Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kuvittelin, että tämä Norwegian Getaway -risteilyaluksen yksi monista aktiviteeteista, Rope Course tarkoittaa kävelyä parin metrin pituisella lankulla laivan laidan ulkopuolella. Sekin olisi riittänyt. Vasta ohjeistuksen, jota en ilmiselvästi kuunnellut, jälkeen ja jo seuraavaan kerrokseen kiivettyäni tajusin, että lankulle pääsy vaatii tasapainoilua korkeuksissa erilaisilla alustoilla. Tässä kokeiltiin mummon rajat ja raajat. Siinä missä radalla tapaamani 19-vuotias…
Sataman tarjontaa. Porontaljoja, turkiksia, joulukoristeita ja muuta matkamuistoksi sopivaa. Jos ei maista ehdi ostaa tai löydä, viime hetken ostokset turisti tekee ennen laivaan astumistaan valtavassa sisääntulohallissa. Halli ei ole kauneudella pilattu, niin kuin ei ole turistin taival risteilyalukselta kohti kaupungin keskustaa. Alue on yhtä mylläkkää, rakennustelineitä, esteitä, kummia kulkuteitä. Voi, voi. Laivalla tietenkin on monenmoista…
Vähintäänkin erikoiseen asuun pukeutunut Christina houkuttelee Norwegian Getaway -alukselta ulostulevia risteilymatkustaja kanssaan kuvaan. Alus on ankkuroitunut Länsisataman Melkin laituriin. Se saapui maanantaiaamuna Pietarista ja jatkoi samana iltana kohti Tukholmaa. Christinan lisäksi laivan kupeessa sarvikypäräpäiset miehet valokuvaajineen yrittävät innostaa matkustajia ikuistamaan ensiaskeleensa Suomen kamaralla.Christina usko ei horju kun kysyn miten hänen kantamansa asu liittyy Suomeen. ”Suomalainen asu”. Christina kollegoineen matkaa laivan mukana satamasta toiseen….
Lehdistömatkan toisena päivänä tukevan, pekonit ja pletut sisältävän hotelliaamiaisen jälkeen siirrymme saunan lauteille kokemaan saunarituaaleja Meresuu-kylpylän tapaan. ”Mentolia, tuntuuko tuoksu”, Saunamaster kyselee. ”Ei vielä, vai?” Saunamaster panee ilman kiertämään huitomalla vimmatusti päänsä yllä pyyhkeellä. Pyöröliike saa mentolin tuoksun löyhähtämään ja lämmön kohoamaan. Uusi kauhallinen vettä kiukaalle kahden minuutin välein. Kaiken kaikkiaan rituaali kestää kymmenen minuuttia. Ulos ei saa mennä, alas saa. …
Parinkymmenen tuhannen asukkaan Jõhvi voi ylpeillä konserttitalollaan ja tietenkin Viron ainoilla balettifestivaaleilla. Viikon kestävä balettifestari järjestetään vuosittain toukokuun alussa. Eilen ryhmämme seurasi Georgian valtionbaletin esitystä. Matkailutoimittajien Killan lehdistömatka yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.
Santiagon teillä vaeltaessa saattaa törmätä keskellä ei mitään polun viereen pystytettyyn ”kahvilaan”. Joku paikallinen tarjoaa kulkijoille miehittämättömän välipalapöydän ”maksa mitä jaksat” -periaatteella. Myös monet majatalot, erityisesti uskonnollismieliset toimivat lahjoituksilla. Yöpyjät laittavat lippaaseen vitosen, jotkut jopa enemmän, jotkut taas eivät mitään. Vaikea uskoa, että donativo-paikat kukoistaisivat taloudellisesti. Kaikki maksaa: vessapaperit, aamiaistarpeet (joskus majataloa pyörittävä hospitalero laittaa jopa…
Ecuadorin matkan suunnittelu sai uuden vaihteen päälle. Heti kun kerroin reissusuunnitelmistani, sähköpostiini alkoi virrata viestiä yhdestä sun toisesta kriisistä. Tuntui kuin busseja suistuisi tieltä harva se viikko, maanjäristyksen jälkiä korjailtaisiin kokoaikaisesti ja kaikenlaiset zikat ja gigat vainoaisivat Ecuadoriin matkaajaa. Siihen suoneen iski sähköpostiini pullahtanut Ulkoasiainministeriön kutsu ”Matkustusturvallisuusiltaan”. Sinne! Valmistaudu – varaudu – nauti Ulkoasiainministeriön konsuliasioiden päällikkö Juha…
Muistutus siitä miten pieni on maailma. Tyttäreni illallisilla hänen avoanoppinsa kysyi olimmeko (siis vaari ja minä) käyneet aprillipäivänä Tallinnassa. Joo, miten? Avoanoppi oli kuullut työkaveriltaan seurueesta, joka lounasti Ravintola Moonissa viereisessä pöydässä. Työkaveri ei tuntenut meitä, mutta naapuripöytään kantautuneesta, epäilemättä kunnon volyymillä käydystä keskustelusta erottui tuttuja nimiä ja paikkoja, joista he laskivat yhteen yksi ynnä yksi. Kaiketi olimme…
Launtaina suuntasimme seitsemän hengen porukalla Tallinnaan. Tarkoituksena – ehkä jopa ainoana – syödä hyvin ja mieluiten blinejä. Se onnistuikin yllättävän helposti. Saimme etukäteen monia ravintolavinkkejä. Joissakin olen käynytkin – ehkä – eihän niitä paikkoja millään pysty muistamaan nimiltä, mutta yksi on jäänyt mieleen Tchaikovsky. Kävin siellä yksinäni lounaalla ja bors-keitto oli maittavaa. Juttua löytyy blogistani. Viron…
Ihana uutuus Kongressi-messujen tarjonnassa, ainakin minulle, oli Järvenpään kukkatalo. Ujo Elsa, joka ei halunnut kuvaan, kertoi että nyt retroillaan sisustuksen lisäksi myös viherkasveilla. ”Peikonlehdet, juorut, viirivehkat ja muut iän kaiken sitten koteja koristaneet viherkasvit ovat suosittuja taas. ” Parsakin. Sitä hän kehotti olemaan syömättä, sillä kyse on koristekasvista. Pelargonia mummon ikkunalla. Sellainen laulu on olemassa. Pelargoniasta…
Sain kutsun Nepalia esittelevään tilaisuuteen. ”FREE meal”, huusi kutsukortin saateviesti. Totta on, että hyvä ruoka hivelee mieltä, mutta jos jokin suomalainen taho olisi laittanut vastaavan viestin, olisin ryhtynyt miettimään milloin olen heidän tilaisuudessaan osoittanut erityistä ahneutta vaikkapa rynnimällä ensimmäisenä noutopöytään. Yleensä mennään ohjelma edellä ja ruokajärjestelyt siinä sivussa. Enkä muista koskaan ilman jääneeni, minkä todistaa…
Kolme ja puoli kontillista taideteoksia matkasi palasina rekalla Posiolta Helsinkiin. Aikamoinen urakka sekin. Helsingin Taidehallissa installaatiot aseteltiin kolmeen eri tilaan. Niitä voi käydä ihastelemassa toukokuun puoleenväliin asti Anu Pentikin Kolme tilaa -näyttelyssä. Korkea taivas Taivas koskettaa – poika istuu some-maailmassaan Taivas on lähellä, mutta silti kaukana. ”Taivas-sali oli näyttelyn vaikein, mutta toisaalta rakkain”, kertoo taiteilija…
Mummojen maailma on ihmeitä täynnä. Eilen Kansallismuseossa tapasin miehen, jonka titteli oli poster hunter, julistemetsästäjä. Kaikenlaista kolmejalkaista nanokorporaattoria (nainen) on tullut kohdattua, mutta eipä ole ennen vastaan kävellyt julistemetsästäjää. Eikä siinä vielä läheskään kaikki. 91-vuotias julistetaiteen grand old man Erik Bruun jakeli nimmareita esiteltyään ensin laajaa tuotantoaan. Syntyi oikein jono entisaikojen rokkistarojen tyyliin. Poster hunter,…
Meitä suomalaisia on usein moitittu hitaiksi sähköposteihin vastaajiksi, mutta vienankarjalaiset panevat paremmaksi. Onneton menin heinäkuisella reissullani Vienan Vuokkiniemellä lupaamaan eräälle yli 80-vuotiaalle naiselle ottaa selvää onko hänen sukulaistensa täällä Sammatissa oleva hauta kunnossa. Naisella ei ollut sähköpostia, jonka vuoksi sovimme, että paikallisen matkatoimiston johtaja välittää viestini hänelle, tuttuja kun olivat. Homma nyökyteltiin valmiiksi ja käyntikortit…
Ne jotka sanovat, että ikä on pelkkä numero, puhuvat potaskaa. Se on muutakin. Se on zika-viruksia, vuoristotautia ja ties mitä mistä ei teinimatkoillaan ollut edes kuullutkaan tai jos olikin eivät ne mokomat paljon päätä kivistäneet reissua suunnitellessa. Sitä vaan paukaisi matkaan sinne minne budjetti – vai liekö edes koko käsite käytössä – salli. Ajatusten sikermä…