Näkemistä, kokemista ja lukemista
Syödä täytyy, oli sitten reissussa tai kotona. Berliinissä olen syönyt ennenkin hyvin. Osaan jo tunnistaa ruokalistalta leberknödelit ja muut minulle mahdottomat veri- ja maksaruoat. Raavas mieskään ei jää nälkäiseksi Saksassa mutta Mummo toivoisi pienempiä annoksia. Jos olen kaverin kanssa liikkeellä, jaamme annokset. Tällä reissulla Visit Berlin oli isäntänä varannut ravintolat ja sopinut pöytävarauksista. Ruoat valitsimme…
Reissun varsinainen sisältö, pyöräretket olivat ohjelmassa vasta maanantaista alkaen. Sunnuntai-iltapäivällä ehti vähän vilkaista lähistöä. Radisson Blu Hotellia lähes vastapäätä sijaitsee valtava kolossi, Humboldt Forum. Se on Berliinin uusimpia maamerkkejä, 862 miljoonaa maksanut rakennus. ”80 miljoonaa kustannuksista saatiin kansalaisilta ja organisaatioilta lahjoituksina”, kertoi oppaamme Andrea Brandis. ”Humboldt on herättänyt monenlaisia tunteita ja herättää yhä.” Humboldt Forumissa…
Pitkän tauon jälkeen istahdin lentokoneen kyytiin, suuntana ulkomaat. Hieman epäröin, kun sain kutsun Saksan matkailutoimistosta parin päivän pyöräilyreissuun Berliinissä. Aika ei houkuta matkustamaan, mutta joskus kai tästä pandemian ikeestä täytyy riuhtaista itsensä irti. Mediavierailun teemana oli 60 vuotta muurin pystyttämisestä. Kohteiden välillä tarkoitus liikkua polkupyörällä. Saksa vaatii minulta aina muutaman päivän totuttelemisen ennen kuin tunnen…
Koulussa hoettiin aikoinaan rimpsua ”Porvoo, Loviisa, Kotka, Hamina” samalla tavalla kuin ”hauki on kala”. Arvaat varmaan, että yksityiskohtia ei jäänyt mieleen. Langinkoskelle teimme luokkaretken, sen muistan. Myöhemmin olen kyllä matkustellut Itäisen Suomenlahden rannikkokaupungeissa, mutta Loviisa on jäänyt jotenkin varjoon. Kaikista muista kaupungeista tulee jotain mieleen: Porvoosta väriliiturasia, jonka kannessa Porvoon kirkko; Kotkasta öljysatama, jolle kaupunginpuutarhuri…
On se vaan kiva, kun aina löytyy uutta jo entuudestaan tutusta kohteesta. Sekin on kiva, kun pystyy itsekin antamaan jotain uutta kohteelle. Näin kävi viime viikolla Malmgårdin kartanossa, jossa olen jo useita kertoja aiemminkin käynyt. Nyt vierailu kuului Visit Kotka-Haminan järjestämään arkkitehtuuriesittelyyn. Kreivi Henrik Creutzin tarinoita ei väsy kuuntelemaan. Hän kertoo – ja kertoi nytkin…
Hyvän matkaa tultu kohti tavoitetta! Tai oikeastaan tavoitteita. Yksi niistä oli päästä Kilometrikisassa 150 eniten kävelleen joukkoon. Nyt Matkabloggaava Mummo on sijalla 184. Ykköseksi en edes pyri, sillä aikani ei riitä moisiin kävelyihin. Jos päivään ei sisältyisi muuta kuin kävely, niin hyvinkin parikymmentä kilometriä päivässä voisi kävellä. Niin kuin Santiagon teiden caminolla, sillä sehän on…
Pari postausta sitten kerroin, että seuraava lisähaaste tulee olemaan muistot. Eli bongata kuvauskohteita, jotka herättävät muistoja. Vähänpä tiesin tulevasta. Muistoja on tulvinut bongaamatta. Nyt ne eivät kysele aikaa sen paremmin kuin paikkaa. Viime sunnuntaina äitini kuoli. Vasta iltapäivällä olin hänen luonaan Espoon sairaalassa ja illalla hän oli poissa. Avauskuvassa tuon iltapäivän maisema Glimsin talomuseon suuntaan….
Usko tai älä, aamulla Pyhätunturin reissun jälkeen junan lähestyessä Helsinkiä ensimmäinen ajatus, joka hatarasti nukutun yön jälkeen pinnisti pintaan, oli se, kuinka husky kakkaa. Kakkaako se juostessaan ja rekeä vetäessään vai hoidetaanko asia jo ennen valjakkoajelua. Huhuilin alasängyn koiranomistajalle, mutta hänkään ei ollut varma. Yleensä koirat kaiketi pysähtyvät isolle ja pienelle hädälle. Miksi tällaisia mietin?…
Taidepotpurin viimeisenä päivänä lähdimme melomaan Pyhäjoelle. Viis siitä, että muutaman tunnin ehti nukkua yövaelluksen jälkeen. Illalla koitti kotiinlähtö, yöjunassa ehtii nukkua. Tämän aina yhtä ihanan luontokokemuksen ekstran tarjoili Saana. Miten lie teinin silmät tavoittivat joen pohjasta jotain outoa. Kun Saana sitten melan ja pikkuveljensä hienoisella avulla sai nostettua oudon möykyn ylös, sieltä ilmaantuikin jonkun eläimen…
Kävely jatkuu, mutta lisähaasteena olevat ”heijastukset” saavat jäädä. Avauskuvassa vielä kokoelma viime viikoilta. Kuvat on otettu Espoossa ja Kauniaisissa. Ainut kauempaa tuleva on keltainen tunika, jonka ostin Pyhältä Naava-luontokeskuksen vieressä olevasta vaatekaupasta. Se on nyt pesty ja odottaa pääsyä kanssani ulkoilemaan. Seuraavaksi lisähaasteessa siirrytään muistojen pariin. Se taitaa olla tosi haasteellista, sillä muistot tulevat milloin…
Pyhä-Luoston kansallispuistossa kun ollaan, niin ympäröivät maisemat houkuttavat. Viikon mittaiseen taideleirinohjelmaan kuului vaellusta ja tunturien valloittamista tai huiputtamista, kuten jotkut tunturin laelle kapuamista kutsuvat. Kaiken kaikkiaan kolmella tunturilla kävimme. Kultakerolla illansuussa, Ukonhatussa kokopäiväretkellä ja Ukko-Luostossa yöllä. Kaikki reissut hienoja, kukin omalla tavallaan. Kultakerolle porukalla Kultakeron valloittaminen lienee Taidepotpuri-ohjelman vakio. Sinne kapusimme porukalla heti toisena leiripäivänä….
Suunnittelin lukevani Taidepotpuri-viikon aikana Pyhätunturin alueelle sijoittuvaa kirjallisuutta. Mukaan pakkasin kaksi kirjaa: kaunokirjallisuutta edusti Kalle Isokallion Pelastaja Pelkosenniemeltä, tietopuolista Tapani Niemen teos Lapin ja lannan rajalla : kulttuurimatka Pelkosenniemelle ja Itä-Lappiin. Suunnitelmani ei toteutunut. Monipuolinen ohjelma valtasi päivät ja uni tuli hetkessä ilman unikirjaa, kun sängyn aika koitti. Pääasiallinen syy osallistua Taidepotpuriin minulla oli valokuvaus….
Vaelluskengät hajosivat, auto ajoi ojaan ja jalat lähtivät juoksemaan. Nämä voisivat olla kuvauksia vakuutushakemuksissa. Onneksi ei mitään vakavia seuraamuksia ollut, mutta kaikkea sattuu, kun reilun neljänkymmenen hengen joukko muusikoita, äitejä, isiä, lapsia, mummoja ja ukkeja kokoontuu viikoksi Pyhälle taidetta tekemään ja taiteesta nauttimaan sekä vaeltelemaan tuntureilla. Joukkoon mahtui jokunen valokuvaajakin. Heille oli oma ohjelmansa, valokuvaaja…
Viime viikon kävelykilometrit on kerätty Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemissa. Osallistuin Taidepotpuri -leirille. Ohjelmassa oli valokuvaamista, musiikkiesityksiä, melontaa ja muuta yhteistä ohjelmaa. Leiristä kerron lisää tulevissa postauksissa. Ehdin kilometrejäkin keräillä tiiviin leiriohjelman lomassa. Viikon kuvaushaasteena oli ”heijastus”. Avauskuvaan mukaan otetut pikkukuvat ovat Pyhäjärveltä, Pyhäjoelta, Luostolta ja Pelkosenniemeltä. Hohtavissa lakanoissa makaava Kalle Isokallion kirja Pelastaja Pelkosenniemeltä jäi kyllä…
Te blogipostauksia seuranneet olettekin jo havainneet, että varsin monessa paikkaa kävelykilometrikisan matkaa on keräilty. Kotkaa, Haminaa, Espoota vilahtelee postauksissa. Instagramin Mummo Matkabloggaa -tarinoista löytyy enemmän yksityiskohtia ja ennen kaikkea kuvia ja videoita. Kannattaa vilkaista niitäkin, niin pysyy Mummon matkassa. Tarinat ovat esillä 24 tuntia julkaisuhetkestä. Heinäkuun lopussa tilanne näytti tältä. Helle hellitti ja se auttaa….
Ruoka on tärkeä osa reissua. Kokemusrikkaan päivän jälkeen on ihana istua hyvän ruoan ääreen matkasipa sitten solona tai porukassa. Monet vierastavat yksin ravintolaan menoa, mutta silläkin on puolensa. Yksinään on aikaa seurata mitä ympärillä tapahtuu. Viime pressireissulla sain nauttia sekä kollegoiden seurasta että minulle uusista ravintoloista. Tutustuimme Kotkan ravintolamaailman uuteen tulokkaaseen Ravintola Toriin sekä vuodesta…
Kesä houkutti tutustumaan yöhön valmistautuvaan Kotkaan. Helteisen maanantaipäivän päätteeksi tein pienen kävelylenkin ennen yöpuulle menoa. Käväisin Sibeliuksen puistossa. Dedo Eazy räppää Pub Albert & Pub Eduardissa Kilsat kun on kävelty, niin maistuu bisse. Siihen kutsui terassi. Paikallista menoa edusti räppäriporukka Dedo Eazy, joka räppäsi hetken Mummon iloksi. Ja…
Ai että miksikö? Haminassa on ainutlaatuinen Lippumaailma ja Euroopan korkein lipputanko. Koska lipun koko määräytyy lipputangon pituuden mukaan, tangossa liehuu koripallokentän kokoinen Suomen lippu. Jos tuuli voimistuu yli 10 m/s lippu lasketaan turvallisuussyistä alas. Toisaalta voihan Haminassa odotella tuulen tyyntymistä ja katsella kaupunkia. Mummo harmitteli tyyntä ilmaa ollessaan pressireissulla Haminassa 9.6. jolloin Ahvenanmaan itsehallinnon 100….
Yksi ihanimmista paikoista viettää kesäpäivää Espoossa on Träskändan puisto. Siellä on tilaa liikkua, kauniita luontopolkuja ja nyt myös kahvila. Luontopolkua, yhtä niistä kuvailen blogissani . Aijun kahvila on avoinna 10-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. Tarkista kuitenkin somesta, Kahvila Aiju. Varsinaisia nettisivuja en löydä.
Ilahduttavaa, että näitä roolioppaiden vetämiä opaskierroksia on alkanut ilmaantua vähän sinne tänne. Haminaankin oli paljon hauskempi tutustua 1800-luvun apteekkarin rouvan Wilhelmina Nymalmin johdolla. Apteekkarska Nymalm (siksi häntä 1800-luvun puolivälissä tituleerattiin) kertoi elämästään Haminassa, ympyröiden kaupungissa. Saimmepa jokusen hoito-ohjeenkin vaivoihin, jotka vaivasivat ihmisiä 1800-luvulla ja vaivaavat yhä. Vilskettä apteekkarskan elämässä on varmaan riittänyt, sillä hänellä oli…