Ostin juuri lentolipun Barcelonaan. Lähtöön on vielä aikaa, mutta hyvä niin. Nyt ehdin matkustella Barcelonan seudulla kirjojen avulla. Aloitin kirjallisen matkanteon Ildefonso Falconesin historiallisella romaanilla Meren katedraali. Kiehtova tarina naulitsi minut päiväkausiksi sänkyyn, kirjanjärkäle rinnuksilla makaamaan ja lukemaan. Meren katedraali kertoo 1300-luvun Barcelonasta ja päähenkilön Arnaun sinnikkäästä työnteosta haaveidensa toteuttamiseksi. Arnau syntyy katalonialaiseen maaorjaperheeseen, mutta…
Taidetta kokemassa ja kuvaamassa Espoossa / Kara-Kamerat retki
Viikonloppuna vierailimme Kara-Kamerat ry:n retkipäivänä kolmessa espoolaisessa taidetalossa; EMMAssa, Gallen-Kallela Museossa ja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Lisäksi tein pikapyrähdyksen espoolaisten juuria esittelevään näyttelyyn KAMUssa. Paikkakuntaa huonommin tuntevalta varmaan kuulostaa siltä, että olisimme ajelleet Espoota ristiin rastiin, mutta ei, kohteet olivat muutaman kilometrin päässä toisistaan. Näyttelykeskus WeeGee Tapiolassa WeeGeellä tulee vierailtua usein. Nytkin näyttelykeskuksessa oli monta kiinnostavaa näyttelyä,…
Italia purkki kerrallaan – Muttia pöydässä
Tänään riensin ravintolaan aamutuimaan, kun kutsu kävi sokkomaistelemaan tomaatteja. Tyttären kanssa sokkomaisteltiin pari viikkoa sitten tuoreita närpiöläisiä kirsikkatomaatteja ja halpismerkin vastaavia. Kumpikin erotti närpiöläiset halpiksista. Tällä kertaa kuitenkin Ravintola Ultimassa maisteltavat tomaatit tulivat Italiasta, purkkitavarana. Maistelumerkki oli Mutti ja alue, josta tomaatit aloittavat matkansa kohti ruokapöytäämme, on Parma. Parma on tunnettu kinkustaan ja siitä kiusallisesta…
Lumoavia hetkiä maailmalla – Valokuvaus
Harrastekuvaajien espoolaisessa yhdistyksessä Kara-Kameroissa on meneillään teemakuvaushaaste ”Lumous”. Tulevaa kerhoiltaa varten olen kahlannut läpi valokuvatiedostoja. Lumoavia hetkiä on paljon, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Aloitin sulkemalla silmät ja antamalla muistojen tulla siinä järjestyksessä kuin ne tulivat. Tässä muutama kuva lumoavista maisemista ja hetkistä. Santiagon tiellä aamutuimaan Tämä hämähäkinverkko tuli vastaan ensimmäisellä caminollani toukokuussa 2007 Santiagon tiellä…
Taapero taidenäyttelyssä – EMMA /Espoon modernin taiteen museo
Tämä on juuri meille! Näin ajattelin heti, kun näin Daniel Burenin videohaastattelun, jossa hän kertoi EMMAssa avautuvasta näyttelystään ”Kävelyllä siksakissa”. Olin jo pitkään miettinyt, mikä olisi sopiva taidenäyttely Hänelle joka teki minusta Mummon, iältään reilut kaksi vuotta. Burenin siksakissa on väriloistoa, siis silmäniloa sekä Mummolle että taaperolle. Ja mikä parasta sopivasti liikkumatilaa, sillä Burenin värikäs …
Ruokaa sveitsiläisten lehmäpaimenten malliin – Raclette
Nyt alkaa olla viimeiset hetket oikea-aikaiseen Raclette-juhlintaan, johon parhaimmillaan kuuluu rapsakka talvikeli ja pimenevä ilta. Viime lauantaina ruokapöydän ääressä meitä oli yhdentoista negatiivisen ystävän joukko. Siitä olikin jo aikaa, kun viimeksi näin suurella porukalla kokoonnuimme. Koronatestit oli tehty ja käsidesi kiersi, niin kuin ajan henki vaatii. Racletten kerrotaan olevan peräisin sveitsiläisten lehmäpaimenten tavasta lämmittää juusto…
Painavaa tekstiä turismista – Grand Hotel Europa
Ilja Leonard Pfeiffer on sijoittanut Grand Hotel Europa -kirjan tapahtumat Italiaan, pääasiassa Venetsiaan ja Genovan seutuville. Pikaisesti käydään muuallakin: Amsterdamissa, Skopjessa ja muutamassa muussa kaupungissa, joka on kokenut muodonmuutoksen kasvavien turistivirtojen vuoksi. Grand Hotel Europa on monitasoinen romaani, jossa keskeisimpänä tasona on turismi ja sen vaikutukset kohteisiin. Historiallista näkökulmaa Pfeiffer kuljettaa läpi koko teoksen, kieltä…
Näitä luin Levillä – kirjavinkit /Westendiä ja Italiaa
Kirjavalintani ei Levin lomaviikolla ollut perinteinen. Yleensä luen jotain vierailupaikkakuntaan liittyvää. Nyt luin Suvi Vaarlan kirjoittaman Westendin. Minulle Westend oli mielenkiintoinen kirja, sillä sen tarinoissa liikuttiin nuoruudestani tutuissa paikoissa. En tosin ole asunut Westendissä, mutta moni kaveri asui ja siellä kuljeksimme paljon. Itse asuin Matinkylässä ja Niittykummussa. Westend-kirjassa oli monia tarttumakohtia omaan elämääni. Tapahtumat sijoittuvat…
Moniääninen matka läpi surun – Surunkesyttäjät ensi-ilta 25.2.22
Mina Laamon dokumenttielokuva surusta ja luopumisesta saa ensi-iltansa ensi perjantaina 25.2.2022. Elokuvassa esitetään lyhyitä kohtauksia menetyksen kohdanneiden ihmisten elämästä ja heidän tavastaan kohdata suru. Suruun on useita syitä, kellä mikäkin. Elokuva onkin moniääninen matka läpi surun. Surunkesyttäjät elokuvan traileria voit katsella tästä. Tapasin lyhyesti Mina Laamon ja hän kertoi, että elokuvan idea lähti omasta elämästä…
Moderni nainen Ateneumissa – Helsinki
Salikaupalla naisten tekemää taidetta Ateneumissa! Sinne kannattaa suunnata nyt, vaikka älynastakengillä. Sellaiset minulla on, mutta jätin kaappiin, sillä oletin, että Helsingissä selviää tavallisilla talvikengillä. Ei selviä, jos astelee vähänkin lämmitettyjen jalkakäytävien ulkopuolelle. Mutta olipa hupaisaa, että myös Ateneumissa oli kenkäasia huomioitu. Siellä oli tarjolla vaihtokengät niille, jotka välttelivät Töölön ensiapuaseman jonoja ja olivat varustautuneet niin…
Puolukkahilloa poroon ja porsaaseen – ravintolaruokaa/Lappi
Ylläksen Ravintola Eväskorista jo kerroin aiemmassa postauksessa. Levillä lomaviikon aikana söimme ravintolaruokaa vain kerran, vakiosuosikkimme Ravintola NiliPoron poronkäristyksen. Koronarajoitusten vuoksi ravintola sulkeutui niin aikaisin, että haimme poronkäristykset noutoruokana. NiliPoron poronkäristys on aina yhtä hyvää. Viime lomasta muistan kylläkin, kuinka suolaista poronkäristys oli. Kokki ei ollut yhtä rakastunut tällä kertaa – tiedät varmaan tuon sanonnan suolainen…
Savuja enemmän kuin asukkaita vai miten se olikaan/ Äkäslompolo
Kolarin yöjuna saapui jo aamupäivällä ja mökkiin pääsi vasta neljältä iltapäivällä. Pieni kierros Lapin lumisissa maisemissa vei meidät tuhannen kuudensadan savun Äkäslompoloon. Savujen lukumäärä on peräisin Kolarin kylien kehittämishankkeen julkaisusta Kylien Kolari. Hanketta on rahoittanut muun muassa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Asukkaista samaisen julkaisun mukaan on seitsemänsataa. Sittemmin savut ja asukkaat on varmaan laskettu uudelleen,…
Mummo Tinderiin
Pitäisi kuulemma mennä Tinderiin. Hahmotelmaa sitä varten. Haussa: Nöyrin palvelija, joka täyttää Mummon pienimmätkin toivomukset. Sisäsiisti, sanan laajemmassa merkityksessä. Mielellään ruotsinkielinen kokki, joka tarjoaa älyllistä stimulanssia ja jaksaa kävellä viisitoista kilometriä samalta seisomalta. Tyytyy kumppaniin, joka aika ajoin häviää maailmalle epämääräisiksi ajoiksi ja kotoillessaan siivoaa satunnaisesti, sotkee pääsääntöisesti sekä kasoittaa kämpän kirjoilla ja työperäisellä taustamateriaalilla….
Retkikohteita lapsiperheille Levillä
Selkävaivainen ei kyennyt mäkeen ja näin jäi aikaa retkeillä. Piti vaan löytää sopivia kohteita, sellaisia missä ei tule äkillisiä pomppuja tai liukastu. Niin ja tietenkin sellaisia, jotka kiinnostavat mummoja, mammoja, muksuja ja vähän vävyäkin. Auto oli käytössä, sillä oli helppo hurauttaa kauemmaksi. Viime talvelta tuttu Sammun-Tupa Kävimme Sammun-Tuvalla näyttämässä taaperolle poroja. Se on sopiva aamupäivän…
Pikku Pomo lomailee – mökkiviikko Levillä
Olen aina arvostanut omaa rauhaa mökkireissuilla, paikkaa, johon vetäytyä, kun siltä tuntuu. Viikkoa ei jaksa olla läsnä, ei vaikka kuinka hyvää seuraa olisi. Iän myötä tämä piirre on vain vahvistunut. Niinpä Lapin reissun varausvaiheessa viime syksynä tämä otettiin huomioon. Kolme makuuhuonetta tarvitaan: yksi taaperolle, yksi hänen vanhemmilleen ja yksi Mummolle. Eikä mitään parvisysteemeitä, vaan makuuhuoneet,…
Mummo ei mahdu – junamatkailua taaperon kanssa
Kiva lomaviikko Levillä. Vuokraamamme mökki oli Mummon, nuorenparin ja kaksivuotiaan tarpeisiin toimiva. Mökistä lisää eri postauksessa. Mutta Leville matkaaminen, se vasta oli rassaavaa, mennen tullen. Siitä tunnelmia tässä postauksessa. Sinkkumummolla matkanteko sujuu helposti, kulki sitten junalla tai lentäen. Lentämistä kylläkin välttelen monesta syystä. Kuten esimerkiksi siksi, että kohtuuhintaisia lentoja on tarjolla vain kummallisiin aikoihin. Lisäksi…
Niin ne suunnitelmat muuttuvat – matka Leville
Lähtisin aina matkalle yötä vasten, jos se vain olisi mahdollista. Tänään on. Saan pakata tavarat rauhassa, tehdä viime hetken tietsikkatouhut ja raivata jälkeni ystäväni Maran tieltä. Blogiani seuranneet huomannevat, että Levi-suunnitelmat muuttuivat. Leville piti mennä autolla, Oulussa yöpyä. Toisin kävi, tytär niksautti selän eikä kestä autossa istumista. Matkaamme siis junalla: tytär, minä ja Hän, joka teki…
Onko Lapinlahti tuttu? / Helsinki
Yllättävän monipuolinen kohde löytyi viime lauantaina, kun kävin kuvausretkellä Lapinlahden alueella Kara-Kamerat ry:n kuvaajien kanssa. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla suurimman osan ikääni, en ole aiemmin käynyt Lapinlahden sairaalan puistossa, sairaalasta puhumattakaan. Nyt entiseen sairaalarakennukseen pääsee sisälle vaikka kahvittelemaan tai tutustumaan mielenterveyden häiriöiden hoitovälineisiin. Lapinlahden sairaalassa on hoidettu monia tunnettuja asiakkaita Aleksis Kivestä Harri Sirolaan –…
Tuliset paikat Auroran puistossa Espoossa
On kiva kokeilla kaikenlaista, kuten valomaalausta teräsvillalla. Sitä teimme pikkuporukalla Kara-Kameroiden kerhoiltana Auroran puiston aukealla alueella. Olennaista valomaalauksessa on pimeys ja sitähän riittää. Lisäksi paikan tulee olla sellainen, että syttymisvaaraa ei ole. Tulta pyörittävän tulee sonnustautua palamattomiin vaatteisiin pipoa myöten. Ei siis toppatakkeja, fleecejä ja muita herkästi syttyviä vaatteita, sillä kipinöitä saattaa lentää. Suojalasit ja…
Olive, taas -kirja vie Maineen – kirjavinkki/Elizabeth Strout
Yhdysvaltojen itärannikolla Mainessa, Portlandin satamakaupungissa syntynyt kirjailija Elizabeth Strout kuljettaa lukijoitaan kotikonnuillaan ja fiktiivisessä Crosbyn pikkukaupungissa. Luin juuri virkistävän, erikoisesti ajattelevan Olive Kitteridgen tarinaa. Olive, taas -kirja sijoittuu Oliven 70-86 ikävuosiin. Kirjan kansien väliin mahtuu kolmentoista henkilön tarinat, jotka suodattuvat Oliven kautta. Ottaisin Olive, taas -kirjan mukaan matkalukemiseksi Maineen. Se on juuri sellaista helppoa matkalukemista….
















