Kotiinlähtö edessä. Ehtiäkseni kello kymmenen koneeseen, jouduin lähtemään lauantaiaamun ensimmäisellä, kello 5.36 Arenys de Marista lähtevällä junalla. Heti viiden jälkeen hilasin matkalaukkua residenssiltä kohti juna-asemaa. Matka ei ole pitkä, mutta hyytävä. Ihmisiä ei missään, mitä nyt jokunen nuori horjui bilepaikastaan. Kävelymatkaa on puolisen kilsaa. Taksia en viitsinyt jännittää. Se olisi pitänyt tilata etukäteen. Junissa riittää jännittämistä.
Olin edellispäivänä matkannut junalla ja havainnut, että lippuni ei toimi. Silloin oli henkilökuntaa, joka teki korjaustoimet. Ehdin jo miettiä, miten pääsisin matkalaukkuineni asemalla olevien lipuntarkastusporttien yli, jos niin olisi käynyt nyt aamuviideltä. Silloin ei ole henkilökuntaa. Ihan selvästi hatarasti toimivia lippuja ja automaatteja on ajateltu. Portit olivat auki. Sen kun vaan sisään.
Vielä muutama päivä sitten oli junaliikenteessä kaaos
Sinä päivänä, kun kävimme tutustumassa taidegallerioihin, junaliikenne oli yhtä kaaosta. Sama meininki oli jatkunut lähes koko syyskuun. Alkoi hiipiä epäilys, että toimiiko junaliikenne ylipäätään.
Taidegalleriapäivänä lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta. Juna Barcelonan keskustaan kulki vain osin. Kaupungin metroverkoston ääripäässä, Badalonassa piti vaihtaa metroon. Porukka kulki kuin muurahaisjono juna-aseman ja metroaseman välillä. Etäisyys ei toki ollut kuin 600 metriä. Ilman matkatavaroita se on ihan ok, mutta monet vetivät ja kantoivat tavaroitaan.
Takaisin sama juttu illan pimeydessä. Matka kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme junaan, pimeässä arvoimme juna-asemien nimiä Badalonasta Arenys de Mariin. Opastaulut eivät toimineet. Asemien nimiä ei saanut helposti bongattua.
Se toimi sittenkin – Junalla lentokentälle
Tänä kotiinlähdön aamuna hassu yksityiskohta kiinnitti huomiota Arenys de Marin asemalla seisoessa. Laitureiden järjestys on epäselvä. Ensin laituri 2, sen vieressä 1, jonka vieressä laiturit 3 ja 4.
Juna Arenys de Marista lähti kuitenkin siltä raiteelta, joka luki opastaulussa. Se lähti myös ajallaan eikä mitään ilmoitusta ollut näkyvissä, että junalla ei pääsisi Santsille asti.
Arenys de Marista muutaman pysäkin päässä olevasta Matarósta poikajoukko remahti sisään. Olivat kunnosta päätellen juhlimasta tulossa, mutta jaksoivat vielä vetää leukoja kattotangossa. Mataró on Maresme hallintoalueen keskus, vajaan 130 000 asukkaan kaupunki, jossa on suuri kauppakeskus ja mitä ilmeisemmin myös yökerhoja. Historiallisilla raiteilla sitä mennä jyskyteltiin. Espanjan ensimmäinen junayhteys avattiin vuonna 1848 Barcelonan keskustasta Mataroon.
Junanvaihdotkin sujuivat, eikä metroon tällä kertaa tarvinnut hakeutua. Vaihdot onnistuivat siitäkin huolimatta, että hyppäsin Sants -asemalla lentokenttäjunaan sellaisella kiireellä, etten ehtinyt nähdä junan etupuolessa olevaa pääteasemaa. Sitä on kehotettu tarkkailemaan, sillä valotaulut saattavat näyttää mitä tahansa. Ei sen puoleen, en ehtinyt katsella niitä valotaulujakaan. Loikkasin vaan junaan. Sisällä junavaunussa oli paljon matkalaukkuihmisiä. Olin tyytyväinen, kunnes iski ajatus, että mitä jos ovat tulossa kentältä.
Onneksi olivat menossa El Pratiin, kuten minäkin. Olin hyvissä ajoin. Lentokentällä terminaalia piti vielä vaihtaa. Junat saapuvat eri terminaaliin, kuin mistä Finski lähtee. Välillä kulkee lentokenttäbussi.
Residenssikuukauteni loppui tähän, mutta lisää tarinaa kirjoitan vielä kotoa käsin. Niitä löytyy vaikkapa hakusanalla Arenys de Mar.
Junista olen postannut aiemminkin: tulopäivänä Espanjan ilmaisista junalipuista ja junamatkustamisen haasteista
