Aiemmassa postauksessa istuin hevosen satulassa, nyt läskipyörän. Kerran aiemmin olen kokeillut fatbikeä eli läskipyörää Kotkassa Santalahden leirintäalueella, joka vuokraa niitä. Se oli tasaista menoa, mutta nyt mentiin maastoon päämääränä Miehikkälän Salpalinja-museolta parin kilometrin päässä oleva Myllylampi. Loppumatka Sihkarin kalliolle käveltiin.
Avauskuvan otti Seikkailupyöräiljä.
Pyörät haimme Salpalinjamuseolta.
Reipas nuori opas Atte Endwald ja pyöräilyyn erikoistunut kollegani, reipas hänkin, vetelivät tottuneesti pitkin maita ja mantuja. Mummo yritti pysyä perässä ja nipinnapin pysyikin. Läskipyörällä ajelu maastossa ei ole vahvuuksia, tulin huomaamaan.
Nostipa kollega vielä fillarin – joka ei ollut edes kovin kevyt – päänsä yläpuolelle kallion huipulle. Minun tehtäväkseni jäi kuvata tuo tapahtuma.
Paikallisia herkkuja Sihkarinkallion kodalla
Sihkarinkallion kodassa tarjolla oli kahvia ja teetä. Onneksi kahvia oli tullut juotua sen verran paljon, että valitsin teen tai oikeastaan yrttihaudukkeen. Mitä herkkua sainkaan!
Kodassa hyörivä Heli Hyypiä tarjoili haudukkeen ja maitohorsman kukista valmistamaansa marmeladia. Mikä makuelämys!
Lyhyt oli tämäkin visiitti, makupala medialle siitä mitä kaikkea voisi tehdä Salpalinjamuseossa ja sen ympäristössä. Museossa pyörii videoesitys, josta saa vartissa hyvän kuvan mikä on Salpalinja, tuo puolustuslinja, jota ei koskaan tarvittu.
Metsässä näytti pyöräilevän muitakin ja Myllylammella nautittiin veden läheisyydestä ja grillauksesta. Tämä Sihkarinkallion kota sijaitsee hieman ylempänä. Ja jos vielä ylemmäs mieli, niin siitä vaan kiipeämään näkötorniin.
