Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kaupunkitaidetta esittelevä Concreate Urban Art Festival oli avoinna lauantaina viimeistä päivää. Monen korviin oli tieto kantautunut viime tingassa ja jonot olivat sen mukaiset. Näyttely on ollut esillä Keran Halleilla puolitoista kuukautta. Miksi hehkutan yhä? Siksi, että Keran Halleilla teoksia on vielä osin nähtävissä seinillä ja aidoissa. Lisäksi kesän aikana tullaan järjestämään tapahtumia, jolloin teoksia voi vielä…
Menneellä viikolla luulin, etten saa kartutettua kisakilometrejä, mutta kuinkas kävikään. Lauantaihin mennessä oli mittarissa jo 167 kilsaa ja yksilökisailijasarjassa sijaluku ensimmäsitä kertaa alle kahdensadan . Kaverin kanssa lisähaasteena viime viikolla oli vihreä väri. Vallan helppoa, sillä nyt viherhtää niin Viherlaaksossa, Granissa kuin Kotkassa ja sen ympäristössä. Nämä olivat paikkakuntia, joissa kisakilometrejä keräsin. Granin menovinkkejä eli…
Kaupunkien järjestämät kiertokävelyt ovat lisääntyneet koronan aikana. Syynä tietenkin sisällä tapahtuvan toiminnan korvaaminen ulkoaktiviteeteilla. Sehän sopii ulkoilmasta pitävälle Mummolle ja muille. Kiertokävelyt ovat oiva tapa tutustua alueeseen, historiaan ja luontokohteisiin. Usein opastuksiin voi osallistua vieläpä ilmaiseksi. Vastikään postasin Espoon Glimsjoen varrelta. Nyt siirryin Kauniaisiin, ainakin melkein, sillä retken järjestää Kauniaisten kulttuuritoimi, mutta kohde on osin…
Taas yksi #kävelykilometrikisa2021 -haasteviikko takana. Ilmat ovat suosineet. Kosteaa ja vilpoista on ollut ja sehän on hyvä lenkkeilijälle. Matkaa kolmessa viikossa on kertynyt 115 kilometriä. Keskimäärin 5,5 kilometriä päivässä. Se on hieman vähemmän kuin kuuden kilometrin päivätavoite, mutta toisaalta olen kävellyt jonkun verran joka päivä. Punainen oli tämän viikon haaste-extran väri. Sitä löytyi helposti: rakennuksia,…
Kymmenen kilometriä tuli käveltyä aivan huomaamatta, kun osallistuin opastettuun retkeen Glimsinjoen luontopolulla. Luontopolku ei ole kuin kovin pitkä, mutta matka lähtöpaikalle ja takaisin lisäsi kilometrejä. Lähdimme Auroran kappelia vastapäätä olevalta portilta ja tulimme pois Jorvin kohdalla olevalta sillalta. Polku kiemurtelee Glimsinjoen vartta, välillä ylös välillä alas. Osin oli liukastakin, mutta ei mitään sellaista mistä Mummo…
Kotinurkkia on nyt koluttu ja varmaan jossain vaiheessa puskat alkavat tuntua liian tutuilta. Olenkin miettinyt sopivia kaupunkikohteita ja heti tulee mieleen Kotka. Toki monia muitakin lähimuistissa on, esimerkiksi Heinola, jossa toissakesänä kiertelin ympäriinsä. Suomessa monet kaupungit ovat käveltävän kokoisia. Mistä sitä tietää mihin Mummo eksyy seuraavaksi. Kotkassa olen vieraillut useaan kertaan, sekä yksityisesti että muutamilla…
Kahdeksankymmentä kilometriä on nyt lampsittu lähiympäristössä. Se oli tiedossa, että Kauniainen sijaitsee keskellä Espoota. Ikuinen vitsailun aihe onko Kauniainen voipullan voisilmä vai reikäleivän reikä. Vastaus tietenkin riippuu siitä keneltä kysyy. Kauniaisissa pistäydyn usein, sillä sopivan pituinen iltalenkki kiertää Gallträskin. Lisäksi siellä on Träskmossenin piskuinen suoalue, johon olen mieltynyt. Minulle pitkänlinjan espoolaisena tuli uutena eteen se,…
Haluan olla kunnossa sitten kun taas uskaltaudun vaeltamaan. Mielessäni ovat niin Patagonia kuin Espanjan caminoreitit. Uusi mielenkiintoinen Latvia-Viro rannikkoreitti samoin kuin Suomesta alkaen Pyhän Olavin reitti kiehtovat. Jalat väpättävät jo. Olen osallistunut kaikkiin kohdalleni osuviin nettihaasteisiin. Viimeisin niistä on Kävelykilometrikisa, jonka ensimmäinen viikko on takana. Kävelin 33 kilometriä. Se on enemmän kuin tavoitteeni. Kävelen yleensä…
Kaikenlaista kisaa on pukannut alkuvuoden aikana ja taas on uutta tarjolla. Kävelykilometrikisa käynnistyi vappupäivänä ja jatkuu lokakuun loppuun asti. Yksinkertaiset säännöt: kävelet ja kirjaat ylös tuloksen joko kilometreissä tai minuuteissa tai kummassakin. Voit kävellä yksin tai joukkueissa. Mummo päätti perustaa oman yhdenhengen joukkueen, joka löytyy kisatuloksista nimellä Se matkabloggaava Mummo. Tavoitteena on kävellä kuusi kilometriä…
Lunta tuiversi, kun saavuin Saariselälle viikko sitten lauantaina. Lunta tuiversi myös eilen aamutuimaan, kun kiskoin suksipussia ja matkalaukkua lumihangessa. Yön aikana lunta oli ehtinyt kertyä kinoksiksi asti. Matka Tunturimajalta lentokenttäbussin pysäkille on vain muutama sata metriä, mutta siitä huolimatta olin helpottunut, kun jostain lumihankien keskeltä ilmestyi Erkki Kemijärveltä ja tarjoutui kantamaan matkalaukkuni. ”Tuollaisen laukun kanssa…
Toistaitoiselle Lapinkävijälle soveltuva reitti löytyi Kiilopäältä. Matkasin Saariselältä Kiilopäälle Skibussilla – Fell Centre luki pysäkkitiedoissa. Matkalla vilahteli Shopping Centereitä ja Northern Light ja Artic Resort East Villageja. Kattava kierros metsämaisemia paljasti kuitenkin, että olemme Suomessa, maassa josta noin seitsemänkymmentä prossaa on metsää. Täällä hieman matalampaa kuin etelässä. Matkalla ehdin miettiä, miten joku eteläeurooppalainen matkailija kokee…
Plussaa säätiedotuksissa, mutta laduilla luistaa. Aloitin varovasti parfyymilatua kohti Laanilaa. Hajuvesilatu nimi tulee todennäköisesti siitä, kun aikoinaan Laanihovissa on järjestetty Lapin lomailijoille tuttuja monotansseja. Varmaan jotkut ovat tuikanneet dödöt kainaloon ja lähteneet hiihtäen tanssimaan, tiedä häntä. Matkahan ei ole pitkä, vain kolmisen kilometriä. Huomaan, että nanogripit eivät pidä uudesta lumesta eivätkä pysähtelystä. Kun jäin kuvaamaan…
Sunnuntaina pohjoistuuli riipoi yhä, kun lähdin laduille. Latujen lähtöpisteeseen palanneet, jo Kiilopäällä käyneet kuvailivat viimaista hiihtolenkkiään. Minä puolestani pääsin nanogripeilläni vain pienen matkan parfyymilatua (Laanilaan johtava kolmen ja puolen kilometrin latu). Suksenpohjat ottivat tiukan otteen kaikesta irtoavasta lumesta ja varastoivat sen menoa estäviksi paakuiksi suksieni pohjiin. Tunturimaja suksisuojasta löysin kävelysauvat ja niillä lähdin Auroran lenkille…
Muutama kuva Tunturimajasta, jossa vietän ensi viikon. Tunturimajassa voi majoittua Journalistiliiton jäsenet. Alueella on myös liiton mökkejä. Sain virkistysapurahan, kiitos siitä. Maisemanvaihdos näin korona-aikaan on mannaa. Luulin tulevani jonkinlaiseen mökkiin, paljon pienempään kuin tämä Tunturimaja on. Täällä on väljät oleskelutilat ja se tuntuu hyvältä etenkin korona-aikoina. Tällä hetkellä meitä on kolme majoittujaa, rauhallista siis. Tunturimajaan…
Ivalon kentällä bussin avoin ovi houkutti kävelemään ohi taksijonon. En tiedä kumpi olisi ollut fiksumpi valinta, ottaa taxi vai bussi. Matkaa Saariselän keskustassa olevalle Journalistiliiton Tunturimajalle on noin 25 kilometriä. Ongelmana oli lähinnä se, että majaan saa avaimet vasta neljän pintaan iltapäivällä ja lento saapui jo yhdeltätoista. Bussiin päädyin hyppäämään. Kohdalle sattui sympaattinen kuljettaja, joka…
Viimeiseen asti vänkäsin itseni kanssa lähdenkö vai enkö. Päädyin lähtemään. Oli aikoja, jolloin yksinmatkustaminen tuntui luksukselta. Se tietenkin johtui työmatkoista ja niihin liittyvistä ryhmäytymisistä. Liika on liikaa. Saariselälle lähdin sekavin tuntein. Korona on kutistanut sekä matkat että sosiaalisen kanssakäymisen. Lisäksi vielä tämä Saariselän loma oli suunniteltu tehtäväksi yhdessä mieheni kanssa viime vuoden tammikuussa. Hän menehtyi vain…
Matka jatkuu. Pari postausta sitten olin Emmi Itärannan mukana tulevaisuudessa ja Marsin maisemissa. Nyt siirryin kolme sataa vuotta taaksepäin ja maan kamaralle, Finnskogeniin. Täytyy tunnustaa, että on mennyt ohi sekä maantieteen että historian tunneilla tämä Ruotsin ja Norjan raja-alue. Löysin Finnskogenin kartalta huomattavasti etelämpää kuin olin sen ajatuksissani sijoittanut. Toinen ohitse mennyt asia on metsäsuomalaiset….
Tänään on hieno päivä, mutta niin oli eilenkin, kun Kara-Kamerat-kerhon kahdeksan jäsentä hajaantui kuvaamaan Talin kartanon ympäristöön. Lääniähän Talissa riittää. Se on hyvä sekä koronan että kuvaamisen vuoksi. Tilaa kun on, niin tulee vähemmän kollegojen kyynärpäitä kuviin mukaan. Kyynärpäät ovat osoittautuneet tavalliseksi kuvauskohteekseni pressireissuilla, joissa kymmenkunta toimittajaa ahtaissa oloissa kiirehtii saamaan materiaalia kasaan olemattomassa ajassa….
Unohdin rommirusinat pashasta. Rusinat marinoituivat erillisessä purkissa ja ne oli tarkoitus laittaa rommihalukkaille vasta tarjoiluvaiheessa. Mutta sieltä ne löytyivät korin pohjalta, kun vieraat olivat menneet matkoihinsa. Tavanomaisesta poiketen, söimme kolmen hengen pitkäperjantailounaan ulkona, jossa oli mahdollista pitää riittävät turvavälit. Kun rutiinit muuttuvat, unohtuu helposti yksityiskohtia. Mutta ei hätää, rommirusinat tuli syötyä. Itse asiassa varsin herkullinen…
Olen maannut ja istunut, ja taas istunut ja maannut nenä kiinni kirjassa jo reilunkokoisen koronavuoden. Hukkaan ei ole aika mennyt, sillä matkailtu on. Vastikään kävin Stalinin Neuvostoliitossa, josta siirryin USA:n kautta Suomeen. Näistä löytyy aiempia postauksia. Nyt singahdin Marsiin Emmi Itärannan fantasiateoksen Kuunpäivän kirjeet matkassa. Matkalla fantasiamaailmassa Aiemmin en ole lukenut kovinkaan paljon fantasiateoksia, paitsi…