Saavuin Arenys de Mariin jo iltapäivällä. Aamupäivän Norskin lento näytti hyvältä valinnalta, ehtii sopivasti illalliselle vielä tulopäivänä. Illallinen on aina se tulopäivän huippuhetki. Mittari näytti 31 astetta vielä iltakuudelta, mikä lisäsi illalliseen oluenjanon.
Muutamia haasteentapaisia kohtasin, ennen kuin pääsin tyydyttämään helteen nostattamaa oluthimoa.
Ponnistelin ansiokkaasti lukkojärkäleen kanssa, joka odotti porttiin kiinnitettynä numerokoodin haltijaa. Onneksi olin jo Savonlinnan hostellissa harjoitellut samankaltaista systeemiä. Pääsin sisään.
Keittiön kunto sai minut totaalisesti tolaltaan. Se näytti maailmanlopun jälkeiseltä kaaokselta. Oli kippoa, kuppoa, pussia, purnukkaa, elintarvikkeita nyyteissä ja nyyttien ulkopuolella. Eri ikäisiä, mutta ei onneksi yhtään niin vanhaa kuin Mummo. Sama näky toistui, kun avasin jääkaapin.
Ainakin aamupalaa varten pitäisi saada säntillinen paikka. Jääkaapin sisältö, voi luoja, paljon olen nähnyt mutta en milloinkaan tällaista. Roimalla otteella kauhaisin tavaroita kohti keittiön lattialla olevaa ”lajittelukeskusta”, mutta mieleeni tuli, että jokuhan saattaa olla jo residenssissä, vaikka se tyhjä olikin, kun saavuin. Päädyin raivaamaan tavarat vihanneskaukaloon ja puhdistamaan vain hyllyt itselleni ja muutamalle seuraavaksi tulevalle.
Ketään ei kuitenkaan tullut, ei edes sinä aikana, kun olin ”ansaitulla” illallisella. Mutta pimeää oli ehtinyt tulla. Kännyllä piti valaista lukkopesää.
Kirkonkellot soivat, kun vaeltelin takaisin ravintolasta. Kai ne pitävät tauon yöllä. Eivät pidä! Onneksi on korvatulpat.
Vielä yksi haaste ensimmäiselle päivälle, sängyn petaaminen. Olen ollut vain kerran vastaavanlaisessa residenssissä, Frankfurt-am-Oderissa (tarinaa löytyy blogista) ja se on ainut vertailukohtani. Siellä liinavaatteet olivat lähes tiiliskiven muodossa. Residenssit pyörivät käyttäjiensä mukaan, kuka toimii mitenkin. Täällä tuntuu suurpiirteisemmältä. Puuhylly tursusi liinavaatetta, josta en ollut varma oliko se pyykkiin menossa vai sieltä tulossa.
Nukkumaan mennessä pohdin, mahdanko olla oikeassa huoneessa. Jospa olenkin jonkun toisen huoneessa. Kun en tullessani muusta tiennyt, olin vain kivunnut ensimmäiseen kerrokseen matkalaukkuineni ja asettunut taloksi mukavimmalta tuntuvaan huoneeseen. Seuraavana päivänä selvitin asian. Mitään huonejakoa ei oltu etukäteen tehty, vaan vieraat tekevät valinnat.
Arenys de Marin taiteilijaresidenssin tiloja
Heh, itselläni ei olekaan kokemusta tuollaisesta, että vieraat tekevät valinnat. Toisaalta vastaavissa paikoissa on ollut avaimia aina vain yksi, jos niitä olisi ollut useampia, niin ehkä silloinkin olisi ollut sama homma..
Holat Mikko, tämä residenssi toimii vähän eri tavalla. Tänne haetaan, ei siis voi varata bookingeista. Nyt olemme kaikki viisi paikalla. Huikea kuukausi tulossa, kun on niin monenlaista taitajaa.
Hauska lukea!
Viisikö on huoneita siis?
Terveiset kuulaasta syyspäivästä!
T.
Marjatta
Kiitos viestistä! Residenssissä on neljä makuuhuonetta ja paljon yleisiä tiloja. Tänään on pilvistä, vain 26 astetta 🙂 Terkut!
Hei! Oliko työhuoneen piano siellä valmiiksi? Vai onko kuvassa juuri sinun huoneesi ja oma piano? Ratkesiko kämpän siisteysongelma?😄
Hei, piano oli siellä valmiina. Siivosimme asunnon niin, että pystyimme olemaan. Sen jälkeen en osaa sanoa. Luulen että residenssi on muuttanut, tarkista jos sitä pianoa tarvitset.
Kiitoksia, joo, tarkistan asiaa ☺️👍