Sain kutsun Nepalia esittelevään tilaisuuteen. ”FREE meal”, huusi kutsukortin saateviesti. Totta on, että hyvä ruoka hivelee mieltä, mutta jos jokin suomalainen taho olisi laittanut vastaavan viestin, olisin ryhtynyt miettimään milloin olen heidän tilaisuudessaan osoittanut erityistä ahneutta vaikkapa rynnimällä ensimmäisenä noutopöytään. Yleensä mennään ohjelma edellä ja ruokajärjestelyt siinä sivussa. Enkä muista koskaan ilman jääneeni, minkä todistaa myös vilkaisu peiliin.
Toki Nepal-kutsussa mainittiin tilaisuuteen liittyvä kiinnostava ohjelma ja joitakin vaikuttavan oloisia nimiä ja tilaisuuden pukukoodi ”smart casual”. Ilmoittauduin.
Free meal -kutsu pompahteli postiin säännöllisin väliajoin vielä senkin jälkeen kun olin jo ilmoittautunut. Vielä eilen iltapäivällä mietin, onko ilmoittautumiseni tullut perille, kun en saanut kiitos ja tervetuloa -viestiä. Menin kuitenkin paikalle.
Hieman myöhässä kun saavuin, Mr. Ram Kaji Khadka, Nepalin Tanskassa sijaitsevasta suurlähetystöstä, oli jo ehtinyt puhujapönttöön ja toivotteli porukkaa tervetulleeksi.
Pian kävi ilmi, että suomalaiset saivat lähes jakamattoman huomion, sillä meitä oli vain kourallinen. Isäntiä oli ties-kuinka-moninkertainen määrä.
Mielenkiintoista juttua kaikki tyynni. Puheet olivat lyhyehköjä, napakoita esittelyjä eri matkailumahdollisuuksista Nepalissa, joista jokainen pystyi valitsemaan oman kiinnostuksen aiheensa. Lisätietoa sai puheita seuraavassa workshop-tyyppisessä tilaisuudessa.
Minä luonnollisesti pureuduin vaellusmahdollisuuksiin. Teahouse trekking ei tarkoita teehuoneiden pongaamista vaan nämä teehuoneet ovat vaeltajia palvelevia majataloja, joita löytyy Mandela Travelissa työskentelevän Bipinin mukaan kaikkialta. Bipin piirteli karttaani omasta mielestään Nepalin hienoimman reitin. Reitille pääsee Pokharan kaupungista. Sinne kannattaa matkata bussilla Katmandusta ja lentää takaisin. Näin näkee maisemat sekä maasta että ilmasta käsin. Reitti, josta Bipin puhui on ympyrän muotoinen, 18-21 päivää. Lyhyempi vaihtoehto on 5-7 päivän mittainen.
Koskahan sinne ehtisi? Parhaat ajankohdat ovat loka-marraskuu ja huhti-toukokuu. Nepalissa tarvitaan viisumi ja vaelluslupa (trekking permit).
Kotivierailut ovat suosittu tapa tutustua nepalilaiseen elämänmenoon. Suomessa pääsee jyvälle kulttuurin kiemuroista varmaan paljon helpommin kuin Nepalissa, jossa Mr. Ram kertoi olevan 123 kieltä ja 125 etnistä ryhmää. Kaikki kuulemma aivan erilaisia kulttuureiltaan.
Kun sanoin kirjoittavani mummo-blogia isäntiä nauratti kovasti. Sana kuulostaa kovin samanlaiselta kuin heidän ”momo”, dumplingit, pelmenit, mykyt vai miksi niitä nyt sitten missäkin päin kutsutaan eli uppopaistetut, täytetyt taikinakääröt.
Nepal Tourist Board Isäntäväki tervehti laittamalla kämmenet yhteen ”Namaste”.
Tilaisuuden lopussa yllätys
Ai niin! Syötiinhän me myös. Poroa, lohta, silakkaa, punajuuri-homejuusto paistosta. Kyytipoikana kuoharia.
Missä momot?! Täytyy varmaan lähteä Nepaliin maistelemaan.
Tilaisuus järjestettiin Paasitornissa. Järjestelyistä huolehti jokin venäläiseltä kuulostava matkatoimisto.