Näkemistä, kokemista ja lukemista
Barentsinmereen johtavan Storelva-joen rannalla kävi viime tiistaina vilske ja vipinä. Kamerat raksuivat ja puhe pulppusi kilpaa joessa pulputtavan laitteiston kanssa. Meneillään oli lohitekoälyn pilottihankkeen mediatilaisuus. Muutamia kuvia Berlevågin kylästä laitoin edelliseen postaukseen. Varsinaista suomenkielistä nimeä Salmon AI -hankkeelle ei vielä ollut tarjota, mutta kutsuttakoon sitä tässä lohitekoälyksi. Tilaisuuteen osallistui toimittajia ja kuvaajia ympäri Suomen. Norjalaisia…
Jos joku asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, sen tietenkin toivoisi olevan. Kävin Pohjois-Norjassa Berlevågin kalastajakylässä tutustumassa Huawein kehittämään teknologiaan, jonka avulla yritetään ratkaista kyttyrälohiongelmaa erottelemalla suojellut atlantinlohet vieraslajina tulleesta kyttyrälohesta jo ennen kuin kyttyrälohet ehtivät jokeen kutemaan – ja kuolemaan. Kyseessä oli Huawein järjestämä mediamatka, johon osallistui joukko media-alan toimijoita. Berlevåg on pieni kalastajakylä…
Katalonian projektia varten luin taas yhden Ildefonso Falconesin kirjan. Oli jotakuinkin virkistävää siirtyä melkein nykyaikaan. Aiemmat lukemani Falconesin tarinat liikkuivat keskiajalla. Taidemaalari Dalmaun ja aatetaistelija Emman kohtaloiden kautta pääsin tutustumaan 1900-luvun alun arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen. Näiden kahden lisäksi Falcones kuljettaa tarinassa kahta hellyttävää mierolaista, katulasta, joiden kautta Barcelonan kuvaus laajenee. Sielujen maalari -kirjan maailma on…
Siitä on jo aikaa, kun olin käymässä Seppälän lammastilalla. Silloin sain maistaa täytettyjä ruisnappeja, joissa oli lammasta. Minulla on vielä yksi ostamistani lampaanlihapurkeista jäljellä ja haluaisin viedä sen tuliaisiksi porukalle, jota varten sen ostin aikoinaan. Korona ja monet muut yhteensattumat ovat siirtäneet tapaamistamme ja aika on hoitanut reseptin ties minne. Kysyin Seppälän lammastilan Anulta, miten…
Yövyn Suomessa harvoin hostellissa, mutta karhukojusta palatessani halusin katkaista pitkän matkan Lentiirasta Espooseen ja päädyin yöksi Savonlinna Rentalsin hostelliin. Ihan hyvällä paikalla, keskustassa uutuuttaan siisti hostelli. Huone oli kyllä pieni, jotakuinkin samankokoinen kuin karhukoju, josta minulla oli kokemusta kolmelta edelliseltä yöltä. Savonlinna on tuttu paikka monella tapaa. Siellä on tullut nukuttua monesti, myös oopperassa. Pariin…
Kuhmoon karhusafarille matkatessa pätkimme Espoosta alkaneen ajomatkan yöpymällä Kuopiossa. Toki ennen Kuopiota ehdimme pysähdellä siellä täällä. Esimerkiksi Juvalla, josta kyytiimme tuli kolmas. Linkistä näet hänen terveisensä Kuopiosta. Juvalta kyytiin tuli tämä heppu. Yöksi Mummolaan Hitaan menon takia ilta koitti ennen kuin kurvasimme majoituspaikkaamme Mummolaan. Mummola on yksityisasunto, joka löytyi Booking.com -sivustolta. Aika hauskaa! Mummolle sopii…
Paahtavaa aurinkoa pakeneville espoolaisille vinkki. Glimsinjoen rantamaisemissa Träskändan puistossa voi vaellella vehreyden keskellä. Vilpoisampaa! Kokeilin viime sunnuntaina. Aijun kesäkahvilassa tankkasin menetetyt kalorit. Kahvila on avoinna vielä syyskuun. Aukioloajat kannattaa tsekata Facebookista. Träskändan puistosta ja Aijun kesäkahvilasta löytyy postaus myös viime kesänä.
Kolme yötä – kolme eri kojua. Ensimmäinen yö oli tietenkin jännittävin, mutta jännittäviä olivat muutkin. Päivällisen jälkeen Bear Centren auditoriossa kerrottiin miten kojuissa tuli olla. Hiljaa siis. Sitten napattiin eväsreput ja opas lähti viemään meitä kohti kojuja. Seuraavassa päiväkirjamerkintöjä. Niitähän ehti tehdä, sillä aikaa oli neljätoista tuntia joka yönä. Ensimmäinen yö kojussa numero 27A (perjantai-lauantai)…
Olipa hyvä, että Bear Centressä ehdottivat joka yölle eri kojua. Teimme varausta viime marraskuussa ja silloin koko karhukuvaus tuntui niin etäiseltä – ja epäilys hellittääkö korona – ettei näihin pikku yksityiskohtiin tullut paneuduttua. Nyt saimme monenlaista maisemaa: metsä-, lampi- ja suomaisemaa. Bear Centerissä on erikokoisia kojuja, vanhoja ja uusia. Uusia rakennetaan vanhojen rinnalle. Uudet kojut…
Päivällistä tarjoiltiin päivittäin kello 16. Siihen mennessä kojuihin aikovat olivat jo ehtineet paikan päälle Lentiiraan. Ensimmäisenä päivänä jännitys tiivistyi, kun katselin ympärilleni ruokasalissa. Mistä kaikkialta ihmisiä saapuukaan? Tulenko näkemään karhuja? Eri päivinä keittiössä hyöri eri kokit, mutta kyllä oli maukasta ruokaa kaikkina päivinä. Maustetta ja makua löytyi riittävästi. Punaviinin puutostila tosin alkoi vaivata jo toisena…
Lentiira sijaitsee Kuhmon alueella muutaman kilometrin päähän Vartiuksen raja-asemasta, julkisten yhteyksien saavuttamattomissa. Autottomalle se on haaste. Karhukamullani oli auto ja sillä matkasimme Espoosta. Katsoimme parhaaksi yöpyä yhden yön Kuopiossa ja varata vielä yhden lisäyön Lentiirassa Bear Centren majoitustiloissa, jotta karhukojuissa olisimme pirteitä. Muut Bear Centressä tapaamani ihmiset tulivat kuka milläkin. Hollantilaismies kertoi, että omistaja haki…
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kyllä jännitti lähteä kolmeksi yöksi karhukojuun. Jännitti paikka, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta ja tietenkin karhut ja se, kuinka kuumaa kojussa on. Jotkut tarinat kertovat haaskojen hajusta ja minulla on kiusallisen hyvä hajuaisti, tai ainakin ennen koronaa oli. Näihin kiinnitin huomiota varatessani karhusafaria Kun lomailen en halua…
Kyllä nyt jännittää! Kohta on lähtö Kuhmoon, jossa tarkoitus on kuvata karhuja yöaikaan kojuista käsin. Silloin pitää olla hiljaa, ei saa yskiä eikä aivastella. Saati sitten oksentaa, jos sattuisi haaskat haisemaan helteessä. Ja hellettähän on riittänyt, huoah…Toivottavasti kuvauskojut ovat kestävää laatua ja Putin pitää porukkansa rajan tuolla puolen. Kojut sijaitsevat aivan rajan pinnassa. Olennaiset tavarat…
Kävimme kolmeen naiseen Taidekeskus Salmelan kuvataidefestareilla. Oli kiva havaita, että mieltymykset eri teoksien välillä jakautuivat. Näyttelyn alkupäässä valitsimme kukin yhden teoksen omaa seinää ajatellen. Huomasin, että itseäni puhuttelivat vahvat värit, usein vihreät. Elämäntilanne vaikuttaa tietenkin taidekokemukseen. Itse hämmästelin, kun huomasin pysähtyneeni pitkäksi aikaa kuvataiteilija Anniina Vainionpään naiskuvan Syli ääreen. Se puhutteli. Mietinkin miksi, sillä synkkähän…
Vietin reilun tuhannen viidensadan sivun verran 1300–1400-luvun Barcelonassa. Aloitin Ildefonso Falconesin historiallisella romaanilla Meren katedraali ja nyt sain päätökseen jatko-osan Maan perilliset. Huh, huh, täytyy sanoa, että alkoi jo tuntua työltä jo tuon toisen kirjan puolivälissä, vaikka viininviljelyjutut olivatkin kiinnostavia. Meren katedraalista postasin jo aiemmin. Maan perilliset -kirjassa viininviljely oli kiinnostavaa. Kirjassahan yksi keskeisistä hahmoista…
Tähän kirjaan ehdottomasti palaan, kun valmistaudun seuraavaan Lapin reissuun. Vastatuuleen -kirjasta saa paljon taustatietoa saamelaisuudesta. Tällä kertaa ehdin vain pikalukea sen. Kirjan kannen ”Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta” sain jotenkin suppeamman kuvan kuin sisältö näyttäisi antavan. Kirja purussa tietoa saamelaisalueiden maankäytöstä, saamelaisiin kohdistuvista tutkimuksista, kouluoloista ja monesta muusta kiinnostavasta asiasta nimenomaan saamelaisten kokemina. Arktinen painajainen -luku selvensi…
Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju kierteli vaimonsa Jennyn kanssa Ruijassa ja Jäämeren alueella lähes sata vuotta sitten. Hän kokosi valtavan määrän yksityiskohtaista tietoa kveeneistä, alueen suomalaistaustaista asukkaista, ja heidän elinoloistaan. Tämä kaikki löytyy 555-sivuisesta Ruijan suomalaisia -kirjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1928. Jos matkaat Finnmarkin seuduille, Pohjois-Norjaan, teos kannattaa ainakin selailla, ellet jaksa kaikkea yksittäisten…
Pakko palata vielä Somerolle. Lueskelin aamukahvia juodessani pari lastenkirjaa, jotka on kylläkin tarkoitettu Hänelle, joka teki minusta Mummon. Sisu-kirjoissa on sen verran kasvuvaraa, etten heti antanut niitä hänelle. Kaksi ja puolivuotias ei ihan näin laajoja tarinoita lueskele, lähinnä katselee vain kuvia ja niitäkin mielellään itse selostaa tai korkeintaan kuuntelee selostuksen. Mutta kyllä on hienoa, että…
Nyt pääsee Saharan tunnelmiin myös visuaalisesti, kuumuushan meillä jo on. Ammattiluontokuvaaja ja freelance-toimittaja Päivi Arvonen on asunut kaksitoista vuotta Egyptissä, Kairossa. Vuonna 2014 hän osallistui kahden viikon safarille Saharan autiomaahan. Sadan hengen retkue matkaisi jeepeillä, yöpyi teltoissa ja ihaili autiomaan pimeydessä tähtitaivasta. Näin sanottuna kuulostaa kevyeltä, mutta sitä se ei varmasti ollut alkeellisissa olosuhteissa, yön…