Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kolmannen pussin sisältä löytyy miete: ”Jokainen ympäristönvaihto tuottaa iloa.” (Seneca) Miete löytyi Kariston kustantamasta kirjasta Ilo: Pieniä viisaita ajatuksia ilosta. Kirja on ollut hyllyssäni vuosikausia, ellei peräti vuosikymmeniä, ja aina silloin tällöin palaan siihen, kun ilo on kateissa. Eilen ei ilo ollut kateissa, kun vietimme matkailutoimittajien pikkujoulua Tallink Siljan Megastarilla ja Tallinnassa. Meidän piti päästä…
Terveiset Tallinnasta. Aamulla ennen laivalle lähtöä avasin joulukalenterin toisen pussin ja sieltä tuli miete: ”Mikään ei ole vuosia nopeampaa”. Miete on kotoisin Timo Sorjasen Lentävien lauseiden käsikirjasta. Isoisomummo tapasi sanoa, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Mitenhän vanha oikein olen, kun tyttärenikin ikäpolvi hokee samaa. Tahti kiihtyy vuosi vuodelta. Matkailutoimittajien monipäinen joukko pikkujouluristeili…
Mummon joulukalenteri on sanan varsinaisessa merkityksessä kierrätyskalenteri! Tuli niin yllättäen tämä 1. joulukuuta, etten ehtinyt kalenterin sisältöä uusia. Pusseissa on vielä toissavuoden viisaudet. Kierrätystä parhaimmillaan, kun ei edes uusia kortteja tarvittu. Eikä se menoa haittaa, sillä toissavuoden viisaudet on jo ehtineet unohtua. Itse pussikalenteri on vanha. Ostin sen aikoinaan joulunalusmyyjäisistä tyttärelleni. Enkä ole ostosta katunut….
Ensin oli pahvisia joulukalentereita, joissa luukuissa jouluisia kuvia. Sitten tuli kalenterin päälle kimalletta. Tarkalleen en muista, milloin pinottiin 24 tulitikkulaatikkoa, joihin sisälle oli ujutettu karkkia. Kohtapuoliin kaupat alkoivat pullistella suklaakalenterista. Ukkoväki kyhäsi pullokalentereita ja kultturellit runokalentereita. Kyllä niitä on ollut! Haminassa joulukalenteri muodostuu ikkunoista jo 10. kerran. Joulukalenterista yhteisöllistä puuhaa Haminan Linnoituksen Wanhat Talot ry:n…
Joulukodit avautuvat ensi viikonloppuna Loviisassa. Meillä toimittajilla oli tilaisuus etukäteen tutustua kahteen kotiin. Kaikkiaan koteja on yksitoista. Kävimme Loviisan kaupungin alueella sijaitsevassa Pitkänpöydäntalossa ja hieman etäämmällä, Skinnarbyssä sijaitsevassa Kauppiaantalossa. Kylläpä oli kiva kurkistaa joulua! Keramiikkaa ja kotkotusta Pitkänpöydäntalossa Pitkänpöydäntalossa asustaa Kaisa ja Tuomo Korpela. Kotia on vaikea kuvailla, se täytyy nähdä. Pieniä yksityiskohtia ja kaikenlaista…
Liityin Kara-Kameroihin pari vuotta sitten. Se on Espoossa, Leppävaaran alueella toimiva kamerakerho. Kerhoilloissa katsellaan yhdessä valokuvia ja tutustutaan ulkopuolisten luennoitsijoiden avulla valokuvauksen eri aihepiireihin. Liittymiseni alkuaikoina sisällä ei voinut kokoontua koronan vuoksi. Se lisäsi ulkoilmassa oleilua – valokuvausretkiä lähitienoolle. Rajoitusten hellitettyä ja viimein loputtua on taas kokoonnuttu kerhotilaan kuulemaan alan asiantuntijoita ja käyty kuvausretkillä entiseen…
Keskeisten julkisenliikenteenasemien – Rautatieasema ja Kamppi – lähistöllä on todellinen näyttelysuma: Kiasma, HAM, Taidehalli, Amos Rex ja Ateneum, joka on tällä hetkellä remontissa. Eivätkä kaukana ole Sinebrychoffin taidemuseo ja Helsingin kaupunginmuseokaan.
Junamatkoista tunnettu kirjailija Paul Theroux aloittaa junamatkansa tällä kertaa Yhdysvalloista, Bostonista ja jyskyttelee kohti Argentiinan eteläkärkeä, päätyen Patagoniaan. Matka jatkuu niin kauan kuin rataa riittää. Hän teki matkan vuonna 1978 ja tuolloin rataa oli Esquilin kaupunkiin asti. Parin kuukauden aikana Theroux istuu junassa, kuvailee värikkääseen tapaansa menoa. Välillä pysähtyy tietenkin sopivissa kohteissa. Kymmenien tuhansien kilometrien…
Perjantaina Tripsteri järjesti seitsemän kirjan yhteisjulkkarit. Pitkästä aikaa. Mukana esittelyssä oli kuusi matkaopasta, joista osa oli jo julkaistu ennen koronaa, ja yksi matkailuun liittyvä true-crime -kirja. Nostan kyllä hattua oppaiden tekijöille – tai pitäisi kai sanoa rispektit, sillä nykypäivinä ei kukaan nosta enää hattua kunnioituksen osoituksena. Tiedän mikä työ on saada aikaan muutaman tuhannen merkin…
Tulipa sopivasti kutsu tilaisuuteen, jossa Perun gastronomiaa esiteltiin, sillä olen jo viikkoja pähkäillyt Etelä-Amerikan matkani kanssa. Pähkäily liittyy Patagoniaan: miten sinne lentää ja missä pysähtyä lepäämään. Ja tietenkin milloin kannattaisi matkustaa. Alkuvuosi on ajatuksissani. Lentoja tutkiessani huomasin, että Limaan oli aika edullisia lentovaihtoehtoja. Toki Limasta on vielä reippaasti matkaa Patagoniaan, mutta niin on muiltakin koneen…
Saara Turusen Järjettömiä asioita -kirjasta löytyy herkullisia kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kohtauksia.
Olen lukenut useita Markku Saksan teoksia hakiessani taustatietoa Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Vanhojahan lukemani kirjat ovat, vuosikymmeniä sitten julkaistuja, mutta antavat perspektiiviä historiallisiin tapahtumiin. Kirjat ovat olleet helppolukuisia, minulle mieleisellä tavalla jäsenneltyjä. Kuten tämä Don Quijoten maassa: reportaasi Espanjasta, jonka materiaali on vuosilta 1988–1991. Jo alkusivuilla Mummo sanoi ”auts”, kohdassa jossa kerrotaan kirjallisuuden luomasta Espanja-kuvasta….
Kirjat loppuivat kesken kuukauden residenssioleskelun aikana. Mutta ei hätää, sillä Arenys de Mar taiteilijaresidenssin kirjahyllystä löytyi luettavaa. Sieltä valitsin Barcelonaan sijoittuvan Carlos Ruiz Zafónin romaanin Enkelipeli. Tarkistin, että kirja löytyy myös Suomessa kirjastosta. Näin teen aina, kun aloitan lomalla lukemaan lainakirjaa. Usein aika loppuu kesken ja haluan tietenkin lukea koko kirjan, eritoten jos kirja on…
Monia asioita on varmasti – ja toivottavasti – muuttunut sitten Markku Saksan Etelän ristin alla -kirjan julkaisun. Saksa reissasi Etelä-Amerikassa ristiin rastiin 1980-luvulla. Kirja on kiehtovaa luettavaa varsinkin, kun olen itse miettimässä, miten matkaisin tammikuussa Patagoniaan. Vuorokausien lentomatkan haluaisin korvata ainakin osin maata pitkin matkaamalla. Sitähän Saksakin teki aikoinaan. Kirjassa hän kuvaa matkojaan, milloin bussilla,…
Tulevia mökkilomia ajatellen kokeilin tuorekasviksia valmiiksi kokattavassa muodossa. Sain näytepakkauksia Via Kasvimaan lanseeraustilaisuudessa. Pakkauksissa oli valmiiksi pilkottuja juureksia ja lupaus siitä, että keittiö ei muutu punajuurenpunaiseksi kaiken kuorimisen ja pilkkomisen seurauksena. Punajuurikeitto Via Kasvimaan aineksista, lisukkeena kreikkalainen jugurtti Lupaus pitikin paikkansa vielä punajuurikeittoainesten lilluessa kattilassa, mutta mutta…tehosurvinta eivät olleet huomioineet. Tehosurvin, sillä on varmaan joku…
Postasin aiemmin reissustani Jäämeren rannalla sijaitsevaan Berlevågiin, jossa kokeiltiin lohien erottelutekniikkaa. Pari postausta löytyy blogista hakusanalla kyttyrälohi. Kirjoitin myös aiheesta Seura-lehden Valokiila-palstalle. Tässä juttuni.
Ensimmäinen kerta Mummon elämässä, kun vatvon jonkun alueen itsenäistymispyrkimyksiä puolipukeisena kadulla ja keskustelukumppanini yläilmoissa parvekkeella. Näin kuitenkin kävi Kataloniassa, Arenys de Marin kylässä lähellä Barcelonaa. Arenys de Marin kaupunki – espanjalaisittain kylä – on sopivan kokoinen ja ihmiset siellä ovat ylen ystävällisiä. Herttaisen avuliaita. Ja avoimia, kuten kuvassa parvekkeellaan seisova Roger. Hänen kanssaan uimarannalta palatessani…
Saimme kutsun taiteilijaresidenssin omistajan, Jordi Collin hulppeahkoon kotiin. Keittiöön emme päässeet tutustumaan, sillä Jordi sanoi sen olevan sotkuinen. Tuntuu tutulta, ja niin lienee laita olevan monessa muussakin kodissa. Jordi asuu Arenys de Marin pääkadun varrella olevassa kerrostalossa, vain muutaman sadan metrin päässä residenssistämme. Jordin suku on asunut viitisenkymmentä vuotta taiteilijaresidenssinä nykyään toimivassa talossa, joka on…
Mikä on ja miten toimii tämä Barcelonan alueella oleva taiteilijaresidenssi, johon olen viitannut useasti viime aikoina? Miten sinne pääsee, eli saa residenssipaikan? Näitä kysymyksiä minulle on esitetty ja siitä syystä omistan niille erillisen postauksen. Arenys de Marin Taiteilijaresidenssi sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Barcelonan keskustasta pienessä, sympaattisessa Arenys de Marin kylässä. Kylä kuulostaa hieman vaatimattomalta…
Neljään pirkkoon kävimme Antoni Gaudín luomuksia katsomassa. Niitähän Barcelonassa on siellä täällä. Pääkohde tietenkin on Sagrada Familia. Ainut, jolle jäi käynnistä pienoinen pettymys, olin minä. Pettymys kohdistui ehkä enemmän itseeni kuin basilikaan. En saanut suuria kiksejä kuten residenssikamuni, jotka kuvailivat tuntemuksiaan käynnin jälkeen. ”Liikutuin kyyneliin asti”. ”Sain väristyksiä”. ”Ihokarvat nousivat lähes pystyyn”, näitä kommentteja kuulin…