Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kotiinlähtöä helpottivat, kun tasoittivat tien. Sivilisaatio saapuu Ahuanoon. Liikkuminen helpottuu, mutta luonto siirtyy kauemmas. Olemme ensimmäisiä asfaltilla ajelijoita. Jo nyt kun tietyökoneet mellastivat, lintujen äänet vähenivät. Apinoita näkyi kyllä vielä joen puoleisolla piha-alueella. Siellä ne näyttävästi heijasivat itseään puusta puuhun kun söimme aamiaista. Nyt takaisin yläilmoihin, Quitoon 2800 metrin korkeuteen. Tilataksilla viitisen tuntia. Sama rauhallisesti…
Aina ei tuo espanjan kieli osu kohdalleen. Opas ohjeisti, että uimapuvut mukaan. Menemme ”mikälie ilmaisu se olikin” ja kuvittelin, että kyse on kylän nimestä. Hämmästyksekseni löysin itseni laskettelemasta Amazonin Rio Napo -jokea pitkin renkaalla. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa ollut. Hissukseen joki työnsi eteenpäin ja koskikohdatkin olivat vaisumpia kuin Kuusamossa, missä olen koskiin tutustunut, suuremmalla…
Ihmisten julmuudella ei ole mitään rajaa. Tutustimme tarhaan, jossa hoidetaan hylättyjä ja viranomaisten huostaanottamia eläimiä. Kilpikonnia, joiden kilpiin oli porattu reikiä, jotta niitä voisi taluttaa remmissä kuten koiria. Papukaijoja, joilta siivet oli katkaistu. Monia yksilöitä, joita on pidetty lemmikkeinä vastoin kansainvälisiä sopimuksia, ja jotka eivät enää selviä viidakossa. Amazoonicoa meille esitteli USA:sta kotoisin oleva vapaaehtoistyöntekijä. Hän…
Ecuadorissa on 17 eri alkuperäisväestökulttuuria. Tenan alueella missä olemme, asuu kichwa-väestöä. Kävimme Isla Anacondassa tutustumassa heidän asuinalueeseensa ja Teresa-rouvan kotiin. Oppaamme Jaime kehotti aina käyttämään sen heimon opasta, jonka asuinaluetta lähestyy. ”Olen kichwa. En edes minä voi mennä toisten alkuperäisasukkaiden alueelle. Siinä voi päästä hengestään. Erityisen tarkkoja ovat huao-ranit. Eivät kaikki. Koulutetut hyväksyvät, mutta osa on hyvinkin tarkka…
Tarzanilla ei muistini mukaan ollut viidakkoveistä. Oppaanamme täällä Amazoneilla toimivalla Jaimella on. Jaime, kuten kaksi keittiössä hyörivää kokkia ovat Kichwa-alkuperäisväestöä. Tänään Jaime vei meidät viidakkoon. Hieman mutisten otin vastaan hänen ojentamansa kepin. ”Olen vanha, mutta en niin vanha…No, ehkä käärmeitä varten.” Keppi osoittautui kuitenkin todella tarpeelliseksi, kun astelimme kasvillisuuden seassa Jaime edellä viidakkoveitsellä tietä raivaten. Liekö olisin selvinnyt…
Tänään keskustelimme ecuadorilaisten perhe-elämästä sekä sosiaaliturvasta ja sen rahoittamisesta. Verojen välttely, korruptio ja raakaöljyn barrelihinta tuntuivat olevan suurimpia harminaiheita. Nykyisen presidentti Lenin Morenon vaalilupaus nostaa erittäin köyhien (10 % kansasta, jotakuinkin 1,7 miljoonaa henkeä eli perhe, joka tienaa alla 80 dollaria kuukaudessa) sossuavustus 70 dollarista 150 dollariin herättää kysymyksen, miten tuo kaikki rahoitetaan. Ope Tómas kertoo,…
Suomesta tehdään viinaralleja Viroon. Ja kuka muistaa muinoiset rasvareissut Ruotsiin? Taisi olla enemmän pohjoisen juttuja. Kaikenlaista kotiin Kolumbiasta Ecuadorilaiset sen sijaan suuntaavat vaate-, ruoka- ja tekniikkaostoksille Kolumbiaan. Pääkaupungista Quitosta ajaa rajan yli neljässä tunnissa. Ope kertoi, että monet käyvät perheineen ostoksilla parin viikon välein. Hinnat Kolumbiassa ovat edullisempia, johtuen rahan arvon heilahteluista, ja laatu on parempi. Tämä tietenkin…
Tämän iltapäivän ohjelmassa moottorikanootilla ajelu Rio Napo -joen vehreissä maisemissa. Napo on yksi Amazonin lukuisista haaroista. Pienet apinat olivat vallan ihastuttavia. Avauskuvassa nuori ja utelias capuchino-apina. Nyt on sitten uitu ensimmäisen kerran Etelä-Amerikassa. Vesi Napo-joessa oli huomattavasti lämpimämpää kuin kotijärvessä ennen tänne tuloa.
Maanantai. Espanjan opiskelu alkoi tänään. Meitä on täällä Gaia-lodgessa viisi vierasta. Englantilainen ja saksalainen opiskelija, Quitosta mukanamme tullut opettaja ja hänen teini-ikäinen poikansa. Koska espanjan kielen taitomme ovat kovin eri tasoilla, saamme yksityisopetusta kaksi tuntia päivässä jokainen. Aloitin heti aamiaisen jälkeen 8.30. Ope intoutui niin Ecuadorin historiasta, alkuperäisväestöstä ja 90-luvun pankkikriisin kuvaamisesta, että unohti lopettaa…
Lähes kuusi tuntia kiemurteli pikkubussi ylämäkeen alamäkeen Quitosta tänne Gaia-lodgeen. Olemme nyt reilut pari tuhatta metriä alempana kuin Quito. Napo-joki siintää rehevän kasvillisuuden raoista. Lähin suurempi paikka on Tena. Kerrankin pystyi nauttimaan maisemista sillä venäläistaustainen kuljettajamme ajoi rauhallisesti. Kuljetuksen järjesti Simon Bolivar -kielikoulu ehkäpä heidän kuljettajiaan on neuvottu hellittämään kaasujalkaa.
Tarvitaanko malariapillereitä vai ei, kun suuntaa Amazonin viidakkoon. Siitä on kahdenlaista näkemystä. Koululla pitivät tarpeettomana, sillä Punta Ahuano ei ole niin syvällä viidakossa, että malariariski olisi. Kotomaassa rokotushoitaja kuitenkin kirjoitti reseptin. Aloitin kuurin varmuuden vuoksi. Pitäisi pukeutua vaaleisiin vaatteisiin hyttysten takia. Mistä minä mustankäyttäjä niitä nyt tempaisen. Quitossa malariavaaraa ei ole. Muutkin rotsikat vierastava 2800 metrin…
Viikon perusteella lähettäisin jopa tyttäreni tänne opiskelemaan espanjaa, ellei tuo liikenne olisi niin kamalaa. Joka päivä lehdestä voi lukea kuolonkolareista. Tarvitaan pataljoona suojelusenkeleitä. Koulu on hyvä ja yksityisopetus erinomainen idea. Kun tänne asti matkustaa, kannattaa satsata. Sitä paitsi yksityisopetus on edullista. Neljä tuntia on aivan riittävä määrä. Aamuisin 8.30–12.30. Iltapäivällä sitten läksyjen kimppuun. Manana-meininki on…
Tänään perehdyimme open kanssa darran hoitoon. Teema tuli kuin annettuna eilisen cocktail-illan jälkeen. Darra on enemmänkin miesten hommia täällä Ecuadorissa. Miehet (ja vapaamieliset naiset) käyvät kavereittensa kanssa pubeissa ja diskoissa. Perinteiset naiset eivät pubeja harrasta. Suomessa yleisin darra-ateria lienee pizza. Täällä syödään ”el ceviche”, mereneläviä. Toki ”el cevicheä” syödään muulloinkin. Hyvää on ilman darraakin, olen maistanut…
Pari viikkoa on kulunut aika lailla kuivin suin. Ecuadorilaiset tuntuvat olevan mehukansaa. Mehuja juodaan aamulla, lounaalla ja illallisellakin. Lasillinen viiniä ravintolassa, jos sitä ylipäätään on tarjolla, maksaa lähes yhtä paljon kuin ruoka. Eikä se kummoista ole missään ollut, ovat maistuneet Alkon kuuden euron viiniltä. Aika pian lopetin kyselemästä viinilistaa, sitä kun ei monessakaan paikassa ole….
Kun opettaja kuuli, että tyttärelläni on kuusi marsua lemmikkinä, hän otti asiakseen hakea materiaalia marsujen elämästä Ecuadorissa. Marsut ovat monikäyttöisiä täällä. Niitä käytetään ravinnoksi maaseudulla. ”Ei juurikaan kaupungeissa”, arveli ope. Hän arvioi, että ehkä parikymmentä prossaa ecuadorilaisista syö marsua. Ei missään nimessä kaikki. Marsuille järjestetään nopeuskilpailuja. Kourumaisen radan päähän laitetaan marsujen herkkuruokaa, alfa alfaa. Yleensä kaksi…
Neljä tuntia kahdestaan opettajan kanssa. Aluksi luulin, etten jaksa olla niin intensiivisesti läsnä, mutta hyvin sujuu. Käymme läpi minua kiinnostavia aiheita ja ope panee verbit ojennukseen siinä sivussa. Mikä parasta ei tarvitse odotella muiden muodostaessa lauseita ja miettiessä oikeita sanoja. Sen voi kaiken tehdä itse. Tänään keskustelimme Ecuadorin presidentistä Lenin Morenosta (Lenin Tumma, vapaasti käännettynä)….
Kielikoulu järjestää myös iltaohjelmaa, joissa syvennytään kulttuurin eri osa-alueisiin. Viikonloppuisin on retkiä. Tänään ohjelmassa oli salsa. Sehän on mummon mieleen. Jalkoja (omia) tuntui tosin olevan liikaa. Askeleet eivät ole koskaan olleet minun juttuja. Sen verran diskosukupolvea edustan. Mutta eipä tuo menoa haitannut. Salsa Club Quitossa yksityistunnit maksavat 10 USD tunnilta.
Aika kauan olen ilman salmiakkia selvinnyt, mutta eilen oli pakko avata aski. Kuulun ihmisiin, jotka pakkaavat matkalaukkuun aina muutaman salmiakkipastillirasian, jos ei muuten niin testatakseni muiden kulttuurien edustajien makunystyröitä. Tämä tapa on perua opiskeluajoilta, jolloin työskentelin vuoden verran Lontoossa hotellissa. Keltanokka kun olin, en tajunnut kuinka haluttu tuo karkki on, kun sitä ei ole saatavilla. Kun…
Terveisiä sinne Gringolandiaan. Tänään iltatunnilla puhuttiin rumia. Olen kuvitellut, että gringo viittaa amerikkalaisiin, mutta ei. Ecuadorilaisen näkökulmasta minäkin olen gringo. Kaikki ulkomaalaiset, eteläamerikkalaisia lukuun ottamatta ovat gringoja. Se ei kuitenkaan ole kovin paha ilmaisu. Lienevätkö herkkänahkaisia vai mitä, mutta monet suomalaisten surutta suoltamat kirosanat naamioidaan. Esimerkiksi ”paska” muotoutuu ”mier coles” eli samaksi kuin viikonpäivä keskiviikko….