Sinisiä muoviämpäreitä kannetaan ulos Finlandia-talosta!
Meneillään on Kongressi, tapahtumanjärjestäjien ammattilaismessut. Joskus olen itse kantanut lähimarketista puoli-ilmaisia hedelmiä ämpärissä. Se oli jotakuinkin noloa.
Keinot erottautua parinsadan tapahtumajärjestäjän ja palveluntarjoajan joukosta ovat näköjään monet.
Helsingin musiikkitalo erottautui järjestämällä messuvieraille makoisan after work- tilaisuuden, jossa esiteltiin myös tarjolla olevat kokoustilat. Niin ja tietysti myös narikkatilan ämpäreille.
Olin niin ällistynyt noista ämpäreistä, etten älynnyt ottaa kuvia tarjoomuksista. Marjoilla ja mehuilla sai tuunata kuoharinsa noutopöydässä. Hyvä niin, vitamiinit olivat tarpeen messuosastolta toiselle vaeltamisen jälkeen.
Ruokapuolta edustivat juustot, chorizo-makkarat, hedelmät ja parmankinkku. Vaikka ei ole lahjaporsaan suuhun katsomista, niin lihaisat ja muutkin kokkaritarjottavat pitäisi leikata niin pieniksi palasiksi, että palan saa kerralla nieltyä.
Kävi nimittäin niin, että juuri kun olin saanut ilman veistä ja haarukkaa kammettua suuhuni kinkkusiivun, yksi tilaisuuden emännistä – kohtelias kun oli – liittyi seuraani ja ryhtyi kyselemään aiempia kokemuksiani Musiikkitalosta. Olisin niin mielelläni kertonut, siitä kun vainosin miehiä Musiikkitalon vessan ovella joitakin vuosia sitten. Tein juttua Helsingin vessoista ja puuttui miesnäkökulma.
Tyydyin kuitenkin vain kakomaan kinkkua ja keskittymään siihen, etten tukehdu jänteeseen. Noloa, melkein yhtä noloa kuin tallustella ympäri ämpäri Helsinkiä ämpäri kädessä.
Vessajuttuni löytyy tästä linkistä sivulta 12.