Kaikki osaavat soittaa, sanoi Irina, kun epäilin onko minusta sittenkään musiikkiterapiaan. Irina on joutsenolainen musiikin monitaituri. Hän säveltää, kouluttaa, esiintyy ja auttaa musiikkiterapian avulla ihmisiä saamaan sieluunsa rauhaa näinä rauhattomina aikoina. Puheessa vilahtelevat niin Helsingin kansallisooppera, Norja kuin venäläiset musiikkikorkeakoulut. Kaksi viikkoa sitten, kun asetuimme kuukaudeksi tänne Arenys de Marin taiteilijaresidenssiin, hän vakuutti että Mummosta tulee itse rauhallisuus musiikkiterapian avulla. Ja tässä sitä nyt ollaan, nakit koskettimilla.
Ensimmäisen session aikana Irina kertoi minulle, miten homma toimii. Kiirehdin viemään minikokoiset bluetooth-kuulokkeeni takaisin sinne mistä ne olin hakenut, kun olin vielä siinä uskossa, että niitä voi käyttää. Ehkä voikin, mutta tässä residenssin musiikkilaitteessa – varmaan nimeltä sähköpiano – on siihen helposti liitettävät kuulokkeet. Koska residenssissä tehdään monenlaista eri projektia, soittimesta ei saa ääntä, ainoastaan kuulokkeiden kautta kuulee soittonsa.
Inspiroituminen on tärkeää musiikkiterapiassa
Yleensä Irina auttaa musiikkiterapiaoppilaat alkuun, sen jälkeen voi jatkaa itsenäisesti. Niin hän toimii oppilaittensa kanssa. Irina yhdistää taiteen ja musiikkiterapian. Nuotteja ei käytetä – hyvä niin, sillä en ole kaikista pakollisista koulun musiikkitunneista huolimatta koskaan oikein oppinut lukemaan nuotteja. Ideana on inspiroitua aikaansaamistaan äänistä, nauttia soittamisesta. Sehän sopii, Mummo nauttii kaikesta uudesta ja inspiroituu milloin mistäkin. Tällä kertaa musiikkiterapiasta. Tosin luulin, että se tarkoittaa musiikin kuuntelua sängyllä selällään maaten.
Ensimmäisessä sessiossa Irina kertoi, kummilla koskettimilla mennään: mustilla vai valkeilla. Niiden eroa hän kuvaili minulle: mustat muistuttavat kiinalaista (vai oliko aasialaista) ja valkeat eurooppalaista äänimaailmaa. Hieman vielä täytyy perehtyä asiaan, ennen kuin sisäistän tuon.
Linkkejä Irina Smirnovan opetusvideo
Kaikki koulun musiikin opettajat sanoivat aina, että kuin luotuja pianon soittamiseen. Mutta enpä toistaiseksi ole pianoa enkä muutakaan instrumenttia alkanut soittamaan. No, ehkäpä sitä ehtisi vielä…
Aina kannattaa kokeilla, edes kerran. Itse kerran eksyin kuoroon, vahingossa. Sain siitä lisänimen sopraano. 🙂 Ei tarvitse kokeilla toista kertaa.