”Olen kurkkua myöten täynnä tätä kuumuutta.” Olisin kuvitellut jonkun suomalaisen, vaikkapa minun sanovan niin, mutta se en ollut minä, vaan paikallinen kempparin kassa. Hänen mukaansa kuumuutta on kestänyt toukokuusta asti.
Olen itse ollut täällä kaksi viikkoa ja koko sen ajan vähintään +28. Viime yönä oli kova ukonilma ja aamulla oli paljon freesimpää. Jopa niin, että pystyin kävelemään pitkän lenkin. Iltapäivän helteessä on hyvä jatkaa projektia ilmastoinnin huristessa. Onneksi täällä residenssin työskentelytiloissa on ilmastointi.
Kuumuus rytmittää päivän – Aamusta kalasatamaan, Arenys de Mar
Alan pikkuhiljaa omaksua uuden rytmin täällä Katalonian kuumuudessa. Aamulla on lähdettävä liikkeelle, jos aikoo jotain tehdä. Eilen lähdin kilpaa auringon kanssa. Suuntasin kalasatamaan kuvaamaan kalastajien saaliita.
Huoli uimarista
Uimassa olin jo puoliyhdeksän aikoihin. Ranta oli tyhjä. Varmaan muut olivat tietoisia, että merenkäynti on kova. Uskaltauduin kuitenkin rantaveteen jumppaamaan. Jälkeeni tuli mies, joka jätti tavaransa rannalle, harppoi mereen ja katosi näköpiiristäni jonkun ajan, ehkä vartin päästä. Jumppaan vedessä usein pitkäänkin, vähintään puoli tuntia. Kelloa minulla ei ole, mutta kirkonkello kertoo ajan. Vartin yli yksi lyönti, puolelta kaksi, varttia vailla kolme ja sitten hillitön määrä lyöntejä, joista en ole ottanut selvää. Mutta residenssikollega laski, että ensin neljä lyöntiä, pieni tauko, sitten kellonajan mukainen määrä lyöntejä ja viimeksi parin minuutin hiljaisuus, jonka jälkeen kilkatusta.
Uimarin oltua pitkään poissa näkyvistä, huolestuin. Ryhdyimme pohtimaan erään rannalle tullen miehen kanssa, mitä tehdä. Hän kaivoi jo puhelimensa esiin soittaakseen rantapartiolle. He eivät olleet paikalla, varmaan merenkäynnin takia. Vihreän lipun ollessa salossa, kaksi vahtia tuijottaa merelle. Eilen ei ollut lippua eikä vahteja. Uimari kuitenkin tuli näkyviin kaukana, eri värisillä palloilla merkityn uintialueen ulkopuolella, veneväylää uhmaten. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli ranskalainen vesipeto, joka ui joka tunnin ajan.
Tänään oli toinen myrskyinen päivä. Niin myrskyinen, että mereen ei ollut asiaa. Suotuisalla ilmalla tämä residenssiä lähinnä oleva ranta sopii hyvin vesijumppaamiseen, sillä se syvenee nopeasti. Merivesi on ihana elementti. Rantavahtien kopin seinällä kerrotaan veden ja ilman lämpötilat sekä auringon ultraviolettisäteilyn arvot.
Kuumuus rytmittää päivän aivan uudenlaiseksi. Kotona en millään saa itseäni aikaisin aamusta ulos. Toisaalta kotona harvoin olen baanalla enää iltakymmeneltä. Täällä olen. Ihania ovat samettiset alkuyön tunnit, jolloin ruokakin maistuu. Milloinkahan sitä ehtii nukkumaan riittävästi.
Kuumuus tosiaan varmaan rytmittää päivää useissakin maissa. Sen lisäksi olen huomannut, että päivärytmi eroaa maasta riippuen paljonkin. Jossain tunnutaan olevan hyvin varhain liikkeellä, jossain ollaan aktiivimempia illalla.
Holat täältä Espoon Viherlaaksosta! Eipä enää tarvitse rytmittää päivää kuumuuden mukaan. Lähdin helteellä Espanjaan, hellettä siellä riitti lähes koko kuukauden. Pari viimeisintä päivää oli viileämpää, syksy saapui sinnekin. Täällä Suomessa on nyt mukavaa, lenkille voi lähteä milloin vain. (En piittaa sateesta)