Toisena pyöräilypäivänä tutustuimme Wannsee-järven ympäristöön ja sieltä löytyviin Berliinin muurin muistomerkkeihin. Berliinin keskustan jälkeen tuntui kuin olisi mieli levännyt. Maisemat muuttuivat vehreimmiksi, talot matalammiksi. Välissä pyörä rytkytti mukulateitä, niin että mietin, että näinkö tämä kestää moisen menon. Mutta hyvin kesti. Ovat näköjään tukevaa tekoa.
Kävimme Dreilindenin rajanylityspaikalla Checkpoint Bravossa. Se oli DDR:n ajan vilkkain rajanylityspaikka. Rajaa ei kylläkään nähnyt sillä raja-alue oli viitisen kilometriä leveä.
Ajelimme Steinstückenin eksklaavissa. Vaikea sana, mutta tarkoittaa Länsi-Berliiniin kuulunutta, mutta Itä-Berliinissä sijaitsevaa aluetta. Eksklaaveja oli DDR:n aikaan useampia, mutta Steinstücken erosi muista siinä, että siellä asuttiin vakituisesti.
Steinstückeniin kurvatessamme tienposkessa hauska kyltti varoitti rupikonnien tienylityskohdasta. Hiljensin vauhtia, totta kai.
Potsdamiin kuuluvassa Klein Glienicke -kylässä pyörähdimme. Babelsbergin linna häämötti etäällä. Glienickerin siltaa oli tietysti kuvattava.
Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi reilut 21 kilometriä + pari lisää kun eksyimme loppumatkasta.