Näkemistä, kokemista ja lukemista
Aivan kuin olisin astunut lapsuuteen viime viikolla, kun vierailin Strömforsin Ruukin Seppien pajassa. Lapsena asuin Lohjalla ja pihapiirissämme oli paja. Seppä kengitti hevosia, jotka odottelivat vuoroaan puomiin sidottuina. Hänen sylinsä oli aina avoin murheelliselle pikkutytölle tai silloin kun aikuiset kiusoittelivat, vaikkapa joulupukilla. Kerran punainen naama ilmaantui kotitalomme porstuan ikkunaan ja sai minut pinkaisemaan pihan poikki…
Nyt se loppui! Kävelykilometrikisan kilometrit on nyt kävelty. Niitä kertyi 906,4. Sijaluvuksi tuli 164. Yksilösarjan voittaja Jäken tallaajat käveli 6259,4 kilometriä. Ihmettelen tuota monikkomuotoa ”tallaajat”, mutta yksilösarjaan hän on kilometrinsä kirjannut. Kisa alkoi 1. toukokuuta ja loppui eilen, 31. lokakuuta. Tuona aikana Jäken tallaajat on kävellyt 181 päivänä, siis piirun alle 35 kilsaa päivässä. Ei…
Plataniaksen rantamaisemista kannattaa suunnata myös yläkylään. Maisemat ja kapeilla kujilla samoilu palkitsevat ylämäkeen kapuavan. Aamuvirkuille tarjolla bonuksena kanojen, kukkojen ja koirien elämöinti. Sunnuntaina tämän kaiken ylitse voi kuulla yläkylän kirkosta kaikuvaa ortodoksipapin resitointia. Hautausmaa sijaitsee – kuten aika usein Kreikassa – upealla paikalla. Maisemat antavat merelle kahteen suuntaan. Valkoisena hohtavat hautakivet ja muistomerkit kilpailevat auringon…
Reilu viikko sitten kotiuduin Kreetalta, jossa harjoittelin koronapassin käyttöä. Nyt olemme saman edessä täällä Suomessa. Kreetalla koronapassia piti vilauttaa milloin missäkin. Lentokoneeseen ei päässyt ilman, eikä monia Kreetan palveluja päässyt käyttämään ilman passia. Tai oikeammin koronatodistusta, sillä nimellä tuo lappunen tulostettuna tai kännykästä näytettävänä kulkee. Siis kyse on siitä todistuksesta, jonka voi tulostaa kanta.fi -palvelusta. Kreetalla…
Viikon lomailun jälkeen siirryin Plataniakseen, monelle suomalaisellekin tuttuun rantakohteeseen. Mutta en jäänyt rantahotellien valtaamalle alueelle, vaan jatkoin Plataniaksen yläkylään, kirkon kupeessa olevaan House Kastriin, jossa Hämeen kesäyliopiston kirjoituskurssi järjestettiin. Siellä sijaitsi myös majapaikkani, aika hulppea huoneisto, jonka jaoin toisen kurssilaisen kanssa. Muut saapuivat kurssinjärjestäjän kuljetuksella lentokentältä, mutta koska olin ottanut varaslähdön Kreetalle, jouduin hankkiutumaan kurssipaikkaan…
Eilinen Karakallio-Viherlaakso kävelyhaaste sai toivotun lopputuloksen. Viherlaakso voitti 199 – 131. Kiitos hienon sään, kisa sai liikkeelle yli kolmesataa kävelijää. Kiva, että tällaisia kaupunginosien välisiä kohtaamisia järjestetään. Yksinkertaiset säännöt: noudat oman kyläsi ostarilta numeroidun kupongin ja kiikutat sen kävellen naapurikylään. Matkalla altistut satunnaiselle rupattelulle. #karakallio-seura #viherlaaksolaiset #kävelyhaaste Saipa Mummokin kerättyä lisää kilometrejä #kävelykilometrikisa2021 …
Mummo oli pyörtyä nälästä ja pissata housuun Hanian lentokentällä. Saatat ihmetellä eikö kentältä löytynyt vessaa ja sämpylöitä. Kyllä löytyi, mutta juutuin jonoon. Voi hyvät mummot, ukit ja muut, kun palaatte rescue-eläin kohteista tai sellaisista kohteista, joista palataan lemmikkien kanssa kotimaahan, katsokaa ihmeessä mihin lähtöselvitysjonoon asetutte. Hanian kentällä huono valita oli hallin keskiosassa kulkevan reitin oikealla…
Samarian rotkon patikointi sai Mummon kävelemään kuin satavuotias, rollaattori vain puuttui. Missä välissä lie pääkin harmaantunut. Hotellin respassa sattui sinä aamuna palvelemaan nainen ja hän tiesi kertoa missä on lähin kampaamo. Kävin hieman kyttäämässä miltä kampaamo vaikuttaa. Tarkastelin henkilökunnan olemuksia ja tietenkin näin korona-aikaan maskin käyttöä. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pian jo kävimme keskustelua kuka…
Osallistuin viime vuonna Muoviroska-seminaariin, jossa havainnollistettiin monin keinoin muoviainesten vaikutuksia meriolosuhteisiin. Seminaarissa pääsivät esittelemään tutkimustuloksiaan Suomen Ympäristökeskus, joka esitteli Itämeren meriroskaseurantaa ja -tutkimuksia, sekä Euroopan kemikaalivirasto, joka pureutui mikromuovien päästöihin ja WWF:n meriasiantuntija, joka tarjosi avaimia muoviongelman ratkaisuun. Paljon seminaarissa oli asia-ainesta, mutta tässä yhteydessä lainaan muutaman luvun WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuon esitysmateriaalista. (6.3.2020) Soirinsuon…
Kaikki mahdolliset lihakset ovat tulleet tutuiksi viime päivinä. Olin Samarian rotkossa patikoimassa perjantaina. Nyt on maanantai ja köpöttelen yhä kuin satavuotias vaikka en ole vielä kahdeksaakymmentäkään 😉 On varmaa, että en halua nähdä kiviä loppuelämänäni. Vaikka on kyllä todettava, että komiat olivat Samarian rotkon maisemat. Kuvia postaukseen oli vaikea valita, niitä on paljon tekstin lopussa….
Aivan kuin ihminen olisi kohotettu yhdeksänteen taivaaseen vai kuinka monta niitä olikaan. Istuin pitkään illallisella Nea Horan rantatien varrella olevassa ravintolassa ja nautin meren läheisyydestä ja ihmisten katselusta. Yritän päästä pois aikatauluista, lomamoodiin. Ravintolailta alkoi kuulustelulla. ”Oletteko saanut kaksi rokotetta”, tarjoilija kysyy. Tavanomaisesti olisin tokaissut, hittoako se sulle kuuluu, mutta nyt ymmärrän tämän välttämättömyyden. Kreikan…
Tiistaina kun lähdin Suomesta kohti Kreetan Haniaa, portilla ja koneessa puheet keskittyvät maanjäristykseen. Edellispäivänä uutisoitiin yhdestä kuolleesta ja paristakymmenestä loukkaantuneesta. Järistyksen keskus sijaitsi Iraklonin alueella. Aika hatarasti me lähtijät ehdimme saada tietoa. Minäkin kiirehdin tekemään Ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Juu, matkailun ammattilaisena olen kyllä tietoinen, että se olisi hyvä tehdä normaalioloissakin, vaikka menisi vaan Viroon. Mutta kun…
Kreetalle täytyy oikein haluta, niin paljon kaikkea joutuu täyttämään jo ennen kuin pääsee koneeseen. Mutta kukapa ei haluaisi kaikkien koronarajoitusten jälkeen. Rokotusteni vuoksi nyt on turvallisin aika. Teho alkaa todennäköisesti hiipumaan marraskuussa. Ehkä, kuka tietää. Tähän saumaan osui Hämeen ammattikorkeakoulun kirjoittajakurssi, jonne nyt suuntaan. Kurssi järjestetään Plataniaksessa. PLF-lomake täytettävä ennen matkaa. Sen tarkoitus on jäljittää…
Ilahduttavaa on, että kävelykilometrikisan sijaluku on lähtentynyt tavoitettani. Kisan loppuessa halusin olla 150 eniten kävelleen joukossa. Nyt sijalukuni on 172. Se on parantunut kesän hellejakson väistyttyä. Hah! Kuka muistaa helteen? Vielä on kuukauden päivät mahdollisuus parantaa kisasijoitusta. Seuraavaksi kerään kilometrejä Kreetalla.
Aiemmassa postauksessa istuin hevosen satulassa, nyt läskipyörän. Kerran aiemmin olen kokeillut fatbikeä eli läskipyörää Kotkassa Santalahden leirintäalueella, joka vuokraa niitä. Se oli tasaista menoa, mutta nyt mentiin maastoon päämääränä Miehikkälän Salpalinja-museolta parin kilometrin päässä oleva Myllylampi. Loppumatka Sihkarin kalliolle käveltiin. Avauskuvan otti Seikkailupyöräiljä. Pyörät haimme Salpalinjamuseolta. Reipas nuori opas Atte Endwald ja pyöräilyyn erikoistunut kollegani,…
Kaikkeen sitä ryhtyykin. Syyskuun alkupäiviin sijoittui monenlaista uutta. Melonnasta jo kerroin, samoin alpakkavaelluksesta. Ne olivat lehdistömatkan ensimmäisen päivän kohokohtia. Kakkospäivälle oli varattu aikaa ratsastamiseen ja läskipyöräilyyn. Aamusta siis talleille Harjun Hoviin, Virolahden Ravijoelle. Huolimattomasti luin ohjelman. Kuvittelin, että hieman kokeilemme Pikkusuokin Tallin ulkokentällä. Mutta ei, kyseessä oli hevosvaellus maastossa. Onneksi ei karautettu laukkaan kuusten seassa…
Eläinten kanssa puuhastelu on rentouttavaa, terapeuttistakin. Haminasta seitsemän kilometrin päässä sijaitsevalla Merikeinun alpakkatilalla alpakat asustavat pihatossa. Tämä on Mummolle uusi termi, pyhätöistä olen kuullut, mutta nyt puhutaan pihatoista. Tilan emäntä, Sari kertoi, että pihatto tarkoittaa eläinsuojaa, josta pääsee ulos, aidatulle pihamaalle. Alpakat itse sukeltautuvat muoviverhon läpi, milloin mieli tekee. Ovatpa hellyttäviä! Tuijotamme toisiamme Carlos ja…
Pikakelauksella koimme muutamia liikunnallisia aktiviteetteja Loviisan ja Haminan seuduilla. Kyse oli mediamatkasta ja siksi aktiviteetteihin käytettiin vähemmän aikaa kuin jos olisi lomalla näitä samoja asioita kokemassa. Mutta yhtä kaikki, kyllä pääsimme jyvälle. Melontaretkelle lähdimme Strömforsin ruukkialueelta. Ohjelmapalveluyritys Wellsters järjesti meille kanootit ja kajakit. Saimme valita. Minä päädyin melontaohjaaja Jari Jokisen kanssa kajakkiin. Ennen melomista hörppäsimme…
Toisena pyöräilypäivänä tutustuimme Wannsee-järven ympäristöön ja sieltä löytyviin Berliinin muurin muistomerkkeihin. Berliinin keskustan jälkeen tuntui kuin olisi mieli levännyt. Maisemat muuttuivat vehreimmiksi, talot matalammiksi. Välissä pyörä rytkytti mukulateitä, niin että mietin, että näinkö tämä kestää moisen menon. Mutta hyvin kesti. Ovat näköjään tukevaa tekoa. Kävimme Dreilindenin rajanylityspaikalla Checkpoint Bravossa. Se oli DDR:n ajan vilkkain rajanylityspaikka….
Jännitys tiivistyi, kun maanantai lähestyi. Se oli päivä, jolloin hyppäsimme pyörän selkään ja lähdimme tutustumaan Berliinin muurin muistomerkkeihin. Hotellimme kulmalla jäykistyin kauhusta, kun näin pyöräilijöiden laumat ja niiden selässä olevat hahmot kurvaamassa, kuka minnekin. Varmaan töihin kiirehtivät, sillä oli maanantaiaamu. En ole järin hyvä pyöräilijä, ehkä vähän vaarallinenkin liikenteessä. Haahuilija, joka saattaa unohtua omiin ajatuksiinsa…