Ostin juuri lentolipun Barcelonaan. Lähtöön on vielä aikaa, mutta hyvä niin. Nyt ehdin matkustella Barcelonan seudulla kirjojen avulla. Aloitin kirjallisen matkanteon Ildefonso Falconesin historiallisella romaanilla Meren katedraali. Kiehtova tarina naulitsi minut päiväkausiksi sänkyyn, kirjanjärkäle rinnuksilla makaamaan ja lukemaan.
Meren katedraali kertoo 1300-luvun Barcelonasta ja päähenkilön Arnaun sinnikkäästä työnteosta haaveidensa toteuttamiseksi. Arnau syntyy katalonialaiseen maaorjaperheeseen, mutta määrätietoisesti päättää muuttaa kohtaloaan.
Tarina kuvaa Santa María del Marin, eurooppalaisiin mahtipontisiin katedraaleihin verrattuna vaatimattoman kansankirkon rakennustöitä, joissa Arnaun työpanos näyttelee suurta osaa. Vaikka kyse on romaanista – fiktiosta – sen avulla palautuu mieleen monenlaista historian tunneilta etäisesti tuttua.
Varhaisen keskiajan elämä Barcelonassa näyttäytyy lukijalle raakuuksina ja epäoikeudenmukaisuuksina. Mieleeni palautuvat monenlaiset keskiaikaiset kidutusvälineet, joita nykypäivänä esitellään maailmalla eri museoissa. Ilman niiden todistusvoimaa, tarina tuntuisi monin paikoin epäuskottavalta. Läsna olisi ajatus, että ei noin voi olla. Kirjassa ihmisyksilöt hätyyttävät julmuutensa rajoja ja inkvisiittorit puristivat ”totuuksia” ihmisistä.
Olen käynyt Barcelonassa muutaman kerran, lyhyesti. Niillä reissuilla on tullut tutuiksi Ramblat, Antoni Gaudít ja Sagrada Familiat, mutta tämä pieni kirkko hienoine historioineen on jäänyt vallan varjoon.
Meren katedraalin lumoava valo
Loppusanoissaan Ildefonso Falcones kertoo pyrkineensä seuraamaan Pedro IV:n kronikoita ja soveltaneensa niitä fiktiivisen teoksen tarpeisiin.
Naisten ja maaorjien asema oli karu. ”Makaaminen ensimmäisenä yönä maaorjan morsiamen kanssa kuului kuin kuuluikin linnanherrojen oikeuksiin”, kertoo Falcones loppusanoissa. Juuri näin myös tarinan Arnau sai alkunsa.
Nuo viimeiset sivut ennen kuin 643-sivuinen teos oli loppuun luettu, sisälsivät paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia 1300-luvun elämästä ja historiasta. Niissä Falcones avaa myös Meren katedraalin historiallisia lähtökohtia.
Onhan tuo Santa Maria del Marin ikkunoista pursuava lumoava Välimeren valo, joka on vahvasti läsnä tarinassa, käytävä henkilökohtaisesti toteamassa.
”Santa Maria del Mar on epäilemättä yksi kauneimmista olemassa olevista pyhäköistä; siitä puuttuu muiden samaan aikaan ja myöhemmin rakennettujen kirkkojen monumentaalisuus, mutta sen sisällä henkii Berenguer de Montagutin tavoittelema tunnelma: se on kansan kirkko; sen on kansa rakentanut kansaa varten; se on karu, suojaisa ja suojeleva kuin suuri katalonialainen maatila, ja sen huikaisevin erikoisuus on Välimeren valo”, Falcones kirjoittaa loppusanoissaan.
Tämä on todella hyvä kirja, kuten muutkin Ildefonso Falconesin romaanit! Tarinat ovat paikoittaisesta raakuudestaan huolimatta poikkeuksellisen mukaansatempaavia, ja samalla erinomainen tapa oppia niin Barcelonan kuin muunkin Espanjan historiasta. Kannattaa lukea myös Meren katedraalin jatko-osa Maan perilliset. Olen muuten itsekin käynyt pari kertaa Barcelonassa, enkä edes ihan lyhyesti, mutta koska nuo reissut olivat ennen Falconesin kirjoja, on Santa María del Mar jäänyt minultakin toistaiseksi näkemättä. Pidän kovasti myös Carlos Ruiz Zafónin Barcelonaan sijoittuvista romaaneista.
Kiitos Mika! Kylläpä on hienoa, että sain lisää lukuvinkkejä sinulta. Kummatkin ponnahtavat lukulistalleni.
Jotenkin muutama viime vuosi on ollut niin hektistä, että tuntuu, että en ole juurikaan ehtinyt lukemaan (viihde)kirjoja. Aiemmin tapanani oli pyrkiä lukemaan kirja tai pari, jotka sijoittuvat kaupunkiin tai kaupunkeihin, joihin olen menossa. Todella mielenkiintoinen tapa tutustua kaupunkiin etukäteen.
Näin on, mielenkiintoinen tapa. Mutta lukeminen rauhoittaa myös hektistä elämää. Kyllä se on vaikeaa nukahtaa ilman kirjaa, ihan minkälaista vain. Joskus puoli sivua riittää uneen pääsyyn.