Näkemistä, kokemista ja lukemista
Siitä se alkaa. Päiväkausien tasainen vaellus Mesetalla, ylänkötasangolla. Olen aiemmin miettinyt miksi remonttireissullani (nimitys tulee siitä, että pakenin putkiremppaa caminolle, ”construction work refugee” oli tittelini tuolloin) on päivien ehkä viikkojenkin hahmottamaton ajanjakso. Kuvissa vilahtelevat Pentin kirjassakin mainittuja kyliä. On calzadillaa, condesia, hornillosia sun muuta, mutta en vaan saa muistoja mieleen. Ilman kuvia, minulla olisi vain…
Junamatkaa Bayonnesta Saint Jean Pied du Portiin kirjassa kuvataan kauniiksi. Minulla se on piirtynyt muistoihini väsymyksen tilana. Kantavana voimana toive siitä, että jossain Pyrenneiden pikkukylässä joku toivottaisi minut tervetulleeksi majataloonsa nukkumaan niin kauan kuin huvittaa. Alkumatkan varrella, ikivanhalla viinitilalla viiniä pyhiinvaeltajille tarjoilevan viinihanan, Fuente del Vinon ohitin varmaan vahingossa. Sen verran loppasuu olen,…
Taas jalkaa väpättää. Helsingissä järjestetyssä Camino-tapaamisessa Jussi Virtanen kertoi ensimmäisestä vaelluksestaan Santiago de Compostelaan. Yksin veteli Saint Jean-Pied-de-Portista kuten minä, hän viime syksynä, minä kolmisen vuotta sitten. Yksin vaeltamisessa on etunsa. Voi päättää itse milloin lähtee, syö, juo, lepää ja paljonko kävelee. Toisaalta kivahan se on, jos on mukana joku, jonka kanssa voi jakaa kokemuksen. Youtubessa on kuulemma paljon camino-materiaalia,…
Menneellä viikolla tapasin nuoren kuntosalia ahkerasti käyttävän miehen. Hän tuntui tietävän kaiken lisäravinteista ja sen sellaisesta. ”Mitä palautusjuomaa käytät tuollaisen kävelyurakan jälkeen”, nuori mies kysyi kun kuuli, että vaelsin vastikään kolmisen sataa kilometriä Espanjan pohjoisosassa. ”Punaviiniä”, vastasi vaellustarinoitani monasti aiemminkin kuullut kollega. Nuoren miehen silmät pälyilivät itään ja länteen. Ei tainnut ihan uskoa. Mutta totta…
Ihanaa saada viestejä muilta camino-vaeltajilta. Juuri äsken sain yhden Kanadasta Amelialta. Jaoimme pienen hetken, pienen pienessä Camino Norten varrella olevassa kylässä, jonka nimeä en edes muista. Mutta Amelia jäi mieleen. Hän on tyttäreni ikäinen nuori nainen, joka vaelsi valtava reppu selässä telttoineen ja soittimineen, olemattomalla budjetilla kuukausia. Majatalon makuusalissa hän soitti aamulla ennen kuin jatkoi…
Rosanan tapasin sattumalta Oviedossa. Hän pesi ikkunoita ja tyypilliseen paikalliseen tapaan antautui mielellään pieneen juttutuokioon. Olin aiemmin nähnyt kuvan kenkiä myytävän kaupoissa ja toreilla, mutta en vaan pystynyt kuvittelemaan, että niillä käveltäisiin. Luulin koristeiksi. Mutta siinä Rosana oli edessäni, kengät jalassa ja kurkotteli pesuvälineillään ikkunan yläpokia. Hän kehui kenkiä käteviksi. Varvasosan tapin päällä voi vaikka…
Pakko kokeilla. Tulomatkalla päivittelin Facebookia. Se toimi hyvin. Nyt kokeilen miten blogin päivittäminen sujuu. Hieno lentosää. Haikea olo, tässäkö tämä sitten oli. Nopeasti kului kolme viikkoa. Niin kiva reissu takana, mutta toisaalta talvi tuli Asturiaan ja sen myötä kylmyys, kosteus, viimat ja yhä harvenevat majapaikat. Lumessa emme sentään päässeet kahlaamaan. Sitä kyllä näytettiin telkkarissa ja paikat…
Kotimatka alkaa. Oviedosta on hyvät bussiyhteydet Madridiin ja jopa suoraan lentokentälle. Emme kuitenkaan halunneet matkata yöllä vaan varasimme hotellin läheltä lentokenttää (Los Coronales). Järjestävät lentokenttäkuljetuksenkin ja ainakin näin päin se toimii, sillä olemme jo täällä. Katsotaan sitten aamulla, miten toisin päin homma hoituu. Ravintolatarjonta hotellin lähialueella ei ole hääppöstä. Yksi italialaistyyppinen ravintola ostarissa, josta ruokaa…
Mitä tahansa haluaakin ostaa pienemmillä paikkakunnilla, aina paikalliset ohjastavat Los Chinos – kiinalaisten hoteisiin. Piti hommata herätyskello. Kiinakaupasta löytyi. Muutama päivä sitten ostin kummarit. Kansainvälistä touhua: kiinalainen mies myi Espanjassa suomalaiselle vaeltajalle portugalilaiset kumisaappaat. Joulukin tulla jolkuttaa täälläkin päin.
Vapaapäivän ratoksi kiipesin kukkulalle katsomaan monumentteja, joita minulle oli suositeltu (Monumentos Preromanicos). Vaikka olen tämän tyyppisiä nähtävyyksiä kolunnut, niin kannatti tehdä aamulenkki. Tie kiemurteli kukkulan kupeessa ja maisemat olivat mahtavat. Ei edes satanut, ylhäällä viima oli kyllä kylmä. ”Talvi on saapunut Oviedoon”. Kuinkahan monta kertaa olen tuonkin kuullut. Camino-kamuni ei välittänyt lähteä mukaan, vaan muttamvalitsi kaupungilla kävelyn. Kukkulalle…
Lähellä rautatieasemaa on pieni perhehotelli, josta on mukava lähteä jatkamaan matkaa seka junalla että bussilla. Hostal Gonzales, Avenida Santader. Ravintoloita on samassa rakennuksessa. Sideria Estebania kokeilimme. Ruokaa saa klo 20.30 eteenpäin. Hyvä Fabada Asturias, paikallinen papupata, jossa mustaa makkaraa (morcilla), choritzoa ja sianlihaa.
Siideri ei ole tämän mummon juttu! Kokeilimme kerran, enkä oikein ymmärtänyt, miten sen saa soveltumaan ruoan kanssa. Tarjoilijan näyttävän esityksen myötä lorahtaa tilkka siideriä tuopin pohjalle ja se sitten pitäisi kulauttaa kerralla. Näin meitä tultiin ohjeistamaan naapuripöydästä eräässä ravintolassa muutamia päiviä sitten. Siiderin juomiseen tarvitaan tarjoilijan apua. Miten toimia, odottaako vai pyytääkö. Mutta minä kun…
Oviedo, miten tutulta se nyt tuntuukaan. Tuoreessa muistissa vielä saapuminen edellisellä kerralla. Sauvoimme ja sauvoimme, ylämäkeen totta kai, Santiagon tietä myöten kohti kaupunkia. Keltaiset nuolet loppuivat jossain vaiheessa tai meiltä silmät niiden näkemiseen. Katedraali yleensä tarkoittaa tietoa tai lähellä olevaa albergueta. Sinne suuntasimme. Niinhän siinä kävi, että lukuisa joukko paikallisia ohjeisti meitä albergueen, kukin vähän…
Tuollako me vastikään kävelimme?! Aina yhtä yhtä epätodellinen ajatus, kun palaa samaa reittiä bussilla takaisin lähtöpaikkaan tai ajelee vaellusreittien ohi. Lähdimme jotain päiviä sitten Oviedosta vaeltamaan camino Primitivoa pitkin kohti Santiagoa. Koska lennämme Suomeen perjantaina Madridista, ehdimme vain Salasiin asti ja nyt on aika palata Oviedoon, levähtää päivä ja jatkaa sitten lentokentälle. Barahas T4:n…
Tänään Salasissa toripäivä. Näin sujuvat sukkaostokset. Tomas myy Pasqualille sukkia. Video
Oviedossa vietetyn lepopäivän jälkeen jalka nousi taas kevyemmin. Reppukin istui selän muotoon mukavammin. Lähdimme Primitivo-reitille. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä alberguita näytti olevan sopivin välein. Kauniita maisemia, korkeita nousuja, lehtomaisemissa kiemurtelevia suojaisia kujia. Emme tänäänkään välttyneet ylämäkeen kiipeämiseltä viime kilometreillä. Kannatti, huikeat näkymät. Hieman ennen määränpäätä kahviossa lounastavat papat yllättivät laululla. El Escampleron alberguen löytymiseen…
Mummon mies!? Vanha olen, mutta en sentään noin vanha. Tämä herra tuijotteli minua heti kun saavuin Museo Arquelogico de Asturiasiin. Jalkojen lepuuttelua ja kaupunkielämää ohjelmassa tänään. Oviedo sijaitsee camino-reittien risteyskohdassa ja täällä oli hyvä miettiä jatkammeko Nortelle vai Primitivolle.
Tänään törmäsimme Suomeen kahdesti: Suomalainen katu Ja ennustajaeukkopatsaan kupeessa Suomen lippu. Tarkasti emme tiedä, mutta arvelemme 200 kilometrin ylittyneen. Varmuuden vuoksi kuohuvat. Ja sitten tutusemaan.
Yö luostarissa laaksossa, mikä tiesi aamua ylämäkeen. Laitumilla hevosia, aaseja, lehmiä, härkiä vai sonneja kumpia lienevät. Kylien kujilla kissoja ja virkaintoisia vahtikoiria. Koko kylä havahtuu kun pari peregrinoa kulkee ohi.
Sumuinen aamu vaihtui auringonpaisteeksi puolenpäivän jälkeen. Kohta olemme camino-reittien risteyskohdassa ja joudumme tekemään päätöksen jatkaako Nortella vai siirrymmekö Primitivolle. Joidenkin tietojen mukaan Primitivolla olisi enemmän majataloja avoinna. Toisaalta se on kuulemma vaativampaa maastoa. Asturian maisemat ovat miellyttäneet. Kaunista, vaihtelevaa. Toki kävelysauvat ovat joutuneet töihin, kun mäkiä on riittänyt. Tänään yövymme Val de Diosin luostarissa. Tunkua…