi minun pitäisi mennä katsomaan jotain tunnelia. Häh! Albergue ”Casa de la Trinidad” Monjas Trinitarias Laredo (trinicom@telfonica.net) on aivan ihania seinämaalauksia.
Baskimaa vaihtuu Cantabriaan. Jylhiä maisemia. Taas kiivetään.Ukkonen yllätti ylhäällä vuorilla viimeisenä kävelypäivänämme. Osoittautui, että sadevaatteet oli hyvä olla mukana sittenkin. Meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri. Ei yhtään sadepäivää ennen tätä. Alkumatkasta helle otti oksat pois. Sen jälkeen 24 astetta tuntui jo vilpoisalta. Aamusta kun lähtee, ehtii vaeltamaan ennen puolenpäivän hellettä kohtuullisen päivämatkan.Ensimmäinen yö…
Äksyjen ämmien bocadillojen voimin pääsimme Liendoon, jossa meidät palkittiin hienolla, ilmavalla alberguella. Kahdeksalla eurolla majoituimme dormitorioon, makuusaliin jossa runsaasti liikkumatilaa. Yleiset tilatkin hulppeat. Jopa pyykkikone, eikä maksanut edes erikseen. Liendo oli rauhallinen, pikkukylä. Varmaan suuri osa vaeltajista jatkoi matkaansa Laredoon.
Ihanat maisemat alussa, varmaan tämän caminomme parhaat. Lopussa tienlaitaa. Leipä toimitetaan tähän pussiin. El Pontarron Tätä paikkaa en jää ikävöimään.Albergue, jossa ei kaiketi ketään joka huolehtii paikasta, kamala, likainen. Tyly täti baarissa antoi avaimen ja vessapaperia. Yhtä äksy sisko teki meille illalliseksi patongit. Tänään ei ollut ruokapäivä. Tosin kulutimme kylän ainoassa baarissa enenmmän kuin…
Matkalla komeita maisemia ja vähän muutakin silmäniloa. Gastro Urdiales näyttää kivalta kaupungilta. Tosin turisteja pullollaan. Kun kerran suurempi paikka osui kohdalle, halusimme majoittua hotelliin. No joo. Löysimme itsemme taas kerran alberguesta. Ei se niin vaan onnistu, että pääsisi lakanoihin nukkumaan ilman etukäteisvarausta. Sen tekeminen taas edellyttäisi alistumista vapautta riistävälle suunnitelmallisuudelle. Kävimme viidessä hotellissa –…
Tasaista maastoa. Paljon tienristeyksiä ja moottoriteiden tasoja. Pyörä-lenkkipolkua enimmäkseen. Hieman ennen Popenaa uimaranta. Hälytysääni ulvoi läheisessä hälytintangossa. Paikallinen höperö lähes pelästytti meidät hengiltä, kun rupesi kertomaan radioaktiivisesta pilvestä ja muusta sellaisesta. Kun hän pääsi maailmanpolitiikkaan asti, tajusimme molemmat että päässä viiraa. Vilkaisu rannalla makaileviin porukoihin vahvisti asian. Myöhemmin illalla saimme kuulla että hälytin on ollut…
Tällä osuudella palasimme kaksi kertaa. Takaisin paikkaan, jossa viimeksi näki simpukkamerkin tai keltaisen nuolen ottaa aina koville. Heti aamusta näin kävi. Käännyimme takaisin, mutta kiitollisena sille autokorjaamostaan ulos kiirehtineelle miehelle, joka huusi peräämme, että olemme väärällä tiellä. Matka risteykseen, jossa keltainen nuoli jäi huomaamatta, ei ollut onneksi pitkä. Jokaiselle caminon kulkijalle, tämän pitäisi olla tuttua, sillä aamusta…
Frank Gehryn suunnittelemassa Guggenheimin museossa oli käytävä jo senkin takia, että Helsingissä keskustelu käy kuumana. Majatalossa kysyin parilta saksalaiselta pitäisikö heidän mielestään Helsingin satsata museoon. ”Ehdottomasti kyllä”, naiset huudahtivat yhdestä suusta. Perusteluna oli, että Bilbaokin on noussut aivan uuteen sfääriin matkailijoiden keskuudessa sen jälkeen kun museo avasi ovensa vuonna 1997. Lupasivat tulla Helsinkiin hetimmiten kun Guggenheim…
Bilbao Albergue Altamira – kaupungin toisella laidalla oleva majatalo. Siitä on hyvä jatkaa caminoa eteenpäin. Kuvassa vasemmalla Juan, eläkkeellä oleva espanjalainen, joka tekee vapaaehtoistyöt albergueissa ja vaeltaa camino-reittejä. Keskellä Don Enrique – ystävien kesken Keke (ei ollut kuullutkaan Rosbergistä) haluaa tehdä Altamiran alberguesta Norten parhaan majapaikan. Rakennuksessa toimi aiemmin koulu, mutta kuutisen vuotta sitten siitä tehtiin majatalo…
Mäkiä löytyi kivuttavaksi tältäkin reitiltä. Monet taisivat valita bussin tälle osuudelle. Maisemat eivät ole kaikkein parhaita. Pitkät pätkät teollisuusalueita. Rauta ja satama ovat Bilbaon tunnusmerkkejä. La Santa cruz de Begona albergue Bilbaoon caminoa pitkin saapuessa on heti albergue. Hieman nuhruinen, mutta lähellä keskustaa. Tosin illallisen jälkeen joutuu tsemppaamaan, kun pitää täydellä vatsalla kiivetä takaisin aika jyrkkiä rappuja myöten….
Pyhiinvaeltajien illallinen sisältää kolme ruokalajia ja reippaanlaisen viiniannoksen. Ravintolatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus luksusta, toisinaan taas muovituoleja kuten Lezamassa. Kuten avauskuvasta näkee, liikunta ja sen jälkeiset nautinnot saavat peregrinon riemuitsemaan. Tallustelimme aika matkan ennen kuin olimme Gernikassa. Siellä piti tietenkin bongata Picasso, tai jäljennyshän se oli. Matka jatkui. Ei baarin baaria koko kymmenen kilsan matkalla…
Jo kolmas oppi tämän reissun aikana. Se vaati tuntikausien ylimääräisen kävelyn, sillä eräs itseluottamusta uhkuva usalainen älykkäine karttoineen sai minut harhaiseksi kolmen tien risteyksessä. Yksi suunta mihin ei pitäisi mennä, oli varma, mutta kahdesta oli vielä valittava. Teknisten laitteiden ja insinöörien maailmassa suurimman osan elämästäni työskennelleenä, minun on helppo hurahtaa laitteen tarjoamaan tietoon. Varsinkin kun…