Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.
Santiagon teillä vaeltaessa saattaa törmätä keskellä ei mitään polun viereen pystytettyyn ”kahvilaan”. Joku paikallinen tarjoaa kulkijoille miehittämättömän välipalapöydän ”maksa mitä jaksat” -periaatteella. Myös monet majatalot, erityisesti uskonnollismieliset toimivat lahjoituksilla. Yöpyjät laittavat lippaaseen vitosen, jotkut jopa enemmän, jotkut taas eivät mitään. Vaikea uskoa, että donativo-paikat kukoistaisivat taloudellisesti. Kaikki maksaa: vessapaperit, aamiaistarpeet (joskus majataloa pyörittävä hospitalero laittaa jopa…
Ecuadorin matkan suunnittelu sai uuden vaihteen päälle. Heti kun kerroin reissusuunnitelmistani, sähköpostiini alkoi virrata viestiä yhdestä sun toisesta kriisistä. Tuntui kuin busseja suistuisi tieltä harva se viikko, maanjäristyksen jälkiä korjailtaisiin kokoaikaisesti ja kaikenlaiset zikat ja gigat vainoaisivat Ecuadoriin matkaajaa. Siihen suoneen iski sähköpostiini pullahtanut Ulkoasiainministeriön kutsu ”Matkustusturvallisuusiltaan”. Sinne! Valmistaudu – varaudu – nauti Ulkoasiainministeriön konsuliasioiden päällikkö Juha…
Muistutus siitä miten pieni on maailma. Tyttäreni illallisilla hänen avoanoppinsa kysyi olimmeko (siis vaari ja minä) käyneet aprillipäivänä Tallinnassa. Joo, miten? Avoanoppi oli kuullut työkaveriltaan seurueesta, joka lounasti Ravintola Moonissa viereisessä pöydässä. Työkaveri ei tuntenut meitä, mutta naapuripöytään kantautuneesta, epäilemättä kunnon volyymillä käydystä keskustelusta erottui tuttuja nimiä ja paikkoja, joista he laskivat yhteen yksi ynnä yksi. Kaiketi olimme…
Launtaina suuntasimme seitsemän hengen porukalla Tallinnaan. Tarkoituksena – ehkä jopa ainoana – syödä hyvin ja mieluiten blinejä. Se onnistuikin yllättävän helposti. Saimme etukäteen monia ravintolavinkkejä. Joissakin olen käynytkin – ehkä – eihän niitä paikkoja millään pysty muistamaan nimiltä, mutta yksi on jäänyt mieleen Tchaikovsky. Kävin siellä yksinäni lounaalla ja bors-keitto oli maittavaa. Juttua löytyy blogistani. Viron…
Ihana uutuus Kongressi-messujen tarjonnassa, ainakin minulle, oli Järvenpään kukkatalo. Ujo Elsa, joka ei halunnut kuvaan, kertoi että nyt retroillaan sisustuksen lisäksi myös viherkasveilla. ”Peikonlehdet, juorut, viirivehkat ja muut iän kaiken sitten koteja koristaneet viherkasvit ovat suosittuja taas. ” Parsakin. Sitä hän kehotti olemaan syömättä, sillä kyse on koristekasvista. Pelargonia mummon ikkunalla. Sellainen laulu on olemassa. Pelargoniasta…
Sain kutsun Nepalia esittelevään tilaisuuteen. ”FREE meal”, huusi kutsukortin saateviesti. Totta on, että hyvä ruoka hivelee mieltä, mutta jos jokin suomalainen taho olisi laittanut vastaavan viestin, olisin ryhtynyt miettimään milloin olen heidän tilaisuudessaan osoittanut erityistä ahneutta vaikkapa rynnimällä ensimmäisenä noutopöytään. Yleensä mennään ohjelma edellä ja ruokajärjestelyt siinä sivussa. Enkä muista koskaan ilman jääneeni, minkä todistaa…
Kolme ja puoli kontillista taideteoksia matkasi palasina rekalla Posiolta Helsinkiin. Aikamoinen urakka sekin. Helsingin Taidehallissa installaatiot aseteltiin kolmeen eri tilaan. Niitä voi käydä ihastelemassa toukokuun puoleenväliin asti Anu Pentikin Kolme tilaa -näyttelyssä. Korkea taivas Taivas koskettaa – poika istuu some-maailmassaan Taivas on lähellä, mutta silti kaukana. ”Taivas-sali oli näyttelyn vaikein, mutta toisaalta rakkain”, kertoo taiteilija…
Mummojen maailma on ihmeitä täynnä. Eilen Kansallismuseossa tapasin miehen, jonka titteli oli poster hunter, julistemetsästäjä. Kaikenlaista kolmejalkaista nanokorporaattoria (nainen) on tullut kohdattua, mutta eipä ole ennen vastaan kävellyt julistemetsästäjää. Eikä siinä vielä läheskään kaikki. 91-vuotias julistetaiteen grand old man Erik Bruun jakeli nimmareita esiteltyään ensin laajaa tuotantoaan. Syntyi oikein jono entisaikojen rokkistarojen tyyliin. Poster hunter,…
Meitä suomalaisia on usein moitittu hitaiksi sähköposteihin vastaajiksi, mutta vienankarjalaiset panevat paremmaksi. Onneton menin heinäkuisella reissullani Vienan Vuokkiniemellä lupaamaan eräälle yli 80-vuotiaalle naiselle ottaa selvää onko hänen sukulaistensa täällä Sammatissa oleva hauta kunnossa. Naisella ei ollut sähköpostia, jonka vuoksi sovimme, että paikallisen matkatoimiston johtaja välittää viestini hänelle, tuttuja kun olivat. Homma nyökyteltiin valmiiksi ja käyntikortit…
Ne jotka sanovat, että ikä on pelkkä numero, puhuvat potaskaa. Se on muutakin. Se on zika-viruksia, vuoristotautia ja ties mitä mistä ei teinimatkoillaan ollut edes kuullutkaan tai jos olikin eivät ne mokomat paljon päätä kivistäneet reissua suunnitellessa. Sitä vaan paukaisi matkaan sinne minne budjetti – vai liekö edes koko käsite käytössä – salli. Ajatusten sikermä…
Isoisomummo sanoi, että vahinko ei tule kello kaulassa eikä ämpäri päässä. Kyllä tulee! Vai miksi muuten nuo makailevat Tennarin vitriinissä. Kannattaa kuitenkin astua peremmälle. HAM:issa on esillä Tykö Sallisia. Sallisen maalaamia ensimmäisen vaimon, Mirrin muotokuvia on usein nähty muuallakin, mutta kiinnostavia ovat Helmi Vartiaisen itsensä maalaamat (Mirri eli Helmi Vartiainen) pari omakuvaa. Näyttely elokuun loppupuolelle…
Näitä saisi olla enemmän! Espoon eri kaupunginosien esittelykierroksia. Viime torstaina matkailualan perustutkintoa Omniassa suorittava Amina Mowjun kierrätti kiinnostuneita Saunalahdessa. Kierros oli hänen opastuspalvelut -näyttötyönsä. Parikymmenpäisen yleisön joukossa opastusta seurasi kolme näyttötutkintoarvioijaa, joista olin yksi. Vaikka olenkin asunut vuosikymmeniä Espoossa, Saunalahden on alue jäänyt vieraaksi. Aminan suunnittelema Saunalahti ennen ja nyt -kävelykierros antoi aivan uuden näkökulman…
Olen ollut menossa Kiasmaan vaikka kuinka kauan. Ehdinpä sittenkin katsomaan Mona Hatoum teoksia ja Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelyn. Kummatkin näyttelyt ovat käymisen arvoisia. Pahan jälkeen -huh, huh. Voi tätä maailmaa. Vielä pari päivää jäljellä, teokset esillä sunnuntaihin 26.2. asti. Kiirettä pitää. Kiasma
Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviunilta. Nyt on pihkatappien aika. Jos et tiedä mikä on pihkatappi, niin lue postaukseni viime syksyltä. Nyt pihkatappeja tapaa karhunpesissä. Syksyllä niitä oli tarjolla myös Ruunaan koskiyrittäjän Raunin koskilounaalla. Pilke silmäkulmassa tuolla Raunilla! Ruunaan Raunin koskilounas Kuva on Kuusamon suurpetokeskuksesta
Taas kaivelen messukassia ja muistiinpanoja eri Latinalaisen Amerikan osastoilla käymistä keskusteluista. Pitäisi päästä suunnitelmissa eteenpäin. Argentiinan ja Uruguayn ständit sijaitsivat messuilla lähekkäin, kuten maat kartallakin. Viiniä ja tangoa kielen opiskelun ohella Argentiinassa Argentiinan Bulevardi 5:ssa sijaitsevan lähetystön Annika Gostowskin kanssa juttelimme tovin. Hänen esittelemistään vaihtoehdoista eniten miellytti Górdoba – pieni kaupunki, jossa voi kuulemma liikkua jalan. Heti…
Jos poikasi kertoi eilen videoineensa ”mummoa, joka oli ainakin satavuotias”, Espoon upouudessa SuperParkissa, niin se olin minä. Kysäisin ketterältä esiteiniltä, voisiko hän ottaa minusta kuvan trampoliinilla, jossa hän heitteli kärrynpyöriä (hieno englanninkielinen nimitys tälle tempulle vilahti keskustelussamme, mutta ehti jo unohtua, samoin pojan nimi). Poika empi hetken ja uskaltautui ehdottamaan: ”Ehkä video olisi parempi”. Tuotos…
Messujen jälkeen ilta jatkui mummoillen. Ex-kollegan kanssa tapaamme aina aika ajoin, ja silloin on hakusessa jokin kiva, mielellään meille uusi ravintola. Aina ei kaikki mene nappiin. Olemme päätyneet kantakuppilaan, viinittömään thairavintolaan, meteliin, syömään kahdestaan typötyhjässä ravintolassa ja vaikka mitä. Nyt laitoin puskaradion liikkeelle. Kysely oli tällainen: ”Leppävaaran ravintolatarjontaa Kaksi tätiä haluaisi rupatella keskiviikkona klo 18 jälkeen. Muitakin ihmisiä mielellään mutta…